Nyt kaduttaa kun rakensimme korpeen.... Onko mitään hyviä puolia????

Elämässä on se hyvä puoli, että jos tekee virheitä, niin niistä yleensä selviää tekemällä uudenlaisia valintoja (ei tietty silloin, jos joku kuolee tms.)



Itse tiedän ihmisiä, jotka varmaan viihtyisivät korvessa. Itse olen taas 100% varma, että jos muuttaisin korpeen, niin saisin sellaisen ahdistuskohtauksen, että viimeistään ekan kesän jälkeen myisin paikan ja muuttaisin pois. Meitä on erilaisia ja toivon, että niin huurupääksi en mene, että unohtaisin kuunnella omaa sisintäni. Se on suurin ongelma jos halut ja toiveet ovat esim. asumisen suhteen perheessä kovin erilaiset. Olisi kamalaa, jos mieheni unelma olisi vaikka asua Askolassa tai Lapissa ja mun taas Stadissa ja jos asuttaisiin toisessa, niin toinen saisi ahdistuskohtauksen.



Nimimerkillä omituinen kerrostaloasukki, joka ei edes kaipaa pientaloon.

sen ajan haluaisin iäisiksi ajoiksi pyyhkiä pois päästäni:(. Mutta me asuimmekin TOSI huonossa paikassa jossa oli lähes vain negatiivisia puolia!



Eli meillä oli 20 km kouluun, kauppaan, puistoihin, kirjastoon. Lähellä ei asunut yhtäkään toista lapsiperhettä, lähin taisi olla 5 km päässä?



Lisäksi talon lähellä meni valtatie, ei muita kivoja pikkuteitä, joten emme voineet koskaan mennä kävelylle minnekään, ellei lasketa jotain metsässä tarpomista. Eikä sekään aina onnistu pienten lasten kanssa kun eivät jaksa kävellä! Miten kaipasinkaan sitä että voisi ottaa vaunut ja lähteä vaunulenkille! Mutta kuka hullu menee valtatielle vaunujen kanssa?



Lapset eivät voineet koskaan pyöräillä kunnolla kun ei uskaltanut päästää heitä tuolle tielle.



Onneksi muutimme pois 1½ vuotta sitten parahiksi esikoisen eskarin aikoihin. Jonkin aikaa ehdin myös kuskailla lapsia hoitoon, 10 ja 20 km päähän, eli yhden päivähoitoon ja toisen eskariin. Siinäkin meni aikansa!



Nyt asumme keskustasta vain 2 km päässä. Lapset jo koulussa. Harrastuksiin ei ole mikään pitkä matka ja jatkosssa pystyvät menemään osiin ihan pyörällä tai sitten hyödynnetään kimppakyytejä. Kavereita on lähellä muutaman kilometrin säteellä.



Nautin siitä kun voin vain lähteä kauppaan yhtäkkiä illalla klo 20 tuntematta että se vie liikaa aikaa (kaupassa kun käy 15 minuutissa). Kävelylle voin lähteä koska tahansa kun on tievaloja joka paikassa.



Niin edellisessä paikassa häiritsi myös PIMEYS! Mitään ei voi tehdä korvessa kun on pimeää jo klo 16 jälkeen. Toki jotain lamppuja voi laittaa mutta oikeasti niin tiet ovat tosi pimeitä kun ei ole talojakaan niitä valaisemassa ja tievaloja ei tietysti ole!



Voisin asua korvessa jos olisi paljon naapureita (samanikäisiä) lähellä ja jos ei olisi lapsia. Lasten takia haluan kuitenkin asua lähempänä koska koen että he menettävät jotain jos asuvat syrjässä.

24: mä olen asunut lapsuuteni korvessa ja vanhempani asuvat siellä vieläkin. Vanhempani mielestä korvessa on ihanaa; on niin puhdasta, oma rauha, tervettä elämää. Mun mielestä korpielämä on tylsää; ei minkäänlaista arkiliikuntaa (ja puiden kanto huom ei ole sitä mun mielestä) lapsilla ei mitään tekemistä kun eivät vielä osaa rakennella majoja tms, lähellä menee valtatie joten mistään luonnonrauhasta ei voi puhua, ja sen hiukkaspäästötkin on oma juttunsa. Ja sit he kuitenkin syö sitä brasilialaista royal galaa mitä minäkin, eivätkä suinkaan pelkkää mustikkaa ja puolukkaa...joka ikinen kerta kun tuolla käyn, saan kilon lisää pelkästään siitä turvotuksesta, kun minnekään ei voi lähteä lasten kanssa koska pyöräteitä, lenkkipolkuja ja leikkipuistoja vaan ei ole. Puhumattakaan kirjastoista, kaupoista ym, jotka motivois lähtemään kävelylle. Siellä vaan ei ole mitään syytä liikkua tontilta minnenkään, eikä mitään mahdollisuuksiakaan. Mä olen aina iloinen, kun päästään takaisin kaupunkiin...

"todellista vapautta on se, että voi pissiä oman talon portailta"



Tuo on kylläkin miehen lausuma (olikohan Taberman), mutta totuuden siemen siinä.

Mekin asumme korvessa ja nautin siitä, että voin viedä vaikka pyykit narulle pelkissa alusvaatteissa. Ei tarvitse koskaan miettiä mitä naapuri tästä ajattelee...

asutaan 8km päässä kyliltä.

Kouluikäiset pyöräilevät hyvällä säällä, myös talviaikaan harrastuksiinsa, eikä tosiaan tuollainen muutaman minuutin matka autolla tunnu missään, kun ei ole liikennevaloja eikä ruuhkia.

Meillä on lähin naapuri puolen kilsan päässä, seuraavat yli kilsan päässä. Bussilla pääsee teinit 300m päästä pysäkiltä kaupunkiin, jos tarve. Ei ole koskaan kaduttanut asua omassa rauhassa.

Puit hyvin sanoiksi sen mitä just tarkoitin! Juuri tuollaista se oli, asua korvessa lähellä valtatietä. Ei mitään motivaatiota lähteä tarpomaan mihinkään metsälle. Mieluummin sitä kuitenkin lähtisi kävellen vaikkapa kirjastoon tai kauppaan tms.



Anoppila sijaitsee myös sillä suunnalla missä asuimme aikaisemmin ja aina kun käymme siellä niin istumme pelkästään olkkarissa, TV pauhaa päällä. Ei puhettakaan että kukaan siellä liikkuisi yhtään mitään. Minnepä menisivätkään?



Olen kyllä itse tosi kiitollinen että asun nyt keskustan tuntumassa. On kiva mennä iltaisinkin kävelylle, kun on paljon taloja joita katsella. Keväällä lähden pyörälenkille ja katselen mitä kaikki tekevät puutarhilleen:)!

Puit hyvin sanoiksi sen mitä just tarkoitin! Juuri tuollaista se oli, asua korvessa lähellä valtatietä. Ei mitään motivaatiota lähteä tarpomaan mihinkään metsälle. Mieluummin sitä kuitenkin lähtisi kävellen vaikkapa kirjastoon tai kauppaan tms. Anoppila sijaitsee myös sillä suunnalla missä asuimme aikaisemmin ja aina kun käymme siellä niin istumme pelkästään olkkarissa, TV pauhaa päällä. Ei puhettakaan että kukaan siellä liikkuisi yhtään mitään. Minnepä menisivätkään? Olen kyllä itse tosi kiitollinen että asun nyt keskustan tuntumassa. On kiva mennä iltaisinkin kävelylle, kun on paljon taloja joita katsella. Keväällä lähden pyörälenkille ja katselen mitä kaikki tekevät puutarhilleen:)!

"Korpiakin" on erilaisia tietysti. Jos asuu todella rauhassa, on paljon liikkumismahdollisuuksia ja lapsilla ehkä seuraa naapurissa niin mikäpäs siinä? Mutta jos asuu jonkun valtatien vieressä niin siitä on rauha kaukana!

24

haluan talon mikä on lähellä kauppoja,kouluja, päiväkoteja...1,5km...siin on mun matka mihkä suostuisin muuttaa....hulluks tulisin noin korves..anteeks nyt vaan...

Nyt asumme 2 km keskustasta ja musta tämäkin on liian kaukana.

mitään. Relaa.

Täällä ihmiset välittävät aidosti toisistaan, kaikki vastaantulijat tervehtivät toisiaan vaikkei olisi koskaan tosiaan tavanneet aiemmin.



Lapsilla on tilaa touhuta, virikkeet on erilaisia kuin kaupungissa.

Maalla voi lapsetkin ajaa moottorikelkoilla, mönkijöillä, hiihtää kodin lähellä, tehdä omia luistinkenttiä jäälle.

Tarkkailla metsän eläimiä kodin ikkunoista.

Tehdä omia kasvimaita, rakentaa metsään majoja.



Ja lapset voivat turvallisesti ulkoilla omalla pihalla.

Kävellen ei pääse oikein mihinkään. Hiljaisuus tuntuu yleensä aluksi hyvältä, mutta sitten alkaa ahdistaa. Ja yleensä siellä istutaankin olkkarissa tv:n ääressä sisällä. Kesällä voi tietysti istua terassilla ja ihailla pellonreunaa.

Puit hyvin sanoiksi sen mitä just tarkoitin! Juuri tuollaista se oli, asua korvessa lähellä valtatietä. Ei mitään motivaatiota lähteä tarpomaan mihinkään metsälle. Mieluummin sitä kuitenkin lähtisi kävellen vaikkapa kirjastoon tai kauppaan tms.

Anoppila sijaitsee myös sillä suunnalla missä asuimme aikaisemmin ja aina kun käymme siellä niin istumme pelkästään olkkarissa, TV pauhaa päällä. Ei puhettakaan että kukaan siellä liikkuisi yhtään mitään. Minnepä menisivätkään?

Olen kyllä itse tosi kiitollinen että asun nyt keskustan tuntumassa. On kiva mennä iltaisinkin kävelylle, kun on paljon taloja joita katsella. Keväällä lähden pyörälenkille ja katselen mitä kaikki tekevät puutarhilleen:)!

Korvessa on tosiaan oma rauha ja vapaus. Lisäksi ihmetyttää ettei kukaan muu ole ottanut puheeksi vielä sitä että maalla on ero elämisen tahdissa verrattuna kaupunkiin.



Maalla asuessa kauppareissu riittää illan ohjelmaksi (kun siinä kuitenkin menee aikaa).Kaupungissa ohimennen toiseen rientoon on helppo kiireellä käydä myös kaupassa, samalla ehtii vielä illalla harrastukseen tai joskus sinne elokuviin yms. Kaupungissa helposti täyttää sen vapaa-ajan kaikella menemisellä. Maalla helpommin tulee oltua.



Tuntuu lapsilla olevan sama. Maalla lapset ovat rauhallisempia ja keskittyvät vaikka siihen majanrakentamiseen kaverin kanssa. Kaupungissa siinä ajassa ehditään ajella kaverien kanssa pyörillä ja koko ajan joku on tulossa ja joku menossa joukosta. Kun tulee kiistaa, niin soitetaan jollekin toiselle kaverille. Ja lisäksi kaupungissa lapsilla kun harrastaminen on niin helppoa, niin niitä harrastuksia sitten onkin.



Kaupungissa on kaikkea ja tulee kulutettua. Ihmiset ovat näkemässä ja ulkoiluunkin ostetaan siistit vaatteet ja liikuntaa harrastetaan saleilla yms. Naapuri käy etelässä ja puolet lapsen luokkakavereista, niin helposti se tarttuu että pitäisikö itsekin aloittaa etelänreissut. Jne...



Olemme asuneet maalla kun lapset olivat pieniä (tosin oli katuvalot, joka oli meille ehdoton edellytys, mutta matkaa palveluihin 10km ja isommat kaupat 20-30km). Itse viihdyin siellä. Mutta lasten koulumatkojen ja kavereiden ja harrastusmahdollisuuksien vuoksi muutimme kaupungin kupeeseen (keskustaan matkaa reilu 1km). Tuo miten ihmiset kuluttavat aikaa ja millainen elämisen tahti on siinä on huikea ero, vaikka alueellisesti emme muuttaneet kuin 30km matkan.

saada kaikki maalla asumisen edut mutta samalla asua lähellä palveluja. Se on mulle ehdoton edellytys. Kuin myös se, että lapsilla on tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä kavereitaan illalla milloin haluavat ilman että ovat musta riippuvaisia!



Eli eihän tässäkään ole olemassa mitään joko-tai asumista. Voihan sitä asua jonkin matkan päässä kaupungista, tavallaan maalla mutta silti lähellä palveluja. Toki kaupungissa on kiireisempää ja erilainen meno.



SAmalla sanoisin että ero esim. Suomen sisälläkin on valtava. Asumme Pohjanmaalla ja täällä on mielestäni rennompi elämän meininki kun vertaan niiden tuttujen elämään, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla.



Yhteiskunta on vain mennyt nyt siihen suuntaan että on lähes mahdotonta asua haja-asutusalueella, ainakin jos haluaa jotain tarjota lapsilleenkin (palvelut, kaverit yms.).



En minä ainakaan halunnut lapsilleni sitä iäistä autossa tai taksissa istuskelua. Pidän siitä että voivat lähteä fillarilla kouluun. Saavat sitä hyötyliikuntaa sitten samalla eikä tarvii lähteä futista pelaamaan iltaisin.

ja vieläkin kaipaan kasvimaata, kukkapenkkejä, viinimarjojen keruuta. Oli pieni mansikkamaa. Koskaan en niitä enää saa.

Minä olen kerran asunut korvessa ja se riitti minulle, toista kertaa en siihen suostu. Se pimeys mikä siellä on, on jotain käsittämättömän kamalaa kaamosaikana. Ja jos lasten kanssa asuu niin kuskaaminen joka paikkaan. Ja ei ole seuraa, lapsilla ei välttämättä kavereita.



Ja toisekseen, jos paikka olisi järven rannalla niin se jatkuva vahtiminen lasten kanssa, kun tuntuu, että mökillä käynti kesäisin on melkoinen stressi, kun joutuu koko ajan vahtimaan lapsia. Nimittäin vaikka lapsemme ovat tottelevaisia niin ei niitä silti voi päästää järven rannalla silmistään. Vasta kouluikäiseen voisin luottaa tuossa asiassa.



Tykkäisin asua pienten lasten kanssa noin 1km päästä kohtuusuuresta kaupungista. Isompien lasten kanssa ihanne on järven rannalla keskustan läheisyydessä rauhallisella paikalla (mistähän sellainenkin löytyisi ;) Mutta mielummin asuisin Helsingin keskustassa kuin korvessa. Minä haluan harrastaa ja nähdä ihmisiä paljon.



Se on kyllä paha, jos menee rakentamaan paikkaan, jossa ei viihdy. Mutta ei sitä tiedä ennenkuin kokee sen (tai kai jotkut tietävät).

Ostettiin vanha talo, ei siis rakennettu. Nyt on yksi asia alkanut harmittaa, jota en tajunnut ajatella silloin.

Nimittäin lasten koulumatka. Ekan ja tokan luokan kulki kunnan järjestämä koulukyyti. Mutta kolmannesta luokasta eteenpäin koulumatkaraja on 5 km. Sen alle joutuu hankkimaan kyytinsä itse. Se kyllä menee pyörälläkin hyvällä säällä, mutta sateella ja tuiskulla kurjaa.

Nyt olen kotona vauvan kanssa joten joka aamu ja iltapäivä kuskaan muksuja koluun.



Nyt jos saisin valita uudestaan niin katsoisin taloa 2 kilsan päästä kylältä tai sitten tosiaan 10 kilsan.

Teillä ainakin kuljetukset on varmat :)

Ei liene täysin vahinko että olette ruvenneet rakentamaan keskelle korpea?



Kirjoita ne alkuperäiset syyt haluta rakentaa korpeen paperille luetteloksi ja viereen arviosi siitä, päteekö syy edelleen vai oletko muuttanut mieltäsi. Todennäköisesti suurin osa niistä on kuitenkin vieläkin ihan tosia. Kun alkaa ahdistaa, katselet sitä listaa ja toteat olleesi loppujen lopuksi kuitenkin oikeassa.



Tai jos toisin käy niin älkää hyvät ihmiset sitten sinne rakentako! Pääseehän tonteista eroonkin jos huomaa tehneensä virheen.

korvessa asuminen saattaa myös passivoida ihmisiä. Meillä on paljon oman ja miehen puolelta sukulaisia jotka asuvat maalla, toiset hyvinkin "korvessa". Itse kaupunkilaisena olen pitänyt maalaiselämää vähän erilaisena miten se on sitten käytännössä näyttäytynyt.



Autoilla tosiaan huristellaan ihan joka paikkaan, ymmärrän tietenkin että useimmat välimatkat ovat turhan pitkiä, mutta sitten lyhyemmätkin välimatkat (esim. naapuriin) tehdään tottuneesti autolla ja myös naapurit hurauttavat autolla kylään. Ja välimatkaa saattaa ollan vain vajaa kilometri mikä ei ainakaan minusta ole vielä pakollinen autoilumatka.



Sitten se että maalla kaikki ihmiset "välittävät aidosti toisistaan", pah sanon minä. Toisten asioista välitetään liikaakin ja kyllä niitä välitetään myös innokkaasti eteenpäin. Suvaitsemattomuus on myös pöyristyttävää, tummaihoisista käytetään n-sanaa, homoja ja muita valtaväestöstä poikkeavia ei hyvällä katsota. Meidän tuttavapiiriin kuuluu yksi homopari ja he sanoivat että vasta kun muuttivat maalta kaupunkiin niin pystyivät aidosti olemaan omia itsejään eikä koko ajan ole juorurinki pyörimässä ympärillä. Taitaa vastaavanlaisia tapauksia olla enemmänkin. Vaikka maalla olisi omaa rauhaa ja tilaa ympärillä, niin kyllä mielestäni kaupungissa olet jossain mielessä enemmän "vapaa".



Anteeksi yleistykseni, mutta nämä ovat omat kokemukseni maalaiselämästä, ei tietenkään tarkoita että kaikki ja kaikkialla maaseudulla toimitaan näin..

asennoituu siten, että kaikki on hankalaa, kamalaa yäk, en tykkää asua täällä jne. Asennoidu siten, että sinulla on oma rauha ja oma tila, eikä kaupungissa ole mitään sen ihmeellisempää, mitä pitäisi joka päivä päästä tekemään/ostaamaan/näkemään.