Te jotka puhutte kielillä Jumalalle, millaisena koet kielillä puhumisen?

joku on mennyt niin sekaisin jumalasta että alkaa horisemaan sekavia? sitäkö se on? :-O mitä järkeä?

Raamatun mukaan puhuu kieltä jota ei itse ymmärrä. Monen tuntemassa "Rakkauden ylistyksessä"(I Kor 13) puhutaan "ihmisten ja enkelien kielistä". On kuvattu tapauksia, missä joku on tunnistanut toisen puhuman kielen, se on saattanut olla esim. jotain hyvin vanhaa kieltä tai murretta. Rukouskieli kuulostaa usein aika kauniilta "sopotukselta" ja toisille uskoville se on tärkeä juttu. Raamatun mukaan kielilläpuhuva "rakentaa itseään" ja puhuu Jumalalle. Se on siis yksityinen juttu uskovan ja Jumalan välillä.



Jonkinlaista kielilläpuhumista eli glossolaliaa esiintyy myös muissa uskonnoissa ekstaattisissa kokemuksissa, en ainakaan ole kuullut että sitä käytettäisiin kristinuskon kuvaamalla tavalla jolloin kielilläpuhumisen voi aloittaa ja lopettaa omasta tahdostaan.

se on yksi Pyhän Hengen lahjoista, joita on muitakin esim. profetoiminen, kielten selittäminen, parantaminen jne. Se on siis yliluonnollinen, mutta tahdonalainen lahja tai kyky jonka tarkoitus on "rakentaa" uskovaa ihmistä. Se ei kuitenkaan ole henkilahjoista tärkein tai tavoiteltavin. Raamattu sanoo tosiaankin, että "vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin minä vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali". Ilman rakkautta hengellisyys on mitätöntä.

On kuvattu tapauksia, missä joku on tunnistanut toisen puhuman kielen, se on saattanut olla esim. jotain hyvin vanhaa kieltä tai murretta.

Tällaisia tarinoita olen kuullut myös lähipiiristä. Voihan olla, että valehtelivat.

vaikken ole edes uskossa. Sain kielillä puhumisen armolahjan kun olin uskossa. Silloin kokemus oli todella vaikuttava, koin miten ylleni laskeutui joku voima ja sen jälkeen muistan itkeneeni polvillani lattialla maassa ainakin tunnin. Itkin kaikki sydämeni painot ja kivut pois. Kokemus oli vapauttava. Tunsin Jumalan rakkauden niin voimakkaasti ja ihanasti. Sain sydämeeni rauhan ja rakkauden Jeesuksen. Illalla kotona huomasin, että osasin puhua kielillä.



Uskossaoloaikanani kielillä puhuessani en yleensä kokenut sitä mitenkään tunteella tai fyysisesti. Usein mietin, että mitä hyötyä tästä on.



Nyt olen luopunut uskovaisuudesta jo kolme vuotta sitten ja puhun kielillä edelleenkin halutessani. Mietinpä vaan, että miksi näin?

että Jumala ei kadu armolahjojaan. Se jää sinulle, vaikka päätit hylätä Jumalan.



Minäpä mietin, että pääseekö Jumalasta kuitenkaan eroon ihan helpolla. Joskus voi tuntua ettei olekaan enää uskovainen, mutta silti Jumala on. Eihän äitikään yleensä hylkää koskaan omaa lastaan, vaikka lapsi kieltäisi vanhempansa. Miksi Jumala tekisi näin?

että Jumala ei kadu armolahjojaan. Se jää sinulle, vaikka päätit hylätä Jumalan.

Minäpä mietin, että pääseekö Jumalasta kuitenkaan eroon ihan helpolla. Joskus voi tuntua ettei olekaan enää uskovainen, mutta silti Jumala on. Eihän äitikään yleensä hylkää koskaan omaa lastaan, vaikka lapsi kieltäisi vanhempansa. Miksi Jumala tekisi näin?

Niin, minä olen ennenkaikkea hylännyt uskovaisuuden ja srk:t, koska minulle ei ollut niissä paikkaa, en kokenut kuuluvani joukkoon enkä sopinut uskovaisen muottiin.

Nyt elän tavallista elämää tavallisten ihmisen keskellä. Rukoilen joskus. Useimpien uskovaisten mielestä olen luopio.

Videolle vaikka youtubeen niin olisi oikeita todisteitakin sen raamattu satukirjan lisäksi.

Videolle vaikka youtubeen niin olisi oikeita todisteitakin sen raamattu satukirjan lisäksi.

Arvaan että saattaa ylläri pylläri ilmetä vaikeuksia löytää niitä muinaisarameaa puhuneita "tutuntuttuja".

vaikea sanoa mitään mutta eihän Jeesuskaan sopinut aikansa uskovaisten muottiin. Häntä pidettiin hulluna, juoppona, riivattuna ja ties minä, siksi että hän kyläili ja illasti julkisyntisissä kodeissa, salli prostituoidun suudella jalkojaan ja keskusteli naisten ja lasten kanssa.



Minuakin pidetään lahkoni silmissä luopiona mutta kaikessa raadollisuudessani koen olevani rehellisempi Jumalaa kohtaan nyt. Mulla ei ole sellaista uskoa josta voisin olla erityisen ylpeä. Usko ei ole aine jota voisin esitellä pullotettuna hyllyssä tai rintanappina pyhäpuvussa. Se on vain se suhde Jumalaan ja riippuminen siinä, etten ansaitse taivaaseenpääsyä tällä esitykselläni. siihen riittää vain Golgatan miehen uhri ristillä. Edes kielillä en tosiaan tohdi puhua enää vaikka kyllä se onnistuisi varmaan edelleenkin.

Jos sinulla on niin vahva uskonnollinen kokemus, mikä sai sinut sitten luopumaan kuitenkin uskosta?

kannattaisi taltioida näitä "paskapuheita" Videolle vaikka youtubeen niin olisi oikeita todisteitakin sen raamattu satukirjan lisäksi.

vaan ihminen puhuu Pyhän Hengen antamilla sanoilla suoraan Jumalalle. Hän puhuu sellaisella salakielelllä ettei edes paholainen pysty ymmärtämään sitä. Raamatussa kehotetaan puhumaan kielillä omissa rukouskammiossaan, jos selittäjää ei ole paikalla. Siksi minä aikanaan en julkisesti puhu kielillä. En rukoile kielillä edes mieheni aikana vaan ainoastaan silloin kun olen yksin rukoilemassa. Rukouskieli on tarkoitettu omaksi rakennukseksi ja Jumalasuhteen hoitamiseksi.

Jos sinulla on niin vahva uskonnollinen kokemus, mikä sai sinut sitten luopumaan kuitenkin uskosta?

Suurin syy oli pettyminen uskovaisiin, joille en koskaan kelvannut, koska olen pohtiva, kyselevä ja kyseenalaistava luonne. Lisäksi minua nyppi liikaa srk;ssa vallitseva seksitön naiskuva ja kaikenlainen homoviha. Sitten tuli myös avioero miehestä, jonka piti olla jumalan antama rukousvastaus minulle. Ja sen jälkeen uskovaiset hylkäsi ja tuomitsivat minut, vaikka mies jätti.

Aloin miettiä asioita, että nuo ihmiset, jotka kirjaimellisesti uskovat raamattuun, eivät ole ihan normaaleja. Jotain vikaa on oltava jossain, jos tuo usko tekee ihmisistä noin mustavalkoisia ja kylmiä. Aloin myös epäillä muutenkin jumalaa.

Jne... jne.... tässä pieni pintaraapaisu syistä.

nro 13

Ja myös Jumalaan voi pettyä, minä petyin kovasti, koska luvattiin paljon ja mitään en saanut. Jumala alkoi tuntua sadistilta.

Hän puhuu sellaisella salakielelllä ettei edes paholainen pysty ymmärtämään sitä.

Mitäköhän niin salaista asiaa on että se täytyy paholaisen pelossa koodata :D

Miten nautinkaan Kansan Raamattuseuran seuroista ja kokouksista, piireistä ja illoista! Nuorena, juuri riippikoulun käyneenä teininä luulin löytäneeni sieltä kodin.

Vaan ei - kului vain vajaa vuosi, niin sain kuulla vähän sieltä ja täältä, etten koskaan voi olla heidän tasollaan enkä heidän ystävänään: enhän ole "varsinaisesti tullut uskoon" - mitään dramaattista uskoontulemisen kokemusta ei ollut tapahtunut - olinpahan vain koko elämäni uskonut ja samalla tavalla uskonut Jumalaan vielä silloinkin. En ollut joutunut "rämpimään" halki pimeyden ja sieltä olisi Jumala minut pelastanut, niinkuin joillain kanssasisarillani.

Just - ehkä syy ulossulkemiseen oli muualla - ehkä en osanut "leikkiä" heidän roolileikkejään, mutta minäkin vetäydyin pikkuhiljaa omilleni enkä ole koskaan palanut piiriin.

Onneksi minulle jäi ryhmästä muutama uskollinen ystävä - yksi kummilapseni äiti miehineen, jotka saivat puolustella vuosia valintaansa pyytää minut lapsensa kummiksi, toinen kummitätini poika, joka on seurannut ystävänä vuosikymmenet.

Eik heillä ole epäilystäkään, etteikö Jumalalla ole suurta roolia jokapäiväisessö elämässäni.

Mutta minulle siis kävi samoin: karsastan seurakuntia, karsastan ennen kaikkea seurakuntalaisia. Niin surullista kuin tämä onkin.

Jos sinulla on niin vahva uskonnollinen kokemus, mikä sai sinut sitten luopumaan kuitenkin uskosta?

Suurin syy oli pettyminen uskovaisiin, joille en koskaan kelvannut, koska olen pohtiva, kyselevä ja kyseenalaistava luonne. Lisäksi minua nyppi liikaa srk;ssa vallitseva seksitön naiskuva ja kaikenlainen homoviha. Sitten tuli myös avioero miehestä, jonka piti olla jumalan antama rukousvastaus minulle. Ja sen jälkeen uskovaiset hylkäsi ja tuomitsivat minut, vaikka mies jätti. Aloin miettiä asioita, että nuo ihmiset, jotka kirjaimellisesti uskovat raamattuun, eivät ole ihan normaaleja. Jotain vikaa on oltava jossain, jos tuo usko tekee ihmisistä noin mustavalkoisia ja kylmiä. Aloin myös epäillä muutenkin jumalaa. Jne... jne.... tässä pieni pintaraapaisu syistä. nro 13 Ja myös Jumalaan voi pettyä, minä petyin kovasti, koska luvattiin paljon ja mitään en saanut. Jumala alkoi tuntua sadistilta.

asukaan ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa, ja Hän puhuttelee ketä Hän haluaa, ei yksikään seurakuntalainen/lahkolainen voi sitä määrätä. Yksikään ihminen ei voi määrätä Jumalan tahtoa.

Lohjalaisena olen käynyt Vivamossa jonkin verran. Pitäiskö mun varoa jotenkin?

seurakuntia on varmaan erilaisia ja joskus ehkä vaikea löytää sitä omaansa. EN itsekään ole sitä löytänyt tai todella etsinytkään, mutta en anna sen vaikuttaa omaan uskooni joka on jossain syvällä piilossa.

niinhän sanotaan Raamatussakin. Jatka siis etsintää, mutta ennen kaikkea etsi sydämelläsi.