Yliopistoon 33-vuotiaana? Uusi koulutus äitiysloman jälkeen?

(jos siis sattuu pääsemään). Jos opiskelet reippaasti ja valmistut 4-5 vuodessa niin sehän on ihan oiva ikä.

vakituinen työ siis on mutta sinne en halua palata. Eläminen tietenkin on se ongelma, varsinkin kohta kun 2 nuorinta menee hoitoon. Raskasta on ja yötöiksi menee usein mutta antoisaa myös.

Huomioi sekin, että nuoremmat saavat lähtöpisteitä koska ovat vasta valmistuneet lukiosta tai amk:sta. Lainan maksuun saisit varmasti helpostusta opiskeluajaksi pankin kanssa sopimalla, esim, maksatte parin vuoden ajan vain korot. Lisäksi yliopisto-opinnoissa on se hyvä puoli että ekan vuoden jälkeen voi tenttiä paljon kirjoina ja voisit ottaa jotain osa-aikatyötä, jos sua toimeentulo huolettaa. Opintolainakin on yksi mahdollisuus.

Yliopistoon ei noin vain "mennä", vaan sinne haetaan. Huomioi sekin, että nuoremmat saavat lähtöpisteitä koska ovat vasta valmistuneet lukiosta tai amk:sta.

suunnittelin yliopistoon menemistä. Ja myös menin... Ja yhtään enempää ei ainakaan meidän alalla saanut pisteitä nuoremmat.

Valmistuin 10 v. sitten KTM:ksi ja nyt vaihdoin inhimillisemmälle alalle. Suosittelen!!!

Lähinnä kaipailin vain, että josko täältä löytyisi suunnanmuutoksen tehneitä.



Kiitos kommenteista tähän asti. Lisää otetaan vastaan, jos sanottavaa on. :)



t. ap

lähtöpisteitä annetaa/saadaan. Luokanopettajakoulutksessa ei ole enää mitään lähtöpisteitä. Monissa muissakin kaikki hakijat ovat tasavertaisessa asemassa ja vain pääsykoe ratkaisee.

riippuu myös opinnoista, kuinka paljon voi ajatella tekevänsä töitä sen ohella.



Eihän se ihan helppoa aina ole yhdistää pienia lapsia , toimeentuloa ja opiskelua, mutta kovin moni siihen kuitenkin pystyy, jos vain oma motivaatio on kohdillaan. Liian vanha et missään nimessä ole. Meitä ikäloppuja on yliopisto pullollaan.

t 43v opiskelija (keväällä vihdoin valmistun, jee!)

olen yrittämässä yliopistoon kolmekymppisenä, ja alalle josta en osaa yhtään mitään etukäteen ja jossa vaikuttaa olevan todella vaikeita kursseja mutta ala vaan kiinnostaa, ja parempi työllistyminen ja parempi palkka.



Tähän asti olen opiskellut vain sellaisia aloja (minulla on 1, 5 tutkintoa suoritettuna) joista olen suurimman osan jo tiennyt/osannut ennestään, joten nyt hieman pelottaa. Mutta pelottaa vielä enemmän etten pääse sisälle, sillä todella haluaisin nyt päästä opiskelemaan

Saanko udella, mille alalle päädyit? Itseäni kiinnostaisi myös kaupallisen alan jälkeen jokin inhimillisempi.:)

Siis samoja ajatuksia täällä samassa iässä. Olen myös hoitovapaalla, mutta vakituiseen työhöni palaaminen tuntuu epätodennäköiseltä ja yliopisto on ollut ikuinen haave.



Saako opintoihin opintotukea? Entä jos mies on töissä, vaikuttaako se tukeen?

tk:ssa, tai ainakin mun pääaineessa (aikuiskasvatus) on iso osa opiskelijoista yli 30 -vuotiaita. Hyvin niillä tuntuu sujuvan, ovat motivoituneita ja osaavat tehdä hommat järjestelmällisesti.



Tunnen itseni aina tosi laiskaksi heihin verrattuna, vaikka oon koko ajan ollu osa-aikasena töissä, viime kevään täyspäiväsenä, äippälomalla kesästä asti, gradu ja pari kurssia vain jäljellä ja aloitin opiskelut 2005...



Eli rohkeasti vain, työelämässä opitut organisointitaidot auttaa varmasti opiskelussa ja jonkun lisäduunin saamisessa!

Mutta jos on aiempi korkeakoulu takana, kannattaa tarkistaa onko tukikuukaudet käytetty. Ota selvää myös oletko oikeutettu aikuisopintotukeen! On paljon parempi kuin perusopintotuki.

Siis samoja ajatuksia täällä samassa iässä. Olen myös hoitovapaalla, mutta vakituiseen työhöni palaaminen tuntuu epätodennäköiseltä ja yliopisto on ollut ikuinen haave.

Saako opintoihin opintotukea? Entä jos mies on töissä, vaikuttaako se tukeen?

Siis samoja ajatuksia täällä samassa iässä. Olen myös hoitovapaalla, mutta vakituiseen työhöni palaaminen tuntuu epätodennäköiseltä ja yliopisto on ollut ikuinen haave. Saako opintoihin opintotukea? Entä jos mies on töissä, vaikuttaako se tukeen?

Eihän se opiskelija iästä riipu. Tietenkin jos on jo yksi korkeakoulututkinto ja on käyttänyt kaikki tukikuukautensa, ei saa. Mutta jos on vakityö, voi saada myös koulutusrahaa joka on suurempi, tuloriippuvainen raha. Siinä on edellytyksenä että jää työstä opintovapaalle. Ja miehen tulot ei vaikuta mihinkään näihin.

Tänne vaan! Itse myös vaihdoin alaa juuri täysin samasta syystä kuin sinä.. ja kaksi alle kouluikäistä on :)



Sujuu ihan hyvin, tänä syksynä aloitin. Rahapuoli ok, ei eletä leveästi mutta ihan normaalisti mielestäni. Kaikki tuet saan; opintotuki, asumistuki ja opintolaina (jos sitä tueksi voi sanoa). Avomies (käytännössä siis entinen avomies, heh) asuu eri paikkakunnalla työnsä ja muiden kuvioiden vuoksi kuin minä ja lapset, silti menee ihan hyvin, vaikka se toisen vanhemman tuki ei ole jokapäiväistä.



Mieti itseksesi mitä ainoalta elämältäsi haluat. Joskus pitää ottaa riskejä. Sulla on kuitenkin (kuten mullakin) se takaportti, jos asiat ei rahallisesti tai muusta syystä sujukaan, että on jo se toinen tutkinto, jonka avulla voi palata takaisin työelämään.

Asuuko miehesi kaukana teistä? Itselläni olisi samanlainen tilanne, jos uskallan jossain vaiheessa hakea haluamalleni alalle.

vaikuta puolison tulot. Lakimuutos tuli voimaan muistaakseni tänä vuonna tai edellisenä. Jos on lapsia, saa asumistukea (ja siihen vaikuttaa kaikkien tulot).



Jos takana on amk-tutkinto, tukikuukaudet "nollautuu", jos yliopistotutkinto niin tukikuukausia on sitten se jäljellä, mitä et ole edelliseen tutkintoosi vielä käyttänyt.

Asuuko miehesi kaukana teistä? Itselläni olisi samanlainen tilanne, jos uskallan jossain vaiheessa hakea haluamalleni alalle.

400 km. Terve vaan tutuille jotka tästä tunnistaa :D

siksi, koska kirjoitin tänne aiemmin tänään. :) Haluaisin siis opiskelemaan unelmieni alaa. Se vaan tarkoittaisi, että joutuisin ravaamaan itsekin 400 km välimatkaa perheeni ja opiskelukaupungin välillä. :)



Hyvin kuitenkin taitaa teillä mennä. Olet kyllä rohkea!

Olen KTM. Ajattelin hakea ensi keväänä yliopistoon. Olen 33 v. Opintotukikuukaudet olen jo käyttänyt. Ajattelin tehdä osa-aikatöitä opiskelun ohessa. Mikäli pääsen yliopistoon ja aloitan opiskelut syksyllä 2010, on minulla silloin kasassa 50-60 op pääaineeni opintoja avoimesta yo:sta.



Kaikki on kuitenkin epävarmaa monestakin syystä:

1. ensin pitäisi oikeasti päästä sisään yliopistoon, se ei ole välttämättä helppoa

2. minun on pakko löytää sopiva osa-aikatyö, sillä meillä on asuntolainaa eikä miehen palkka ole niin hyvä, että eläisimme sillä koko perhe.

hakuajat yliopistoon kaksi kertaa vuodessa. Ellei keväällä pääse sisään, siirtyy haaveet aina vuodella eteenpäin. Kun ikää alkaa jo olla, asiat monimutkaistuvat äkkiä.



Voi miksi sitä ei voinut tietää nuorena, mitä "isona" haluaa tehdä.