Onko muita, ketkä ette käy anoppilassa?

nyt mies on käynyt monta kertaa yksinään, ei oo kiinnostanu lähtee mukaa.

Sit kun vauva syntyy on pakko mennä ja haluan toki että vauvalla on kaksi mummoa..vaikka toinen onki vähän vajaa..

Anoppi asuu 100 km:n päässä. Mies käy lasten kanssa siellä noin parin kuukauden välein.

Meillä järjestely ei ole tuottanut ongelmia. Saan kaipaamaani "omaa aikaa" sillä aikaa, kun ovat siellä.

En pidä anopistani. Meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa. Olen toki korrekti ja ystävällinen, kun tapaamme (meillä), mutta en halua mennä viikonppua viettämään sinne.

Anoppi käyttäytyi mummoksi tultuaan ensimmäiset 6 kk niin törkeästi ja alistavasti meitä uusia vanhempia kohtaan, että sain tarpeekseni. Ei käy ko. päällepäsmäri meillä, enkä minä heillä. Ei tule riitaa, vaan mies ja lapsi käyvät siellä. Mieskään ei erityisemmin viihdy siellä enää, mutta lapsi viihtyy kyllä.

Syitä on monia. Anoppia ei tunnu koskevan normaalit sosiaaliset pelisäännöt, vaan hän saa sanoa mitä mieleen juolahtaa, ja usein vielä aika loukkaavin sanakääntein. Anoppi on kovaan ääneen mm- arvostellut ulkonäköäni, vanhempiani, imetystäni, kaikkea minuun liittyvää ylipäänsä.



Appivanhemmilla on muutenkin vaikeuksia ns. rajojen pitämisessä. Jos heidät päästää vähänkin lähemmäs, he katsovat oikeudekseen puuttua joka asiaan, ja loukkaantuvat sitten jos emme tee täsmälleen niinkuin he haluaisivat. Tämä on aiheuttanut lukuisia ristiriitoja parisuhteessamme, kun appivanhempien pitäisi päästä huseeraamaan häissämme, lasten ristiäisissä, joulunvietossa...Lista on loputon. Ei oikein jää muuta keinoa kuin ottaa etäisyyttä. Ongelmana on, että mies on edelleen niin kiinni vanhemmissaan, että menee yleensä välittömästi näiden puolelle, eikä uskalla sanoa ikinä äidilleen Ei. Hän käykin anoppilassa nykyään yleensä ilman minua.

Me ei käydä mieheni vanhemmilla ollenkaan. Siellä on kirjaimellisesti niin paskasta (ja kusista) eikä heidän perheessään pestä käsiä ollenkaan.



Tarjottavissa syötävissäkin on ulostejäämiä tästä johtuen. Ja sainkin toista lasta odottaessani sieltä enterorokon saastuneesta täytekakusta. Hieman kuvotti jälkeenpäin... :/



Silloin kun esikoisemme oli pieni kävimme muutaman kerran, kun poika nukkui koko vierailun ajan kaukalossa. Silloinkin kyllä häiritsi kun heidän nuorin lapsensa koko ajan läästi lapsemme naamaa likaisilla syyliä täynnä olevilla käsillään.



Samoin toisen lapsemme ollessa alle puoli vuotias kävimme pari kertaa, mutta emme syöneet mitään siellä emmekä antaneet lasten syödä.



Lähtiessämme laitoimme koko perheelle käsidesiä ja kotona kädet pestiin saippualla. Minä ja mieheni vaihdoimme sukat ja lapsille vaihdettiin kaikki vaatteet koska niissä oli koiran pissaa, varsinkin puolivuotiaamme vaatteet olivat aivan kamalat koska hän konttasi.



Sitten alkoi riittämään se kusessa pyöriminen ja mieheni päätti, että hän käy siellä vain yksinään ja pitää aina kengät jalassa. Kotiin tullessaan hän pesee kädet saippualla.



Pyydämme kyllä silloin tällöin mieheni vanhempia meille kylään.



Ja me emme siis tosiaankaan ole mitään yltiö siistejä ihmisiä. Meillä on aina jonkin verran koiran karvaa lattiolla, mutta kyllä jos koiran pennulta pääsee pissa lattialle niin se siivotaan kunnolla eikä vain kuivata enimpiä yms.

Asuvan 250 km päässä eli yökylään pitää yleensä mennä. Mulla on siellä ihan tappotylsää, yritä nyt sitten pyöriä siellä vieraissa nurkissa kun mieskin nyhjää jossain autotallissa. Alkuun kävin kohteliaisuudesta mutta nyt olen vihdoin tajunnut että ei mun tarvi mennä jos mua ei huvita. Saan vapaa-aikaa kun mies vie lapset sinne :)

Meillä oli iso riita, koski lapsia. Mies on käynyt joskus, lapset ei ja en heitä sinne edes päästä. Anoppi saa kyllä tavata lapsia meillä tai paikassa missä on muita ihmisiä, mutta ei ole ollut kiinnostusta. On niin ylpeä! Ja mulla ei ole ollut yhtää ikävä, ei myöskään lapsilla.

11 vuotta, mieheni vanhemmat eivät ole käyneet meillä kertaakaan kun en ole päästänyt, heillä käymme 1-2 krt. vuodessa. Järjestely toimii täydellisesti!

11 vuotta, mieheni vanhemmat eivät ole käyneet meillä kertaakaan kun en ole päästänyt, heillä käymme 1-2 krt. vuodessa. Järjestely toimii täydellisesti!

aiemmin yritin tulla toimeen ja jopa käydä kylässä heillä. Turhaan. Nykyään en vaivaudu, tosin mieskään ei ole tainnut yli vuoteen käydä. Välimatkaa on yli 300 km (onneksi)



Syynä tähän erityisesti anoppi. Miehen vanhemmat ovat eläkkeellä, ja tosi vanhoillisia vaikka alle 70 kumpikin. Ajatusmaailmamme ovat aivan eri planeetalta ja he eivät arvosta minua vähääkään. Haukkuvat pojalleen jne. Eipä sellaista viitsi vapaaehtoisesti mennä kuuntelemaan.

vuosi sitten meni välit poikki, eikä ole kuultu mitään. Joskus olen kysellyt mieheltä, haluaisiko olla vanhempiensa kanssa tekemisissä, jos he pyytäisivät anteeksi, mutta ei kuulemma kiinnosta. Ja ymmärrän hyvin...Säälittää vaan lapset, kun ei isovanhemmat ole tippaakaan kiinnostuneet...

Lapset eivät ole vielä olleet ilman minua siellä. Pitkä välimatka ja mies yleensä tekee siellä muuta kun hoitaa lapsia. Anoppi on ihan ihana ihminen, kunhan aika on rajoitettu ja mulla muuta tekemistä. Hän pitää minusta kovin ja haluaa olla koko ajan kanssani. On raskasta kun ei saa olla hetkeään yksin. Edes pienet lapset eivät vaadi koko ajan läheisyyttä/keskustelua.

Menemme kylään vain kutsuttuina, eikä meitä kutsuta useammin. Välit ovat sinänsä hyvät. Välimatkaa on n. 10 km.

Syitä on monia. Anoppia ei tunnu koskevan normaalit sosiaaliset pelisäännöt, vaan hän saa sanoa mitä mieleen juolahtaa, ja usein vielä aika loukkaavin sanakääntein. Anoppi on kovaan ääneen mm- arvostellut ulkonäköäni, vanhempiani, imetystäni, kaikkea minuun liittyvää ylipäänsä.

Appivanhemmilla on muutenkin vaikeuksia ns. rajojen pitämisessä. Jos heidät päästää vähänkin lähemmäs, he katsovat oikeudekseen puuttua joka asiaan, ja loukkaantuvat sitten jos emme tee täsmälleen niinkuin he haluaisivat. Tämä on aiheuttanut lukuisia ristiriitoja parisuhteessamme, kun appivanhempien pitäisi päästä huseeraamaan häissämme, lasten ristiäisissä, joulunvietossa...Lista on loputon. Ei oikein jää muuta keinoa kuin ottaa etäisyyttä. Ongelmana on, että mies on edelleen niin kiinni vanhemmissaan, että menee yleensä välittömästi näiden puolelle, eikä uskalla sanoa ikinä äidilleen Ei. Hän käykin anoppilassa nykyään yleensä ilman minua.

Mies ei onneksi ole äitinsä puolella. On saanu samaa paskaa riittävästi lapsena.

Minä en käy anopin luona. lapset ja mies käy joskus, välimatkaa on satoja kilometrejä. anoppi käy meillä harvoin ja silloin ollaan kyllä valmistauduttu niin että minun ei tarvitse seurustella. Tämä on kyllä vaatinut keskustelua sillä mies osaa olla hiljaa sujuvasti ja äitinsä tenttasi sitten minua. Voin kertoa, oli karmeeta .

Minä en halua käydä. Järjestely sopii meille eikä miestä asia haittaa. Tietää, että en pidä anopista, mutta ei sekään häntä tunnu haittaavan.

Anoppi on mielestäni erittäin tunnekylmä ihminen. Ei koskaan kysy, mitä meille tai edes pojalleen oikeasti kuuluu. Höpöttelee jotain jonninjoutavaa small talkia tai naapurijuoruja ihmisistä, joita en edes tunne.

Välit anoppiin ja appiukkkoon ovat aina olleet kylmät koska kohtelivat miestäni todella pahasti kaltoin lapsena eikä mies tästä syystä halua heitä liiemmin nähdä, lasten synnyttyä annoimme heille vielä mahdollisuuden mutta ei siitä mitään tullut kummankaan kanssa, pelkkää mielipahaa joten ei olla missään tekemisissä.

Kerran käyty ja yhdessä ollaan oltu 8v. Anoppi käynyt kerran meillä kun esikko syntyi ja sen lisäksi kerran nähty miehen siskon luona.

Miksi et käy? Tuleeko asiasta riitaa miehen kanssa?

Käykö mies, entä lapset?

ei käy mies, eikä lapsi. Eikä tule riitää miehen kanssa asiasta. Valitettavasti näin.

Ja syy on se, että anoppilaa, jossa käydä, ei ole. Ei ole minulla eikä miehellä. Ei myöskään appelaa kummallakaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Me ei käydä mieheni vanhemmilla ollenkaan. Siellä on kirjaimellisesti niin paskasta (ja kusista) eikä heidän perheessään pestä käsiä ollenkaan.

Tarjottavissa syötävissäkin on ulostejäämiä tästä johtuen. Ja sainkin toista lasta odottaessani sieltä enterorokon saastuneesta täytekakusta. Hieman kuvotti jälkeenpäin... :/

Silloin kun esikoisemme oli pieni kävimme muutaman kerran, kun poika nukkui koko vierailun ajan kaukalossa. Silloinkin kyllä häiritsi kun heidän nuorin lapsensa koko ajan läästi lapsemme naamaa likaisilla syyliä täynnä olevilla käsillään.

Samoin toisen lapsemme ollessa alle puoli vuotias kävimme pari kertaa, mutta emme syöneet mitään siellä emmekä antaneet lasten syödä.

Lähtiessämme laitoimme koko perheelle käsidesiä ja kotona kädet pestiin saippualla. Minä ja mieheni vaihdoimme sukat ja lapsille vaihdettiin kaikki vaatteet koska niissä oli koiran pissaa, varsinkin puolivuotiaamme vaatteet olivat aivan kamalat koska hän konttasi.

Sitten alkoi riittämään se kusessa pyöriminen ja mieheni päätti, että hän käy siellä vain yksinään ja pitää aina kengät jalassa. Kotiin tullessaan hän pesee kädet saippualla.

Pyydämme kyllä silloin tällöin mieheni vanhempia meille kylään.

Ja me emme siis tosiaankaan ole mitään yltiö siistejä ihmisiä. Meillä on aina jonkin verran koiran karvaa lattiolla, mutta kyllä jos koiran pennulta pääsee pissa lattialle niin se siivotaan kunnolla eikä vain kuivata enimpiä yms.

Mistä päättelit että enterorokko tuli kakusta?? Ei se ruoan mukana tartu