2 tai 3 lapsen äidit!

Mielestäni kolmilapsisen perheen keskimmäisenä. Aina jotenkin väliinputoojana. No en isommin ole traumasoitunut.



Nyt on kaksi omaa lasta ja uskon, että siihen jää. Synnytykset ovat olleet aika rankkoja samoin vauva-ajat.



Jos meille tulisi kolmas, pitäisi kait "tehdä" neljäskin, että olisi parillinen määrä. Eli kaksoset tilauksessa ehkä jos.

Miehellä tämä riittää ehdottomasti, mulla aina välillä kuume nousee. Mutta koska toinen ei halua ja kolme jo on, niin tähän varmaan jää. Enkä tiedä tulisinko enää raskaaksi, on ollut lapsettomuuttakin tässä taustalla.

Kahdesta lapsesta ensin puhuttiin ja haaveiltiin. Kun toinen lapsi oli vielä aivan pieni, alle 6 kk, aloin haaveilemaan ja puhumaan kolmannesta. Yhdessä miehen kanssa asiaa sitten mietittiin ja päätettiin yrittää kolmatta. Tosin kolmas raskaus päättyi keskenmenoon. Mutta sitten meitä onnisti tulin neljännen kerran raskaaksi ja saimme pojan, kahden tytön jälkeen.



Kolme on ollut meille sopiva lapsiluku. Neljännestäkin haaveilin, mutta onneksi järki voitti ja alkoi olla ikääkin senverran, että riski saada sairas lapsi kasvoi.



Meille ei ollut tärkeää saada kahden tytön jälkeen vielä poika. Olisimme olleet aivan yhtä onnellisia, jos kolmonen olisi ollu tyttö. Tosin poika on tuonut oman mielenkiintoisen lisänsä perheemme kokoonpanoon.

3 lasta on jo ryhmä, 2 on pari. Kahden kesken on jatkuva kilpailu ja mustasukkaisuus: kun toinen saa jotain, toinen kokee sen herkästi hyvin henkilökohtiasena loukkauksena. Kun on kolme, lapset huomaavat että välillä yksi saa huomiota ja lahjoja, mutta kaksi jää rannalla, eli on kohtalotoveri. Ja osat vaihtuvat ja kiertävät eri kuvioissa, ei aina olla nokikkain minä vastaan sinä. Niin että kolmen kuviossa on enemmän väljyyttä, ja ehkä oppivat vähemmän kilpailuhenkisiksi ja kateellisisksi kuin kahden lapsen perheessä.