"Sukurasitteesta"
Jos esikoisella on toisena nimenä suvusta otettu nimi, "pitääkö" jatkaa samalla linjalla seuraavienkin lasten kohdalla?
Entä jos on esikoisen odotusaikana sanonut, että on miettinyt laittavansa suvussa kulkevan nimen lapselle, jos tulee tyttö? Sitooko tämä lupaukseksi käsitetty vielä seuraavan lapsen, kun esikoinen olikin poika?
Lisäksi toiseksi nimeksi tytölle voisi laittaa äidin toisen nimen (ei suvussa kulkeva) koska esikoisella isältään toinen nimi. Tätäkin siis mietitty.
Mutta pääpointti on se, että kaikkiin suunnittelmiimme nimiin ei se suvussa kulkenut nimi istu, varsinkin jos haluaisi käyttää myös sitä äidin toista nimeä. (kuten minua välillä kiinnostaisi tehdä)
Niin ja sekin, että suvussa kulkenut nimi on jäänyt antamatta minun sukupolvelleni, eikä nykyisissä sisarus- ja serkkulapsissa nimeä näy. (paitsi kerran on annettu nimen muunnos, enkä tiedä onko se tehty tarkoituksella miettien kulkevaa nimeä)
Eli periaatteessa ketju on katkennut.
Esikoisen nimessä on sukurasitetta siksi, kun nimeä haluttiin käyttää, ei minkään velvollisuuden vuoksi.
Kommentit (3)
Tiedän sukuja, joissa lasten toiset nimet määräytyy lähestulkoon valmiiksi määritellyn "perimiskaavan" mukaan.
Meillä on menty löyhän perinteen mukaan. On yksittäisiä henkilöitä, joilta ei löydy yhtään "perinnenimeä", mutta jokaisesta sukupolvesta löytyy kuitenkin niitä oman suvun nimiäkin.
Meillä kävi niin, että kootiin mieleiset nimet molemmille lapsille, ja loppupeleissä jokainen sukuhaara löysi sieltä "oman suvun" nimen pienin muunnoksin, vaikkei tämä ollut yhtään meillä tavoitteena tai edes tiedossa...
Eli minusta vanhemmat saa antaa itselleen mieleisen nimen ja sillä siisti! Ja kyllähän ne omat mieltymykset voi ajansaatossa muuttua, joten ei vuosien jälkeen tarvii enää tykätä samasta nimestä kuin aiemmin.
Mutta vain sellaisia joista itse pidämme. Ei missään tapauksessa niin, että joku nimi olisi annettu vain jonkun "kun se kuuluu antaa perinteen mukaan" vuoksi. Ja meidän suvussa ei ole mitään perintönimiä, onneksi näin.
No, mun mielipideon se, että ei tuommosista sukurasitteista kannata stressiä ottaa. Meillä osalla lapsista löytyy suvussa olevia nimiä, osalla ei. Tietenki en tiedä kuinka "sukurakasta" tai muuten perinteikästä teidän sukunne on, eli varmaan riippuu siitäkin. Minun mielestäni asia on siis teidän vanhempien välinen,eli kuinka tärkeäksi te itse sen asian koette.