Onko täällä ketään, kenen lapsi EI OLE KÄYNYT ESIKOULUA? Miksi ei? Miksi kannattaa käydä? ev

Kun ei ole mitään oikeaa sanottavaa, voi aina koittaa tuota.

Oikeastaan et olisi edes tämän vastauksen arvoinene.





Annukka

hänen äitinsä ei silloin 70-luvun alussa pakottanut eskariin, sai olla päivät kotona. oli kyl aiemmin ollut päiväkodissa. sitten olikin kuulemma koulun alkaessa aivan hoo moilasena että mitä ihmettä, pitääkö koko päivä istua paikallaan, mitä se viittaaminen on, entä laskeminen... koko ikänsä oli matematiikka hänelle vaikeaa ja vastenmielistä, samoin koulunkäynti yleensäkin, vaikka kuitenkin kävi lukionkin ja ammattikorkean.



meidän esikoispoikamme kyllä osasi jo lukea ennen eskariin menoa, sekä kirjoittaa lyhyitä sanoja, ja laskea yhteen. sitä en eskarissa pidäkään tärkeänä vaan juuri sitä että pikku hiljaa harjoitellaan sitä miten koulussa ollaan, sitä paikoillaan istumista, hiljaa olemista, viittaamista, sosiaalisia taitoja... niin ja tietysti tutustutaan tuleviin koulukavereihin!

Miehesi kouluhaluttomuus ei taatusti johtunut siitä, ettei käynyt eskaria.

Joko pölö oletti niin.



Jos lapsi tarvitsee eskarin lisäksi hoitoa ja päivän pituus on esim 7-16.30 sisältäen 4h eskaria niin hoitomaksu on ihan sama kuin jos olisi saman ajan päiväkodissa ilman esiopetusta.

Esikoulua kokeiltiin Suomessa vuodesta 1971 aluksi Haukiputaalla, Kiuruvedellä, Luopioisissa, Nousiaisissa, Pirkkalassa ja Rantsilassa. Vuonna 2000 maksuton esikoulu otettiin käyttöön kaikissa Suomen kunnissa.





Annukka

ja sitä siis mietin, kannattaako. Lapset ovat kuin paita ja peppu ja nyt siis tarhassa samassa ryhmässä. Eskarin myötä esikoinen joutuu pahimmassa tapauksessa kokonaan eri paikkaan (lasten nyt. päiväkodissa ei ole eskaria) mikä tekee meidän kaikkien elämästä hankalaa, plus että lapset ehkä joutuvat erilleen toisistaan. Toki joskus joutuvat kuitenkin eri luokille jne., mutta mietin, onko eskari sen väärtti, että jo ensi syksynä joutuvat ehkä eri paikkoihin, jos kuopuksen siirto samaan (eskari-)päiväkotiin ei onnistu.



Lasten vienti ja haku on lähes 100 %-sesti minun vastuullani, joten myös se mietityttää että miten rankkaa roudaamisesta tulee, jos tosiaan lapset eivät ole samassa paikassa hoidossa/eskarissa.



Jos eskaripaikkaa hakee eikä saakaan sitä paikkaa mitä haluaa, niin onkohan mahdollista siinä vaiheessa perua koko juttu, siis että pitää lapsen päivähoidossa vanhassa tarhassa vielä vuoden?



Meillä ei sitä huolta, etteikö lasta voitaisi kouluun valmentaa omin toiminkin, koska lähisuvussa on useita opetusalan ihmisiä. Ehkä kuitenkin laittaisin esikoisen eskariin - jos arki ei muutu ihan kauheaksi "ravaamiseksi".



Miettiikö kukaan muu vanhempi näitä asioita? Työssä käyvä yh siis olen...



-ap-

3v. poika sekä vauva. Kaksi vanhempaa käyvät seurakunnan kerhossa kerran viikossa. Siellä tytöllä on paljon samanikäisiä kavereita ja kovasti odottaa ensi syksynä eskariin pääsyä, että saa olla noiden kavereidensa kanssa ja opetella juttuja ilman pikkuveljeä. Minusta eskari ei olisi ihan välttämätön, kun nyt olen kerran lasten kanssa kotona. Kirjakaupoissa on myytävänä eskarin harjoittelukirjoja, joista ihan hyvin voisin tyttöä opettaa. Kuitenkin tyttö itse vahvasti haluaa eskariin, koska on niin sosiaalinen, joten en voi sitä häneltä kieltääkään. Ei siinä mitään pahaakaan voi olla. Sitä paitsi, tuo eskari on alle 200m päässä meidän kotoa, joten tytön vienti on ihan helppoa kauppareissulla tai leikkikentälle mennessä.

Joko pölö oletti niin.

Jos lapsi tarvitsee eskarin lisäksi hoitoa ja päivän pituus on esim 7-16.30 sisältäen 4h eskaria niin hoitomaksu on ihan sama kuin jos olisi saman ajan päiväkodissa ilman esiopetusta.

Esim täällä eskarilaisen hoitomaksu on maksimissaan 113€ kuukaudessa. Hoitomaksu päiväkodissa on 230€ kuukaudessa. Tosin eskarilainen joka on koululaishoidossa saa olla hoidossa max 9 tuntia päivässä (sisältää eskarin 4h).

Omani olisin jättänyt päivähoitoon, mutta hintaero oli syy laittaa lapsi eskariin. Olen töissä eskarissa ja tiedän tasan mitä se on. Tavislapsi ei eskaria tarvitse. Ilmankin pärjää. Joskin suurin osa haluaa tulla eskariin ja vieläpä viihtyy siellä hyvin.

En osannut lukea kouluun mennessä, mutta silti oli aina 9 keskiarvot ja mun veljellä matikka koko peruskoulun ja lukion aina 10, mulla muutaman kerran 9, muuten 10. Oma esikoinen menee kyllä päiväkotiin ens syksynä. Osaa tosin jo nyt 5-vuotiaana lukea ja laskea. En kuitenkaan näe eskaria mitenkään pakollisena.

muuten ihan normaalia päivähoitoa.

Lapset ei olis tarvinneet eskaria, koska olin kotona, mutta panin sinne kun niin on tapana.

Kaikki osasivat lukea ja laskea ennen eskaria ja pojat ainakin valitti, että siellä on tylsää. Tyttö oli ainoa, joka viihtyi, koska sai sieltä tyttökavereita.



Eli ei minusta eskari mitenkään välttämätön ole. Tällä kokemuksella olisin jättänyt kokonaan väliin sen kuskauksen. Mutta uskoin silloin sitä yleistä löpinää, että siitä on hyötyä ja blaa blaa. Ei siitä mitään hyötyä ollut ihan oikeasti.

Minä en ollut eskarissa, kaikki muut olivat olleet. Kyllä se oli kuulkaa ihan syvältä. Kaikki tunsivat toisensa ja minä olin ,aivan kuten tuossa yllä kertovan mies, ihan hoomoilasena koko touhusta. En muistele hyvällä.



Lapseni kohdalla olen kiitollinen eskarista. Jos olisi mennyt vain suoraan kouluun, olisi alku ollut kovin kivinen. Opet saivat lapsen "kiinni" kypsymättömyydestä ja koulun aloitusta lykättiin. Itse en olisi tajunnut. Lapsen pelastivat fiksut eskarinopet.

Tyttö ei ollut esikoulussa. koska siihen oli mahdollisuus vain kokopäivähoidon yhteydessä jokunen vuosi sitten.



Kunnassamme tehtiin niin, että (olin eskarissa töissä) kerrran viikossa tuleva ope tuli eskariin tunniksi. Eskariope meni puolestaan opettajan luokkaan.



Tuleva opettaja tutustutti esikoululaiset äidinkieleen. Hänellä oli mm. kuvakortteja sekä niihin teksti, sitten sana luettiin.



Kun koulu sitten alkoi, niin luokalle tuli 10 lasta jotka eivät käyneet esikoulua.



Opettaja jakoi ne, jotka osaavat lukea toiseen tilaan lukemaan ja muut jäivät opettajan kanssa. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, sillä ne 10 olivat niitä lapsia jotka olivat olleet kotihoidossa ja osasivat lukea. Ne jotka olivat olleet monta kertaa opettajansa kanssa jo eskarissa, tunsivat kirjaimia mutta eivät lukeneet. Toki valmius lukemiseen oli hyvä, mutta näin.



Kotona on se hyvä puoli lapsen kannalta, että kun joku kiinnostuksen kohde on, niin aikuisella on yleensä aikaa lapsen tarpeeseen. Esim.kun olin äitiyslomalla, 4-vuotias lapseni piirteli lattialla mahalleen. Kerrankin kysyi puhekuplaa tehdessään mikä kirjain sitten tulee, mikä sitten jne. koska siinä hämmentelin puuroa pystyin heti vastaamaan eikä asia jäänyt muutamankaan tunnin päähän. Eräänä päivänä lapsi taas kysyi piirrellessään mitä tulee. Kahden kirjaimen jälkeen hän sanoi äkkiä että tietää loput kirjaimet. Ei tarvinnut sanoa enempää siitä sanasta.



Lapset kyselevät asioita. Kotona vanhemmalla on mahdollisuus kekustella silloin kun on kiinnostusta. Asiat menevät paremmin perille jos niitä voi käydä näin läpi.



Kun lapsi on kiinnostunut esim. kirjaimista ja vanhempi vastaa että koulussa sitten opit, voi olla kiinnostus on silloin ohi, eikä huvita enää se asia. Toki kotona opetetaan ettei äiti aina voi jättää puheluitaan tai tekemisiään kun lapsi tahtoo. Mutta asiat eivät siirry monen tunnin tai päivien päähän.

Suurempi shokki olisi varmaan joutua kylmiltään koulun penkille, jossa jo ekaluokkalaisilla on päiviä 9-14 ja työ paljon vaativampaa kuin eskarissa.

Ja samaan aikaan ekaluokalla viikkotunteja oli 19. Että ekaluokalla oli sitten jopa vähemmän tunteja kuin eskarissa. Epäkohta lienee jo korjattu, en oo seurannut niin tarkkaan asiaa. Mutta mistään shokista ei voida puhua ekaluokan tuntimäärissä.

Ei olla enää pikkumukuloita nääs. Jaksan ihmetellä näitä mammasia, jotka kynsin hampain pitävät kiinni lapsistaan, eivätkä hyväksy kasvamista. Vai olisiko niin, että siitä eskariin viemisestä ja pois hakemisesta olisi liikaa vaivaa.

Meillä työajat ovat 6.30 - 9.30, päivätauko ja illalla takas 15 - 18. Karjatiloilla ihan normaalia.

Päivällä eskarissa oleva lapsi ei näe vanhempiaan käytännössä kuin viikonloppuisin. Itse näen siinä suurenkin eron alkaako se vanhempien näkemättömyys 6- vai 7-vuotiaana. Tuossa iässä vuosikin on pitkä aika.

Onneksi eskari ei ole vielä pakollinen.

että moni viesti tässäkin viittaa siihen, että eskarissa sitten tutustuu tuleviin koulukavereihin. Eskarit toimivat kuitenkin päiväkodeissa ja koulu on ihan muualla. Lisäksi tällä alueella on kaksi koulua ja toisessa kaksi rinnakkaisluokkaa. Eli samanikäiset jakautuvat ekaluokalla kolmelle eri luokalle. Ja kun päivähoitopaikat on kaikki keskustassa, niin eihän siellä omassa eskarissa edes välttämättä satu olemaan yhtään samaa sukupuolta olevaa lasta, joka sitten osuu samalle luokalle.



Mulla lapsilla ei oo vaikeuden häivääkään oppimisessa, keskittymisessä tai hiljaa istumisessa. Mulle eskarissa parasta olisi juuri se, että tutustuu koulukavereihin ja paikkoihin. Mutta eskari on ihan muualla ja eskariryhmä on eri kuin kouluryhmä.



Joten kovasti mietin, että miten paljon siitä eskarista sitten lopulta on hyötyä.

silloin kun meidän esikoinen meni kouluun, että rauhallisimpia luokassa ovat kotonahoidetut. Osavat keskittyä ja tekevät mielellään tehtäviä.

Päiväkodissa ja eskarissa olleet odottavat koko ajan ohjelmaa, huutavat, että saavat huomiota ja ovat umpikyllästyneitä tehtäviin kun niitä on tehty jo pikkueskarissa ja eskarissa.



Myös eräs päiväkodin johtaja sanoi, että paras lahja lapselle on antaa sen olla kotona mahdollisimman pitkään. Että eskarissa ei todellakaan istuta koulun penkissä 4 tuntia päivässä. Siihen 4 tuntiin kuuluu normaali aamuryhmä, puoli tuntia eskaria, ulkoilu, ruokailu ja päivälepo ja sitten eskarilaiset lähtevät kotiin. Ne. jotka jää päivähoitoon, jatkavat unia vielä 2 tuntia välipalaan saakka.

Muutimme pääkaupunkiseudulta paikkaan jossa kunnallinen päivähoito ja esikoulu oli pitkällä. En tarvinnut viimeisille lapsille päivähoitoa, työt hoitu hyvin ilman hoitopaikkaa miehen vuorotyön takia. Mummot myös välillä apuna.



Koska asumme omakotitalossa, ei kavereita ollut kuin vasta koulun alkaessa.

Kai siksi että perheessä on muita lapsia, ei ollut ongelmia vaikka eskari jätettiin pois. Ei ollut seurakunnan kerhoa tai muskariakaan.



On varmaan hyvä jos lapsi käy esikoulun ennen koulun aloitusta, mutta ei meillä ollut vaikeuksia ilman sitä.