Eihän siinä ole mitään järkeä, että lapsiperheessä on vanhemmat töissä 8h/päivä!

kun lapset on päiväkodissa ulkona tuntikausia päivässä. Eikä sitä enää sellaisessa perheessä edes ehdi ulos, missä on harrastusikäisiä lapsia tai koululaisten läksyjä katsottavana.

jos lapsi on jo ulkoillut kaksi kertaa päiväkodissa?

Me tehdään molemmat miehen kanssa epätyypillisiä työaikoja ja näin saadaan olla paljon lasten kanssa. Ei tästä muuten mitään tulisikaan! En suostu siihen, että näkisin lapsiani vain jonkun häppösen tunnin iltaisin. Hullun hommaa!!



Olen seurannut tuttujen elämää läheltä joilla siis molemmilla vanhemmilla täydet työajat ja sääliksi käy koko perhettä. Lapset pitkään ip-kerhoissa, ei ehditä viettää aikaa yhdessä.

Me tehdään molemmat miehen kanssa epätyypillisiä työaikoja ja näin saadaan olla paljon lasten kanssa. Ei tästä muuten mitään tulisikaan! En suostu siihen, että näkisin lapsiani vain jonkun häppösen tunnin iltaisin. Hullun hommaa!! Olen seurannut tuttujen elämää läheltä joilla siis molemmilla vanhemmilla täydet työajat ja sääliksi käy koko perhettä. Lapset pitkään ip-kerhoissa, ei ehditä viettää aikaa yhdessä.

että meidän lapsista vanhin on nyt 8-v ja hänkään ei ole koskaan ollut pidempiä päiviä hoidossa kuin max 7 h. Ihan pienenä oli 5 h ja vain 3 kertaa viikossa.

Pienin on nyt 3,5v ja hän on hoidossa n. 6 h 4 päivää viikossa. Yhden päivän pidämme häntä kotona, joko mies tai minä hoidamme.

Meillä kyllä rahatilanne on sitten välillä heikko, mutta ajattelen sen niinpäin että ehdin kyllä myöhemmin sitten tehdä enemmän töitä! Mieluummin paljon aikaa arkena kuin yksi luksusloma kerran vuodessa (näin monella jolla paremmat palkat).

Jatkuvasti paha mieli pitkistä päivistä. Pidin kyllä huolen ettei minuuttiakaan yli 8 h ole hoidossa. Ja tämä vaikeaa koska yh, eli itse vein ja hain. Nyt helpottaa kun lapsi koulussa ja tiedän että tykkää hengailla kavereiden kanssa.



Silti haluaisin toisen lapsen ja mietin jo miten kummassa selviäisin taas tarharumbasta yksin. On se väärin!

niin aivan, ei ulkoilla tarvitsekaan, mut meneeko se muutama tunti sit kotona vai ulkona, sama se sille. Mulle ei riita pari tuntia lasten kanssa paivassa. Eihan siina jaa edes yhtaan omaa aikaa kun ei sit enaa vahaseista ajasta raski harrastaa itse mitaan. Onneksi miehenikin ajattelee lasten parasta ja voin jatkossa tehda osa-aikatyota jos sitakaan. Jokainen perhe tekee oman valintansa eika kaikille varmasti kotiaitiys tai koti-isyys sovikkaan, ehka sitten onkin parempi lasten hoidossa.

Jaksoin tehdä 40 tunnin viikkoa palkattomalla ruokatunnilla (klo 9-17.30) noin puoli vuotta ja tuntui, että olin koko ajan puhki ja stressaantunut ja että aika olla lapsen kanssa meni vaan ohi. Lapsi oli kärttyinen ja tosi väsynyt aina loppuviikosta. Mies teki myös pitkää, vielä pitempää päivää.

Onneksi satuin irtisanoutumaan muista syistä. Olin kotona 2 kk ja sen jälkeen löysin ihanteellisen osa-aikatyön, 20 h viikossa. Nyt voin hakea lapsen ajoissa ja aikaa jää vielä omiin juttuihin ja kodin hoitamiseen. Stressi pois koko perheeltä! Palkastahan se on pois, mutta takaisin en vaihtaisi!

meilläkin ajatellaan "lasten parasta" ja ollaan siksi töissä ihan täydet päivät. Jos olisin jossakin osa-aikatöissä tms. ei riittäisi rahat edes lasten lukiokirjoihin. Sulla on ilmeisesti kaikki lapset jotain alle 6v, silloin on helppo ajatella vain omasta vinkkelistään, koska kyllähän sitä muutaman vuoden vähemmälläkin rahalla kitkuttaa. Terveisin pienten lasten äiti jo 20 vuotta

En kyllä tiedä ketään joka olisi ollut hoitajalla ihan pienestä?? Olen syntynyt -71. Kyllähän se oma lapsuus oli tosi kiireetöntä ja leppoisaa.

Minusta taas ikäluokastamme (70-l alku) lähes kaikki menivät todella pieninä hoitoon. Äitiyslomahan oli varsin lyhyt, eikä mitään hoitovapaamahdollisuuksia ollut. Vaikka olen ollut hoitajan hoivissa alle puolivuotiaasta (=kummankin vanhemmat kesälomat äitiysloman päälle) niin muistan lapsuuteni onnellisena, leppoisana ja kiireettömänä aikana.

eli Pohjanmaa niin tosi moni äiti oli vielä 70-luvullakin KOTIÄITI. Eivät palanneet töihin ollenkaan kun äitiysvapaa loppui. Monet menivät töihin vasta kun nuorin lapsi meni kouluun. Tai sitten mummo hoisi.

Itsekin aloitin hoidossa vasta 6-vuotiaana. Ei ollut eskaria silloin mutta tarha oli.

ajatellaan meidan lasten parasta, sitahan jokainen vanhempi kuten tekin. t.13

meilläkin ajatellaan "lasten parasta" ja ollaan siksi töissä ihan täydet päivät. Jos olisin jossakin osa-aikatöissä tms. ei riittäisi rahat edes lasten lukiokirjoihin. Sulla on ilmeisesti kaikki lapset jotain alle 6v, silloin on helppo ajatella vain omasta vinkkelistään, koska kyllähän sitä muutaman vuoden vähemmälläkin rahalla kitkuttaa. Terveisin pienten lasten äiti jo 20 vuotta

eivätkö ne lapset yhtään sitten itse kustanna lukiokirjojaan nykyään? Minä tein kesätöitä ja maksoin ne osaksi itse.

Tottakai ymmärrän että jos perheessä on monta lasta ja osa lapsista ovat isoja niin voi olla vaikeaa olla pienimmän lapsen kanssa kauan kotona tai tehdä osapäivätyötä. Silti tästäkään ei nyt ollut kyse, vaan siitä että tuntuu, että monet eivät edes HALUA tehdä mitään muita valintoja. Kunhan vain jatkavat siinä samassa paskaduunissa missä olivat ennen lasta.

Mulla tällaisia tuttuja jotka valittavat työtään ja joutuvat olemaan ylitöissäkin. Valittavat kun arki on raskasta eivätkä ehdi nähdä lasta tai auttaa tätä läksyissä saati että ehtisivät mitään muuta tehdä. Silti eivät TEE asialle mitään. Eräälläkin tutun miehellä on tosi hyvä palkka ja aivan varmasti pärjäisivät vaikkapa vuoden vähän vähemmällä jos nainen haluaisi tehdä lyhyempää päivää tai vaikkapa pitää vuorotteluvapaata. Ehtisi vähän nähdä sitä ekaluokkalaista poikaakin välillä. Mutta jotenkin tuntuu että on vain jumiutunut siihen samaan vanhaan:(. Näinhän on tosi monella.

murehdi vaikutusta urakehitykseenne ja tuleviin ansiotuloihinne?



Miehet ei ikinä suostuisi johonkin 20 h viikkoon...

6 tunnin työpäivää eli olla osittaisella hoitovapaalla. Itse asiassa tili ei edes pienene kovin paljoa kun verotus pienenee. Mutta monellakaan ei tunnut löytyvän halua sellaiseen, koska joutuu viettämään aikaa lastensa kanssa enemmän. Näin se vain menee. Kelan sivuilta kannattaa katsoa enemmän. On turha väittää, ettei voi tehdä lyhyempää työaikaa. Se on vain omasta halusta kiinni. Sitä voi myös tehdä niin, että isä tekee 6 tuntista ja äiti samoin. Näin saadaan lyhennettyä hoitopäivää kummastakin päästä tai sitten kumpikin pitää yhden ylimääräisen vapaan viikossa. Se on tahdon asia, ei muuta.

Työnantajalla on oikeus kieltäytyä myöntymästä osittaiseen hoitovapaaseen.

Työsopimuslaki 26.1.2001/55, 4. luku Perhevapaat, 4. pykälä Osittainen hoitovapaa

"Työnantaja voi kieltäytyä sopimasta vapaasta tai antamasta sitä vain, jos vapaasta aiheutuu työpaikan tuotanto- tai palvelutoiminnalle vakavaa haittaa, jota ei voida välttää kohtuullisilla työn järjestelyillä. Työnantajan on esitettävä työntekijälle selvitys kieltäytymisensä perusteena olevista seikoista."

murehdi vaikutusta urakehitykseenne ja tuleviin ansiotuloihinne? Miehet ei ikinä suostuisi johonkin 20 h viikkoon...

Mun mies ei kylläkään ole mikään uraihminen myöskään eikä välitä tuollaisista asioista yhtään. Hän tekee talvisin vain 20 h/viikkoja (opena).

Olen itse yrittäjä ja määrään työtahtini. Mitään varsinaista uraa kai ei tässä tehdäkään, kunhan teen työtä koska se antaa mulle rahaa ja pidän siitä. En kuitenkaan ikinä tekisi sitä niin paljon että lapset kärsisivät!! Olen iloinen että he voivat tulla suoraan koulusta kotiin.

Pohjanmaa niin tosi moni äiti oli vielä 70-luvullakin KOTIÄITI. Eivät palanneet töihin ollenkaan kun äitiysvapaa loppui.

Muistan lapsuudestani (s. 1975) että yhden kaverini (jolla oli pari pikkusisarusta) äiti oli kotiäiti. Minusta se oli todella kummallista enkä oikein tajunnut miksi tuo äiti ei mennyt töihin. Kaikki muut koulukaverini olivat päivähoidossa ennen koulua. Tavallisella omakotitaloalueella asuttiin E-Suomessa.

eivätkö ne lapset yhtään sitten itse kustanna lukiokirjojaan nykyään? Minä tein kesätöitä ja maksoin ne osaksi itse.

itsensä, että vanhemmat saavat leikkiä kotiäitiä tai -isää pienempien sisarusten kanssa. Varsinainen reilun pelin kerho. Vai laitatko ne alle kouluikäisetkin lapsimalleiksi tms. että saisivat tuloja, joilla elättää vanhempansa?

Kannattaa myös ottaa huomioon, että lähes kaikki lapset nukkuvat päiväunet päiväkodissa. Heitä ei siis tarvitse laittaa heti seitsemältä nukkumaan kuten päiväunettomia lapsia, vaan illalla on enemmän aikaa koko perheelle.

Itselleni työ kyllä tuo suurta tyydytystäkin, enkä myöskään haluaisi antaa lapsilleni sellaista elämisenmallia, jossa vain loisitaan kotona mitään tekemättä.

äidit pääsääntöisesti tosiaankin palasivat töihin 3 kk jälkeen. Totta kai jossain Pohjanmaalla (jossa muutenkin varmaan oli suuri osa työpaikoista omilla maatiloilla?) tilanne taatusti oli erilainen. 70-luvulla muuten naisten emansipaation myötä pidettiin erittäin tärkeänä sitä, että naisellakin oli työ, etenkin jos sitä varten oli huomattavasti kouluttauduttu.

Pohjanmaa niin tosi moni äiti oli vielä 70-luvullakin KOTIÄITI. Eivät palanneet töihin ollenkaan kun äitiysvapaa loppui.

Muistan lapsuudestani (s. 1975) että yhden kaverini (jolla oli pari pikkusisarusta) äiti oli kotiäiti. Minusta se oli todella kummallista enkä oikein tajunnut miksi tuo äiti ei mennyt töihin. Kaikki muut koulukaverini olivat päivähoidossa ennen koulua. Tavallisella omakotitaloalueella asuttiin E-Suomessa.

Minä en ajatellut edes jaksaa=laittaa lapsia jaksamaan. Teen 6h päivää ja lomitamme miehen kanssa työaikaamme. Ja en todellakaan ajattele urakehitystä... Ehdin ajatella sitä vielä 20v sen jälkeenkin kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Ymmärrän jos on PAKKO (esim. yksinhuoltajana), mutta aika moni ajattelee vaan rahaa. Viis lapsista (ja lasten jaksamisesta)+ yhteisestä ajasta.

Minusta on KAMALAA miten joku tässäkin ketjussa kehtaa väittää ettei omatunto soimaa ollenkaan? Minusta vanhemman omatunto pitäisi soimata jatkuvasti! Mitä lapsi haluaa? Hän haluaa ihan varmasti olla mahdollisimman paljon vanhempansa kanssa.

Näistä vastauksista paistaa läpi ahneus = rahan ahneus. Olette tehneet tiettyjä valintoja elämässä, eli olette pistäneet vähemmän tärkeämmän enemmän tärkeämmän edelle.

Tottakai ymmärrän ettei joka paikassa ole mahdollisuutta tehdä lyhyempää työaikaa tms. Silti tunnen itsekin monta ihmistä jotka ovat jo lasten ollessa pieniä tehneet elämäänsä sellaisia muutoksia, jotka mahdollistavat lyhennetyn työajan tai muuta vastaavaa.

Sitten tunnen myös näitä ääripään ihmisiä: esim. eräässä tuttavaperheessäni on vain yksi lapsi, molemmilla vanhemmilla vaativa työ. Äiti valittaa kuinka ei ehdi nähdä lastaan koskaan ja miten pitäisi paiskia ylitöitä (ja näin tekeekin useita päiviä viikossa). Silti ei TEE MITÄÄN ASIAN MUUTTAMISEKSI!

Jotkut ihmiset ovat vain tuollaisia, oletteko huomanneet? Valittavat asioista, mutta eivät TEE mitään asioiden muuttamiseksi. Nauttivat marttyyreina olemisesta kai? Muutoksen tekeminen vaatii aina TYÖTÄ, enemmän työtä kuin se että jatkaa samassa vanhassa työpaikassa esim. Vaikka Suomessa meillä on asiat hyvin, meillä ON tosiaan valinnanvaraa. Ei me eletä Intiassa, jossa jumiutuu vessanpesijäksi tai kadulle jos tähän ammattiin on syntynyt.

Ihailen esim. kälyäni joka on nyt saanut ekan lapsensa ja on jo menossa koulutukseen musiikkiterapeutiksi, koska aikoo tulevaisuudessa sitten tehdä töitä oman firman nimissä. Näin ehtisi olla enemmän lastensa kanssa. Ei aio palata lastentarhanopeksi.

enemmän kuin mitään muuta niin tehdä 6 tuntista työpäivää mutta ei ole lain puitteissa mahdollista. työni on vuorotteluvapaasijaisuus ja mun on pakko tehdä samaa tuntimäärää kuin ketä sijaistan. ei auta että lapsi vasta 1 v, toinen tokalla.

voi viedä lasta koulun pihalle odottelemaan klo 6.30 ja hakea kotiin klo 17.30!!! Kauheaa! Kyllä kannattaisi nyt oikeasti miettiä sitä lastakin edes vähän!!!