Nyt kaduttaa kun rakensimme korpeen.... Onko mitään hyviä puolia????

yms. Mutta tuo "muista välittäminen" tarkoittaa vain usein uteliaisuutta ja pakkotutustumista. Miksi minun pitäisi tutustua johonkin ihmiseen vain siksi, että satutaan asumaan samalla kylällä. Olen ollut hyvin tyytyväinen muutettuani pois maalta.

korvessa asuminen saattaa myös passivoida ihmisiä. Meillä on paljon oman ja miehen puolelta sukulaisia jotka asuvat maalla, toiset hyvinkin "korvessa". Itse kaupunkilaisena olen pitänyt maalaiselämää vähän erilaisena miten se on sitten käytännössä näyttäytynyt.

Autoilla tosiaan huristellaan ihan joka paikkaan, ymmärrän tietenkin että useimmat välimatkat ovat turhan pitkiä, mutta sitten lyhyemmätkin välimatkat (esim. naapuriin) tehdään tottuneesti autolla ja myös naapurit hurauttavat autolla kylään. Ja välimatkaa saattaa ollan vain vajaa kilometri mikä ei ainakaan minusta ole vielä pakollinen autoilumatka.

Sitten se että maalla kaikki ihmiset "välittävät aidosti toisistaan", pah sanon minä. Toisten asioista välitetään liikaakin ja kyllä niitä välitetään myös innokkaasti eteenpäin. Suvaitsemattomuus on myös pöyristyttävää, tummaihoisista käytetään n-sanaa, homoja ja muita valtaväestöstä poikkeavia ei hyvällä katsota.

Kun nyt luin tuon tuosta niin tajusin, että niinhän se on. Maalla asuvat tuttuni ajavat autolla jopa puolen kilometrin matkan naapuriin ja muutenkin ovat aika passiivisia liikunnan suhteen. Pakolliset askareet tehdään, muttei juuri muuta. Ja lihomisena se näkyy, varsinkin naisilla.

Ja se juoruamisen määrä, kyllä kaikkien kyläläisten asiat tiedetään ja muidenkin. Mutta nämä kaverini jotka maalla asuvat ovat kyllä itsekin siihen taipuvaisia, että kaipa he siellä viihtyvät hyvin :)

On varmaan usein niin, että kun se maalla järven rannalla on sellainen idylli niin ei sitä tulla ajatelleeksi siinä vaiheessa kun aletaan lapsettomina tai pienten lasten kanssa rakentamaan, että mitä se todellisuus siellä maalla on. Se nähdään vasta sitten kun muutetaan. Ja se voi olla melkoinen järkytys.



Minä passivoidun maallaa, tottunut kun olen kuntosaleihin ja menoihin. En vain osaa enkä halua samoilla metsissä jne. vaikka tykkään mökillä kesäisin käydä lihomassa muutaman kilon :) Vesikin on usein kylmää joten uinti ei aina onnistu.

Jos nyt aivan totta puhutaan, niin ihmisen paikka on aina luonnossa ja oman perheen seurassa. Voitteko todellakin olla sitä mieltä, että haluatte kasvattaa jälkipolvestanne kaupungin uhreja? Isoissa kaupungeissa on aina isommat ongelmat, sillä liian monta ihmistä on ahdattu samaan tilaan. Liian monta pärstää luettavissa.

Tästä maailmasta on muokattu pelkkä mediapornon sirkus, joka juuri haluaa irrottaa ihmisen luonnosta. Meitä painostetaan keskittymään eiolennaisiin asioihin, kuten muotiin ja kauneuteen ja ylitseampuvaan alapään jakamiseen. Näin ihmiset pyrkivät saamaan hyväksyntää toisiltaan, suurelta massalta. Kun on saanut paljon hyväksyntää, alkaa saamaan mainetta ja kunniaa, Kuuluisuutta. Haluatteko todellakin kasvattaa lapsenne tällaisen paskan keskellä?

Lisäksi tämä kerrostaloasuminen, kuka siitä oikeasti nauttii että joutuu kuuntelemaan toisten vessakäynnit,naintiäänet ja riidanpuuskat? Ihmisillä ei ole yksinkertaisesti minkäänlaista yksityisyyttä nykymaailmassa!! Tahdotteko todellakin kasvattaa lapsenne sen saastepaskan keskellä mikä vyöryy juuri kaupunkialueilla joka reiästä??

Minua suunnattomasti ihmetyttää ihmiset, jotka eivät osaa arvostaa luonnon puhtautta, yksityistä rauhaa ja panostusta lasten kasvatukseen, PERHETTÄ.

Luonnosta olemme alunperin lähtöisin, sitä kuuluisi arvostaa enemmän kuin sitä jatkuvaa sosiaalihuoramaista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä omassa elämässä.

Olen kotoisin korvesta vaikka nykyään asun Helsingin keskustassa, ja mitä sieltä metsän lisäksi kaipaan on PIMEYS. Mua ressaa kun täällä kaupungissa ei ole ikinä pimeää. Maaseudun pimeys on kuin joku ihana rauhoittava viltti johon voi kääriytyä. Täällä taivas helottaa ydinjätteen oranssina keskellä yötä, pakko pitää valoverhoja talvellakin että voi nukkua.



Sen lisäksi oma puutarha ja se "omilta portailta kuseminen" on kaipauslistalla. Ehkä vielä joskus maalle, oikein syvälle korpeen...

Korvessa on tosiaan oma rauha ja vapaus. Lisäksi ihmetyttää ettei kukaan muu ole ottanut puheeksi vielä sitä että maalla on ero elämisen tahdissa verrattuna kaupunkiin. Maalla asuessa kauppareissu riittää illan ohjelmaksi (kun siinä kuitenkin menee aikaa).Kaupungissa ohimennen toiseen rientoon on helppo kiireellä käydä myös kaupassa, samalla ehtii vielä illalla harrastukseen tai joskus sinne elokuviin yms. Kaupungissa helposti täyttää sen vapaa-ajan kaikella menemisellä. Maalla helpommin tulee oltua. Tuntuu lapsilla olevan sama. Maalla lapset ovat rauhallisempia ja keskittyvät vaikka siihen majanrakentamiseen kaverin kanssa. Kaupungissa siinä ajassa ehditään ajella kaverien kanssa pyörillä ja koko ajan joku on tulossa ja joku menossa joukosta. Kun tulee kiistaa, niin soitetaan jollekin toiselle kaverille. Ja lisäksi kaupungissa lapsilla kun harrastaminen on niin helppoa, niin niitä harrastuksia sitten onkin. Kaupungissa on kaikkea ja tulee kulutettua. Ihmiset ovat näkemässä ja ulkoiluunkin ostetaan siistit vaatteet ja liikuntaa harrastetaan saleilla yms. Naapuri käy etelässä ja puolet lapsen luokkakavereista, niin helposti se tarttuu että pitäisikö itsekin aloittaa etelänreissut. Jne... Olemme asuneet maalla kun lapset olivat pieniä (tosin oli katuvalot, joka oli meille ehdoton edellytys, mutta matkaa palveluihin 10km ja isommat kaupat 20-30km). Itse viihdyin siellä. Mutta lasten koulumatkojen ja kavereiden ja harrastusmahdollisuuksien vuoksi muutimme kaupungin kupeeseen (keskustaan matkaa reilu 1km). Tuo miten ihmiset kuluttavat aikaa ja millainen elämisen tahti on siinä on huikea ero, vaikka alueellisesti emme muuttaneet kuin 30km matkan.

Siis miten joku muu voi ajatella noin samoin ja kokemukset noin samoja? Kaikki detaljitkin samoja kuin meillä (katuvalot, etäisyydet maalla ja kaupungissa, sekä syyt muuttaa kaupunkiin). Allekirjoitan siis täysin tuon erilaisen elämän rytmin, minustakin se on suurimpia eroja.