Yliopistoon 33-vuotiaana? Uusi koulutus äitiysloman jälkeen?

hakuajat yliopistoon kaksi kertaa vuodessa. Ellei keväällä pääse sisään, siirtyy haaveet aina vuodella eteenpäin. Kun ikää alkaa jo olla, asiat monimutkaistuvat äkkiä. Voi miksi sitä ei voinut tietää nuorena, mitä "isona" haluaa tehdä.

Itse aloitin viime tammikuussa.

minä koen, että elämä on nyt ihanaa, rentoa, helpompaa ja mielenkiintoisempaa, kuin koskaan ennen (työelämässä/kotona)Jokainen pvä on erilainen, on vapaapäiviä, on lyhyitä päiviä- ei aina sitä samaa 8-16 elämää.

Minä olen 31v, ammattikorkeasta 2003 valmistunut 'väärälle alalle'm nyt yliopistossa luen elkeeti just omaa alaani ja olen todella innostunut ja motivoitunut. Kaksi lasta (olen raskaana rv 25) hoituu kuten ennen. Lähes kaikki esseet ja tenttiilukemiset olen hoitanut 'normiaikana', koska tosiaan kaikille luennoille ei ole pakko aina mennä ja niitä vapaitakin päiviä ja tuteja on runsaasti.



Meillä on iso asuntolaina, lähes 250.000e, miehen palkka 5500e brutto/kk, saan itse 300e opintotukea + lapsilisät. Hyvin pärjäillään, sillä toisen auton käyttö on lähes jäänyt, ruokalen päivittäin edullisesti yliopiston ruokalassa jne. säästöjäkin kertyy:)



kannatan siis aikuisiällä opiskelua! kun itseä vertaa niihin parikymppisiin, olen todella tehokas, pärjään hienosti ja olen säntillisempi kuin tuo 'nuoriso', joka keskittyy lähinnä vain bailaamiseen:)

hakuajat yliopistoon kaksi kertaa vuodessa. Ellei keväällä pääse sisään, siirtyy haaveet aina vuodella eteenpäin. Kun ikää alkaa jo olla, asiat monimutkaistuvat äkkiä. Voi miksi sitä ei voinut tietää nuorena, mitä "isona" haluaa tehdä.

Mulla oli aloittaessani jo 100 op tehtynä :)

T. 16

minä koen, että elämä on nyt ihanaa, rentoa, helpompaa ja mielenkiintoisempaa, kuin koskaan ennen (työelämässä/kotona)Jokainen pvä on erilainen, on vapaapäiviä, on lyhyitä päiviä- ei aina sitä samaa 8-16 elämää. Minä olen 31v, ammattikorkeasta 2003 valmistunut 'väärälle alalle'm nyt yliopistossa luen elkeeti just omaa alaani ja olen todella innostunut ja motivoitunut. Kaksi lasta (olen raskaana rv 25) hoituu kuten ennen. Lähes kaikki esseet ja tenttiilukemiset olen hoitanut 'normiaikana', koska tosiaan kaikille luennoille ei ole pakko aina mennä ja niitä vapaitakin päiviä ja tuteja on runsaasti. Meillä on iso asuntolaina, lähes 250.000e, miehen palkka 5500e brutto/kk, saan itse 300e opintotukea + lapsilisät. Hyvin pärjäillään, sillä toisen auton käyttö on lähes jäänyt, ruokalen päivittäin edullisesti yliopiston ruokalassa jne. säästöjäkin kertyy:) kannatan siis aikuisiällä opiskelua! kun itseä vertaa niihin parikymppisiin, olen todella tehokas, pärjään hienosti ja olen säntillisempi kuin tuo 'nuoriso', joka keskittyy lähinnä vain bailaamiseen:)

Voi että on niin kiva lukea muistakin samassa tilanteessa olevista!!

T. 16

Siis samoja ajatuksia täällä samassa iässä. Olen myös hoitovapaalla, mutta vakituiseen työhöni palaaminen tuntuu epätodennäköiseltä ja yliopisto on ollut ikuinen haave.

Saako opintoihin opintotukea? Entä jos mies on töissä, vaikuttaako se tukeen?

siksi, koska kirjoitin tänne aiemmin tänään. :) Haluaisin siis opiskelemaan unelmieni alaa. Se vaan tarkoittaisi, että joutuisin ravaamaan itsekin 400 km välimatkaa perheeni ja opiskelukaupungin välillä. :) Hyvin kuitenkin taitaa teillä mennä. Olet kyllä rohkea!

Itse en koe olevani mitenkään erityisen rohkea, piti vaan tehdä se mikä piti tehdä. Tiedän äitejä, jotka ovat lukeneet aikuisiällä yliopistotutkinnon siten että ovat ravanneet satoja kilometrejä opiskelupaikkakunnan ja kodin välillä. Oikealla asenteella kaikki on mahdollista! Mulle sopi paremmin tämä että asumme nyt toistaiseksi täällä ja oikea koti on siellä jossain.

Kuten sanoit, joskus vaan on tehtävä se, mikä on tehtävä. :)



Itsellä ei siihen vielä ole rohkeus riittänyt. Syvällä sisimmissäni kuitenkin tiedän, että se on mun suuri, tavoittelemisen arvoinen unelmani.



Opiskeluaika on tosiaan vaan väliaikaista. Vähän olisin itsestäni ylpeä valmistuessani. :)



Tsemppiä teille kovasti. Saat mut omalla esimerkilläsi uskomaan, että asiat voi järjestyä!

Olen vielä alle 30 ja tutkintoja löytyy kaksin kappalein. Töitä ei kuitenkaan ole kummallakaan alalla. Ensimmäisen tutkinnon piti olla hyvin työllistävä, mutta hälytyskellot alkoivat soida kun ei ollut edes harjoittelu- tai kesätyöpaikkoja.



Vaihdoin sitten alalle, josta löytyi noita kesähommia ihan mukavasti. Mutta tällä alalla ei palkata vakituisia, pelkkiä määräaikaisuuksia vain ja tosi lyhyitä pätkiä. Eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata uusia.



Hölmön hommaltahan tämä tuntuu, mutta pakko on jatkaa yrittämistä. Jos ei paikkaa löydy kun lapsiluku on täynnä niin ei kun kolmatta tutkintoa lukemaan...

Tuosta aikuiskoulutusrahasta vielä, että edellyttääkö se siis, että jatkaa työnantajansa palveluksessa? eli on siitä työstä vain opintovapaalla ja sitten koulun jälkeen on palattava sinne tai työnantajan on pidettävä paikkaani minulle? Mä en oikein tiedä, onnistuisiko tuollainen... En ole varma, olenko käyttänyt opintotukikuukaudet, olen saanut opintotukea opistoasteen tutkintoon, josta olen jatkanut työn ohessa ammattikorkeaan (en ole silloin saanut opintotukea).

Tuosta aikuiskoulutusrahasta vielä, että edellyttääkö se siis, että jatkaa työnantajansa palveluksessa? eli on siitä työstä vain opintovapaalla ja sitten koulun jälkeen on palattava sinne tai työnantajan on pidettävä paikkaani minulle? Mä en oikein tiedä, onnistuisiko tuollainen... En ole varma, olenko käyttänyt opintotukikuukaudet, olen saanut opintotukea opistoasteen tutkintoon, josta olen jatkanut työn ohessa ammattikorkeaan (en ole silloin saanut opintotukea).

Pistä kelalle viestiä ja kysy onko sulla opintokuukausia jäljellä, sieltähän ne näkee koneelta. Silleen minä tein :)

ainoastaan siirtää sitä (olettaen että hakijalla muut edellytykset tietenkin täyttyvät eli työkokemusta 5v ja työsuhde tietyn mittainen).

että olet opintovapaalla vakituisesta työpaikastasi. Käsittääkseni opintovapaan myöntäminen on lakisääteistä(ainakin KVTES:n piirissä) max. 24kk.

Itse aloitin uuden tutkinnon opiskelun 37-vuotiaana. Valmistuessani olen täyttänyt juuri 40. Olen opiskellut aikuiskoulutustuella, joka on mahdollistanut sen, että asuntolainat on saatu lyhennettyä ajallaan. Kesät olen ollut töissä omassa työpaikassani. Opiskelu on ollut sekä mukavaa että haastavaa. Töitä on tiedossa, mutta ei heti vakipaikkaa. Vähän hirvittää heittäytyä vakituisesta työstä pätkätöihin, mutta kuten sanottu töitä riittää.

Tuosta aikuiskoulutusrahasta vielä, että edellyttääkö se siis, että jatkaa työnantajansa palveluksessa? eli on siitä työstä vain opintovapaalla ja sitten koulun jälkeen on palattava sinne tai työnantajan on pidettävä paikkaani minulle? Mä en oikein tiedä, onnistuisiko tuollainen... En ole varma, olenko käyttänyt opintotukikuukaudet, olen saanut opintotukea opistoasteen tutkintoon, josta olen jatkanut työn ohessa ammattikorkeaan (en ole silloin saanut opintotukea).

ja "aion" mennä yliopistoon jos/kun saan lakin.

Silloin olisin nelikymppinen.

Nostan tätä vanhaa keskustelua, jos vaikka löytyisi vielä muita, jotka jatkaneet "vanhoilla päivillään" opiskelemista :)

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon ei noin vain "mennä", vaan sinne haetaan. Huomioi sekin, että nuoremmat saavat lähtöpisteitä koska ovat vasta valmistuneet lukiosta tai amk:sta.

suunnittelin yliopistoon menemistä. Ja myös menin... Ja yhtään enempää ei ainakaan meidän alalla saanut pisteitä nuoremmat.

Ensi keväästä lähtien on vain pienet kiintiöt niille, joilla on jo korkeakoulututinto tai on ottanut vastaan kk-paikan. Ekakertalaisilla on suuremmat mahdollisuudet päästä opiskelemaan. Kiintiöiden koko (esim. 20-30 %) on korkeakoulukohtainen. Hallituksen koulutussäästöt tarkoittavat käytännössä myös tätä, ettei alanvaihtoja saisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon ei noin vain "mennä", vaan sinne haetaan. Huomioi sekin, että nuoremmat saavat lähtöpisteitä koska ovat vasta valmistuneet lukiosta tai amk:sta.

suunnittelin yliopistoon menemistä. Ja myös menin... Ja yhtään enempää ei ainakaan meidän alalla saanut pisteitä nuoremmat.

Syseemi muuttuu juuri, nyt suoraan lukiosta tulevat saavat lisäpisteitä. MIkäpä siinä, motivaatio on suuri aikuisempana, ei tarvitse riekkua bileissä. Mutta tuo vaatii hyvää päätä. Jos oppimiskykysi on hyvä pystyt tekemään tutkinnon nopeastikin. Täällä juuri kirjoitteli mies joka oli tehnyt toisen maisteritutkinnon työn ohessa. Ihan mahdollista jos motivaatio kohdillaan ja on nopeaoppinen. Mutta turha haaveilla jos esim. lukio on kehnosti käyty ja tuntui raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

Nostan tätä vanhaa keskustelua, jos vaikka löytyisi vielä muita, jotka jatkaneet "vanhoilla päivillään" opiskelemista :)

No minä täytän 30. Kolme vuotta sitten valmistuin yliopistosta alalle, jolla on viime vuodet mennyt todella huonosti. Töitä on riittänyt vain kesäisin. Pari kertaa olen saanut pitemmän määräaikaisuuden muuttamalla muualle viikkokuntaan, mutta nyt sekään ei ole enää mahdollista, koska viimeisimmän poissaolon jälkeen totesin, että en halua enää uhrata parisuhdettani yhtään enempää ja haluan asua jossakin enkä vain yöpyä työasunnossa käydä viikonloppuisin kotona kylässä. Yhdessä emme pääse muuttaamaan työni perässä miehen tilanteen vuoksi.

Tämän kevään yhteishaussa pyrin siis yliopistoon uudelleen. Ja koska ensikertalaiskiintiö alalle on 70 prosenttia, on sanomattakin selvää, etten juurikaan ehdi hakea tänä keväänä töitä, sillä minun on pakko tähdätä täysiin pisteisiin, että pääsen sisään. Ikuiseksi kesätyöläiseksikään en halua jäädä, joten ei ole muita vaihtoehtoja kuin päästä sisään.

49 jatkaa: Toimeentulo opiskeluaikana tietysti huolestuttaa, koska opintotukea ei enää saa toiseen tutkintoon ja hanttihommia en ole saanut tähänkään mennessä, koska "turha hakea meille, kun olet FM ja meille on paljon alalle koulutettujakin tulijoita".

Yksi mahdollisuus on, että saisi hyvällä tuurilla koulutustukea alkuun. Mutta viimesijainen vaihtoehto opiskelun ajalle on toimeentulotuki. Onneksi en omista mitään.

Minä itse tulkitsen kyllä opintotukikuukausia niin, että niitä on jäljellä toiseenkin tutkintoon:

http://www.kela.fi/enimmaistukiaika-korkeakouluopinnoissa_useita-korkea…

Jokaisella tutkinnon suorittaneella on käytössä kokonaisuudessaan joko 64 tai 70 opintopistettä.

Itse käytin aikoinaan maisteriopintoihin sen 55 tukikuukautta. Aloitin toiset maisteriopinnot syksyllä (ikää on 34 vuotta). Olen opiskellut nyt töiden ohella, jään kohta työttömäksi ja aion yrittää saada opiskella työttömyyskorvauksella. Jos ei onnistu olen itse laskeskellut, että minulla olisi 9 opintotukikuukautta käytössä (eli 64 kk - käytetyt 55 = 9 jäljellä olevaa).

Minulla on kokemusta, opiskelen parhaillani ja yritän rääpiä samassa hieman palkkatulojakin. Tosiaan yliopistossa on eri-ikäisiä opiskelijoita.

Itselläni tilanne on kuormittava, voisi sanoa että olen jatkuvasti äärirajoilla. Motivaatio on kuitenkin suuri ja olen sitkeää sorttia. Olen myös aiemmin rämpinyt läpi raskaita tilanteita opinnoissa ja töissä niin paljon, että se on tavallaan valmentanut tähän. Meillä tilannetta helpottaa se, että minun ei tarvitse huolehtia lainanmaksuista, ja saan perheeltäni paljon henkistä tukea. Teen töitä vain sen verran, että en itse "mene miinuksen puolelle". Hankin nyt menetetyt rahavirrat myöhemmin takaisin.

Henkinen ja fyysinen jaksaminen ovat sellaisia asioita, että ne jaksaa motivaatiolla tai sitten ei jaksa.