Mikä ottaa päähän äitiydessä?
Äitiys ei ole pelkkää onnea ja iloa vaan myös väsyttävää ja rankkaa, pohditaan marraskuun Vauva-lehdessä.
Mikä sinua ottaa äitiydessä päähän?
Tuntuuko että äitiyteen liitetään vaatimuksia, jotka ovat mahdottomia täyttää?
Kommentit (50)
Lapsi tarvitsee minua jatkuvasti, ymmärrän kyllä sen. Silti välillä haluaisi hetken omaa aikaa, saisi nukkua ilman häiriötä tai tehdä jotain muuta minun mielestä mukavaa. Myös jatkuva kotona oleminen on välillä raskasta. Päivät tuntuvat toistuvan samanlaisina. Vaipanvaihtoa, nukuttamista, tiskikoneen täyttämistä, ruuanlaittamista... Välillä tuntuu, että olenko jotenkin "tyhmentynyt" tämän kotonaolemisen aikana ja miten ihmeessä pärjään töissä! Kaipaan aina välillä hiukan älyllisiä haasteita :) Minut yllätti juuri nämä tunteet; kotona oleminen ei olekaan niin helppoa kuin luulin.
voi mennä minne haluaa kun haluaa (esim. lenkille). Äiti on vauvassa kiinni (on kyllä sen arvoista).
Suomalainen Hyvä Äiti on keskivertoa paremmin tienaava, akateeminen kolmekymppinen. Kun Hän suvaitsee lisääntyä, on se aina harkittu ja jalo teko. Miehestään ei tarvitse muuten tietää muuta kuin viimeisimmät verotiedot. Hyvä Äiti synnyttää alakautta ilman kivunlievitystä (tai korkeintaan ilokaasua siemaillen maltillisesti), imettää suositusten mukaisesti (ja antaa niiden kuulla kunniansa, jotka eivät samaan kykene) ja "pitää itsestään huolta". Hyvä Äiti toteuttaa äitiyttään tuhannen euron vaunuilla, R*skovillan vaatteilla ja lukkiutumalla neljän seinän sisään komeaan omakotitaloonsa (joka sijaitsee tietty Hyvällä alueella). Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen muiden äitien, saati tavallisten ihmisten, kanssa on paheksuttavaa. Hyvälle Äidille riittää virikkeeksi kauppareissu kahdesti viikossa- ja olisi parasta riittää sinullekin!
Hyvältä Äidiltä ei heru sympatiaa kellekään, sillä itse hän on rakentanut onnensa (ilman minkäänlaista apua vanhemmilta, yhteiskunnalta tms. missään elämän vaiheessa). Tämän arvokkaan totuuden hän siirtää toki lapsilleenkin (joita syntyy muuten tasan 2, tyttö ja poika), jonka vuoksi Hyvien alueiden leikkipuistot pysyvät tyhjinä- eihän sitä koskaan voi tietää josko puistossa olisi toinen ihminen (hui!) samaan aikaan, saati sitten vähän köyhempi sellainen!
Kun Hyvän Äidin lapset kasvavat ja aloittavat koulun, Äiti uskaltautuu ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ulos idyllistään. Maailma on pelottava paikka ja seurattuaan rahvasta tunnin verran Stockalla Äiti pakenee takaisin kotiin ja kertoo itku kurkussa miehelleen ettei ymmärrä miksi muut kehoittivat häntä lähtemään ulos. Hyvä Äiti tekee "periaatepäätöksen" ja pysyy kotona loppuelämänsä, harrastuksena korkeintaan jokin liikuntamuoto jota voi harrastaa kotona.
ei voi olla lapsen kanssa niin paljon kuin haluaisi, kun täytyy töissäkin käydä.
Onhan toki uhmakkuus kohtaukset välillä raskaita, etenkin työpäivän jälkeen, mutta haluaisin vielä olla täysillä äiti. No, onneksi jään kohta äitiyslomalle niin on sitten enemmän aikaa myös esikoisen kanssa.
Minunkin mielestä ympäristön luomat paineet on suurimmat.
Juuri kun luulet että lapsesi ovat onnellisia ja tyytyväisiä, puhtaita ja ruokittuja niin joku kyllä palauttaa maan pinnalle. Vaikka kuinka on miettinyt miten juuri meidän perhe on onnellisimmillaan niin joku kyllä aina lyttää ja kauhistelee.
Yritän olla hyvä äiti, huolehdin lasten tarpeet ja annan aikaani sekä puhtaan kodin. Kasvatan ja opastan, välillä hassutellaan kaikki. Parisuhde on hyvä, ollaan ydinperhe.
Todella väsyttävää miten ihmiset puuttuu henkilökohtaisiin asioihin ja arvostelee kovaan ääneen. On merkkivaatetta, autoa, remonttia, talonrakennusta, rotukoiraa, lasten pärjäämistä, harrastusta, koruja, arvoesineitä... kaikkea pitäisi olla tai et ole mitään.
Siis äidit jotka syyllistävät ja antavat ymmärtää että juuri minä olen maailman huonoin ja sopimattomin äidiksi.
Olen itse nuori äiti ja yh joten saan paljon haukkuja, moitteita ja pahantahtoisia kommentteja ns. ydinperhe äideiltä.
Myös monet "vanhat" äidit,eli sellaiset joiden omat lapset ovat jo aikuisia ja joilla saattaa olla jo lapsenlapsia, saattavat rasittaa ja satuttaa ainaisella neuvomisellaan ja asenteella "kyllä minä tiedän paremmin kuin sinä".
Suomalainen Hyvä Äiti on keskivertoa paremmin tienaava, akateeminen kolmekymppinen. Kun Hän suvaitsee lisääntyä, on se aina harkittu ja jalo teko. Miehestään ei tarvitse muuten tietää muuta kuin viimeisimmät verotiedot. Hyvä Äiti synnyttää alakautta ilman kivunlievitystä (tai korkeintaan ilokaasua siemaillen maltillisesti), imettää suositusten mukaisesti (ja antaa niiden kuulla kunniansa, jotka eivät samaan kykene) ja "pitää itsestään huolta". Hyvä Äiti toteuttaa äitiyttään tuhannen euron vaunuilla, R*skovillan vaatteilla ja lukkiutumalla neljän seinän sisään komeaan omakotitaloonsa (joka sijaitsee tietty Hyvällä alueella). Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen muiden äitien, saati tavallisten ihmisten, kanssa on paheksuttavaa. Hyvälle Äidille riittää virikkeeksi kauppareissu kahdesti viikossa- ja olisi parasta riittää sinullekin! Hyvältä Äidiltä ei heru sympatiaa kellekään, sillä itse hän on rakentanut onnensa (ilman minkäänlaista apua vanhemmilta, yhteiskunnalta tms. missään elämän vaiheessa). Tämän arvokkaan totuuden hän siirtää toki lapsilleenkin (joita syntyy muuten tasan 2, tyttö ja poika), jonka vuoksi Hyvien alueiden leikkipuistot pysyvät tyhjinä- eihän sitä koskaan voi tietää josko puistossa olisi toinen ihminen (hui!) samaan aikaan, saati sitten vähän köyhempi sellainen! Kun Hyvän Äidin lapset kasvavat ja aloittavat koulun, Äiti uskaltautuu ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ulos idyllistään. Maailma on pelottava paikka ja seurattuaan rahvasta tunnin verran Stockalla Äiti pakenee takaisin kotiin ja kertoo itku kurkussa miehelleen ettei ymmärrä miksi muut kehoittivat häntä lähtemään ulos. Hyvä Äiti tekee "periaatepäätöksen" ja pysyy kotona loppuelämänsä, harrastuksena korkeintaan jokin liikuntamuoto jota voi harrastaa kotona.
Ennemminkin nämä tulee tälläisten nettipalstojen kautta.
Olen liian nuori äiti keskivertoäitien joukossa koska sain esikoiseni jo kaksikymppisenä.
Olen liian tylsä parikymppisten äitien seuraan koska mulla ei enää vipata menojalka.
Olen pikkuMikkoska koska haluan hoitaa lapsiani kotona.
Olen itsekäs koska hoidan heitä kotona enkä vie sivistymään virikehoitoon.
En osaa itsenäistää lapsiani koska teen liikaa heidän puolestaan ja hellin ylettömästi.
Lapseni eivät saa riittävästi sosiaalisia kontakteja koska ovat niin paljon kotosalla.
Nuo kaikki ylläolevat ovat muiden suusta kuultuja. Äitinä minua ärsyttää muiden vaatimukset ja väheksyntä. Ei äitiys.
-kolmen äiti 25v
on "pyydettävä lupa" mieheltä. Risoo tällaista vapauteen ja itsenäiseen elämään tottunutta kolmekymppistä aika lailla. Ja minulla on siis hyvä ja kunnollinen mies, joka kyllä on lasten kanssa paljonkin, siksi tuo luvan pyytäminen lainausmerkeissä. Miksi se onkin niin, että vielä 2000-luvulla miehen menot ovat ilmoitusasioita, ja naisen tehtävänä on aina järjestää hoitaja lapsille, jos ei halua niitä mukaansa.
että tästä hommasta puuttuu säännölliset, rauhalliset ja hiljaiset kahvitauot ja ruokatunnit. :)
Olen todellakin liian "vanha" omanikäisteni seuraan ja liian nuori vanhempien äitien katseltavaksi. Lähtevät aina puistosta jos tulen paikalle, sama toistuu mieheni suhteen :D. Onko nuoruus joku rutto?? Meillä ei polteta, juoda, olla curling/tyranni-vanhempia jne. ja silti seuramme ei kelpaa :/.
Suomalainen Hyvä Äiti on keskivertoa paremmin tienaava, akateeminen kolmekymppinen. Kun Hän suvaitsee lisääntyä, on se aina harkittu ja jalo teko. Miehestään ei tarvitse muuten tietää muuta kuin viimeisimmät verotiedot. Hyvä Äiti synnyttää alakautta ilman kivunlievitystä (tai korkeintaan ilokaasua siemaillen maltillisesti), imettää suositusten mukaisesti (ja antaa niiden kuulla kunniansa, jotka eivät samaan kykene) ja "pitää itsestään huolta". Hyvä Äiti toteuttaa äitiyttään tuhannen euron vaunuilla, R*skovillan vaatteilla ja lukkiutumalla neljän seinän sisään komeaan omakotitaloonsa (joka sijaitsee tietty Hyvällä alueella). Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen muiden äitien, saati tavallisten ihmisten, kanssa on paheksuttavaa. Hyvälle Äidille riittää virikkeeksi kauppareissu kahdesti viikossa- ja olisi parasta riittää sinullekin!
Hyvältä Äidiltä ei heru sympatiaa kellekään, sillä itse hän on rakentanut onnensa (ilman minkäänlaista apua vanhemmilta, yhteiskunnalta tms. missään elämän vaiheessa). Tämän arvokkaan totuuden hän siirtää toki lapsilleenkin (joita syntyy muuten tasan 2, tyttö ja poika), jonka vuoksi Hyvien alueiden leikkipuistot pysyvät tyhjinä- eihän sitä koskaan voi tietää josko puistossa olisi toinen ihminen (hui!) samaan aikaan, saati sitten vähän köyhempi sellainen!
Kun Hyvän Äidin lapset kasvavat ja aloittavat koulun, Äiti uskaltautuu ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ulos idyllistään. Maailma on pelottava paikka ja seurattuaan rahvasta tunnin verran Stockalla Äiti pakenee takaisin kotiin ja kertoo itku kurkussa miehelleen ettei ymmärrä miksi muut kehoittivat häntä lähtemään ulos. Hyvä Äiti tekee "periaatepäätöksen" ja pysyy kotona loppuelämänsä, harrastuksena korkeintaan jokin liikuntamuoto jota voi harrastaa kotona.
Ite ainakin vaadin omalta äitiydeltäni liikoja. Pitäisi on paha sana... oma vapaus on mennyttä, suorittaminen painaa. Toki lapsista on iloakin, mutta inhoan kaverisynttäreiden järjestämistä, luokan myyjäisiä ym. tapahtumia joissa en pääse toisten äitien joukkoon.
Aikataulut jotka äitiyden myötä tulivat ahdistavat. Onneksi ne löysäävät koko ajan lasten kasvaessa =)
... ja auttaa katsomaan asioita toisesta perspektiivistä. Kiitos!
Mulla 3v ja 2kk ja koko ajan ajattelen et taas yks vauvavuoden päivä takana vaikka onnellinen olenkin lapsistani. Vauva-ajasta en vain tykkää, kun pitää pistää oma vapaus ja minuus syrjään niin pitkäksi aikaa ja olla vain toisen käytettävissä. Helpottaa onneksi kun vauva kasvaa isommaksi ja ei ole enää vain minusta riippuvainen.
Enää hämärä muisto siitä, kun aamulla heräsit, söit, vedit kamppeet niskaan ja lähit ovesta ulos. Nyt herättelet kaksi lasta, laitat ne kuntoon ja kiirehdit eskariin, hoitoon ja töihin. Sama rumba iltapäivällä. Ja sama "säätö" lähet sitten mihin vaan.
Kakkosen syntymän jälkeen sairaalassa se iski, että "tätäkö se tosiaan oli". Toinen vähän inahtaa, ni jo täytyy miettiä, että mitähän vauva tällä kertaa vaatii. Oma vapaus täytyy niiden kullanmurusten hyvinvoinnin edestä pistää syrjään.
Jos vuoden vielä jaksan tätä, olisi hienoa. On ihanaa olla lasten kanssa, mutta yltiösosiaalisena ihmisenä kaipaan PALJON enemmän aikuiskontakteja. Viihdyn suurissa ryhmissä, joissa puhutaan paljon.
Viikonloppuisin kyllä menen, enkä meinaa. En todellakaan kysele lupia keneltäkään, vaan ilmoitan vaan. : )
mutta itseäni ainakin ahdistaa se että pitäisi jaksaa koko ajan puuhata lasten kanssa, ja pitää koti siistinä, ja olla laiha, ja laittaa kaikenikäisten mielestä herkullista mutta tinkimättömän terveellistä ruokaa, ja miellyttää miestään sängyssä, ja ansaita perheelle rahaa asuntolainan maksamiseen, ja hoitaa parisuhdettaan ja ystävyyssuhteitaan ja "itseään" (= olla kauniimpi muita ihmisiä varten), ja saada mieskin jotenkin osallistumaan perhe-elämän pyörittämiseen kuitenkin koskaan nalkuttamatta, ja pukea lapsensa elegantisti ja juuri oikeisiin merkkeihin ja luonnollisestikin aina myös kulloisenkin säätilanteen mukaan käytännöllisesti, vaikka sää muuttuisikin kesken päivän sillä aikaa kun olen itse töissä... Koskaan ei saa unohtaa mitään hetkeksikään - tuntuu etten ole rentoutunut aidosti kertaakaan neljään vuoteen.
Tuntuuko että äitiyteen liitetään vaatimuksia, jotka ovat mahdottomia täyttää?
että äitikin voi olla kipee. 3 päivää maannut sängyn pohjalla ja ohi korvien menee, että äiti ei jaksa nyt yhtään mitään.
sille taloudellisista syistä voi omistautua täydellisesti. En haluaisi tuhlata elämääni oravanpyörässä. Minä en noteeraa ulkoisia paineita millään tavalla, elän elämääni vain itselleni ja perheelleni.