Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ottaa taas päähän NIIN paljon...
04.11.2009 |
Appivanhempani asuvat samalla paikkakunnalla kuin me, ja omat vanhempani 300km päässä. Appivanhemmat siis näkevät lastamme viikoittain, monesti kerran viikossa, eli varmaankin ihan tarpeeksi. Minun vanhempani eivät välimatkan vuoksi näe lasta montaakaan kertaa vuodessa.
Meillä oli nyt viikonloppuna lapsemme 2-vuotissynttärit, jonne tietenkin kaikki isovanhemmat tulivat. Mua niin ärsytti, kun anoppi hössötti lapsen kimpussa tavallista enemmän, nappasi koko ajan syliin ja "omi" lasta. Ei hän yleensä ole tuollainen. Minun vanhempani eivät sitten päässeet kamalasti aikaa viettämään lapsenlapsensa kanssa :( Vaikka äitini pyysikin anopilta voisiko hän pitää lasta sylissä, niin anoppi ei antanut!
Mieheni sanoikin sitten anopille, että antaisi minunkin vanhempien olla lapsen kanssa kun niin harvoin näkevät, niin anoppi mökötti loppuajan. Tosi paha mieli vanhempieni puolesta :( Onko muilla tällaista?
Kommentit (23)
Anoppi ja minun äitini suorastaan tappelivat kaksosten ristiäisissä kuka sai pitää lapsia enemmän sylissä! Naurettavaa touhua!
Äitini ei kuitenkaan ollut jatkuvasti tuollainen mutta anoppi oli. Omi lapsia ja sekaantui asioihin:(. Pilasi välimme moneksi vuodeksi.
Mutta hyvä jos miehesi sanoi äidilleen asiasta! Niin sitä pitääkin tehdä!!! Anoppi oli kai selvästi jotenkin typerän omistushaluinen lapsesta?
Minun mieheni oli kyllä niin sokea oman äitinsä touhuille:((.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittää olla puolueeton. Minä ratkaisin anoppiasian niin, olin jo eronnut hänen pojastaan jolloin pääsin molemmista kertaheitolla. Anoppi kyllä yritti tulla lapsia katsomaan ja paasaaman... Kerran kun hän soitti että tulee tuomaan marjoja seuraavana päivänä, olin illalla aivan sekaisin jotenkin, en olisi halunut anopin tulevan... Sitten välähti, soitin hänelle sanoen ettei tule huomenna eikä muulloinkaan ja löin luurin kiinni. Huh kun tuli keveämpi olo. Olin jännittänyt anopin tuloa ja en osanut tehdäkään oikein mitään, mutta kun sain sanotuksi nuo sanat ja tiesin ettei tule, niin helpotti. Oli se niin vaikea anoppi, ettei montaa maailmassa.
Kaikista ihmisistä ei vain voi pitää, eikä tarvitsekaan. On silti sääli, jos lapsesi eivät pääse koskaan tutustumaan toiseen mummiinsa. Ja säälittää mua sun lasten mummonkin puolesta.
Mun äidinäiti asui aika kaukana ja harvoin nähtiin. Isä haukkui tätä mummia koko mun lapsuuteni, joten lapsena pidin mummiani epämiellyttävänä.
Vasta aikuisena sitten tutustuin tähän mummiini, turhan myöhään, ehdittiin tuntemaan muutama vuosi kun mummi kuoli.
Lasteni isä lähti kävelemään jo ennen kuin nuorin lapsi käveli. Uskon, että exäni äidillä oli suuri huoli, menettääkö hän ainoat lapsenlapsensa. Hyvin on pidetty yhteyttä, lapseni tapaavat molempia mummejaan suunnilleen yhtä usein - vaikkakin pidempiä aikoja omaa äitiäni (vertaa 2 tuntia/puol päivää).
Lapsillani on oikeus tutustua isovanheempiinsa ja mielestäni isovanhemmilla on oikeus tutustua lapsenlapsiinsa.
sillä yritin tietenkin olla väleissä lapseni mummin, mieheni äidin ja minun anoppini kanssa.
Hänen ainoa lapsensa oli alkoholisti, jota en voinut tajuta alussa tutustuessani häneen. Kun tulin raskaaksi, lapsen isä oli niin varma minusta ettei häntä näkynyt työaikansa jälkeen oikeastaan muuten, kuin nukkumassa rapulaansa ja työhön menossa. Usein jäi menemättä työhön, milloin soitettiin naapurimaan konsulilta josko maksaisin miehen kotimaahan jne.
Anoppi oli aina maksanut poikansa "ryssimiset" ja pakoili poikaansa muuttamalla paikasta toiseen, sitten kuitenkin uskoi selityksiin ja näin jatkui. Mies ei kasvanut vastuuntuntoiseksi edes perhettään ajatellen.
Asuimme jonkun aikaa anopin kassa ennen kuin pääsisimme omaan kerrostalokotiin, anoppi osti sen ja mieheni suunniteltiin olevan sitten maksajana kuukausittain, minäkin osaltani minkä pystyin.
Kun mieheni oli taas ryyppyreissulla kerran, anoppi halusi kasvattaa poikaansa kauttani ja komensi tyhjentämään vauvan vaatteet ja omani pois kaapeista ja lähtemään vanhempieni luo.
Poikansa kun sitten näkisi etten olekaan enää siellä ja olen "lähtenyt" niin anopin mielestä pelästyy ja muuttuu kunnolliseksi, toivottavasti.
Kun aloin kasaamaan tavaroitani ja otin myös yläkaapista tavaraa, alkoi anoppini määräämään etten ota niitä, sillä hän tarkoitti että olen vain hetken muualla ja sitten tulen kimpsuineni takaisin...ja kaikki on hyvin.
En todellakaan suostunut olemaan mikään kasvatusväline. Aina välillä heittopussina anopin mielen mukaan. Olisi anoppi kasvattanut aiemmin poikansa eikä aina hyysännyt. Minä lähdin ja myöhemmin sovittuani mieheni kanssa muutin sinne tulevaan asuntoon.
Ennen kuin sinne muutimme sattui kaikenlaista. Anoppi halusi että pokkailen ja kumartelen, onhan hänellä varallisuutta ja valtaa. Kerran hän suivaantui sanoen etten saa muuttaa hänen tienaamillaan rahoilla ostettuun asuntoon. Soitin isäni hakemaan ja kerroin anopille etten kai voi sitten tässäkään asua...Kun tein lähtöä hän ei pitänyt siitä, oli odottanut että alan rukoilemaan ja mairittelemaan jotta pääsisin muuttamaan suunnitellusti. En alkanut, koska en pidä kiristyksestä, jota hän oli pojalleenkin lapsesta asti tehnyt.
Välit olivat tosi huonot poikaan ja anoppiin. Tapahtui niin paljon kaikenlaista , jota ei soisi kellekään tapahtuvan. Avioerossa lapsen isä ei saanut tapaamisoikeutta, mutta eipä sitä ollut halunutkaan. Anopin läsnäolo ei ollut lapselle eduksi. Onneksi muuutimme toiselle puolelle Suomea ja löysin miehen joka tulee työstä kotiin, hoitaa ison perheensä ja kaiken lisäksi hänen äitinsä on ihna anoppi ja lasten mummi, myös edellisestä liitosta syntynyt lapsi saa olla tavallisen "mummin" kanssa mukavia hetkiä.
isovanhemmat lähelläkin. Meillä mummi näkee lapsiamme n. 3 krt vuodessa (asuvat kaukana) ja oma äitini asuu 25 km päässä ja tapaa lapsiamme niinikään n. 3 krt vuodessa. Äitiäni vaan ei meidän perhe kiinnosta ja on jo esikoisen synnyttyä ilmoittanut, että hänestä ei sitten tehdä lastenlikkaa. Ei ole koskaan hoitanut lapsiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannata sitten enää kutsua molempia isovanhempia yhtä aikaa kylään, niin saavat kumpikin mummo olla rauhassa lastenlasten kanssa omalla vierailuajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttu aikoinaan esikoisen syntyessä. Voi luoja sitä mummu sitä ja mummu tätä..Jos lapsi sanoi mummu tarkoitti se automaattisesti anoppia. Kokoajan sitä itsensä korostamista niin mun ohitseni kuin kaikkien muidenkin. No joo tiedetään pikkujuttu joka pitäis antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Silloin se suoraan sanottuna v....tti enkä kyl vieläkään jaksais sitä kattoo. Mut onneks se on jo vähän laimeampaa. Monesti siinä käy niin että mummut vähän sekoo mut onhan toi rasittavaa.
Olisko teillä mitenkään mahdollista mennä käymään vaikka vähän pidemmäksi aikaa omien vanhempiesi luokse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vajaan 10 kilometrin päässä, eli samassa kaupungissa. Näkee lastamme noin kerran kuussa tai parissa. Miehen äiti asuu parin sadan kilometrin päässä, ja näkee lasta suurin piirtein yhtä usein, ellei jopa useammin.. :/
Anoppi ottaa mielellään lapsen kylään, viikonlopuksi jne. Oma äitini tulee kyllä lapsen synttäreille jne, ja jos erikseen pyydän, anoppi taas itse pyytää nähdä lasta.
Molemmat käyvät kokopäivätöissä, omalla äidilläni on niin paljon omia harrastuksia, plus työ vie näköjään paljon, ja muutenkin vain viihtyy kotona ilman omien lasten tai lasten lasten näkemistä.. Ei siinä mitään, en valita, jokainen aikuinen päättäköön mitä tekee ja miten aikansa käyttää. Ihmettelen toki, ettei kutsu itseään meille kylään (isäni kyllä käy ja pitää yhteyttä), ei kutsu meitä kylään tms. Mennään sitten aina "kutsumatta". Hyvä, että äitini edes tietää missä asun. :D
Mutta tuli mieleen, että kun asuimme lähempänä anoppia, ja minun vanhempani tulivat käymään, anoppi ilmoitti, ettei tule samaan aikaan, että omat vanhempani saavat "omia" lapsemme.. :)
Jes, tän keskustelun ansiosta löysinkin omasta anopistani yllättävän paljon hyvää! :) Kiitos ap:lle. :)
Meillä on sitten muut murheet, ei ole helppoa olla miniä.. :D
vai mököttikö lapsenlapsi visusti sylissään loppuajan?
Mies teki oikein kun avasi suunsa (vaikkakin pyynnöstäsi, jotkut miehet eivät sano äidilleen vastaan) ja toisillekin isovanhemmille yritettiin suoda mahdollisuutta huomioida lasta.
Anopilla ei ole päätäntävaltaa siihen kuka saa pitää lasta. Jos joskus vielä kuulette hänen kieltävän toiselta isovanhemmalta lapsen sylissäpitovuoroa, niin mene väliin ja OTA lapsi päättäväisesti anopilta ja sano ihan ääneen että eiköhän ole ihan kohtuullista että muutkin kuin pelkkä hän saa pitää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittää olla puolueeton.
Minä ratkaisin anoppiasian niin, olin jo eronnut hänen pojastaan jolloin pääsin molemmista kertaheitolla. Anoppi kyllä yritti tulla lapsia katsomaan ja paasaaman...
Kerran kun hän soitti että tulee tuomaan marjoja seuraavana päivänä, olin illalla aivan sekaisin jotenkin, en olisi halunut anopin tulevan...
Sitten välähti, soitin hänelle sanoen ettei tule huomenna eikä muulloinkaan ja löin luurin kiinni. Huh kun tuli keveämpi olo. Olin jännittänyt anopin tuloa ja en osanut tehdäkään oikein mitään, mutta kun sain sanotuksi nuo sanat ja tiesin ettei tule, niin helpotti. Oli se niin vaikea anoppi, ettei montaa maailmassa.
...eli miehesi käyttäytyi oikein. Läheskään kaikki miehet eivät tuommoista huomaa - tai menevät jopa äitinsä puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä reagoisin ihan samalla tavalla! Meilläkin miehen vanhemmat asuu aika lähellä, mun vanhemmat 100km päässä. Mä en ees uskalla kutsua heitä vielä samaan aikaan kylään just ton vaaran takia. Meillä puolivuotias vauva. Tosin mä olisin yksinkertaisesti sellainen että ottaisin ihan pokkana vauvan pois toisen mummin sylistä jos sitä liikaa omisi (tekisi varmaankin niin).
...eli miehesi käyttäytyi oikein. Läheskään kaikki miehet eivät tuommoista huomaa - tai menevät jopa äitinsä puolelle.
Kuiskasin miehelle, että menee sanomaan äidilleen asiasta, ja hän meni, koska se oli hänenkin mielestään typerää. Mielestäni kummatkin hoitavat oman puolensa "sotkut" :)
ap
hän on lastesi kanssa. Oli hyvä että pistit miehesi asialle ja huomauttamaan asiasta äidilleen.
että vanhempani ja appivanhemmat taistelevat keskenään lastemme huomiosta. Kuukausi sitten alkoi taas perinteinen joulutappelu siitä, että kenelle menemme jouluksi. Emme ole vielä hennonneet kertoa, että olemme varanneet matkan jouluksi ulkomaille ;)
eli lapsenne (ja te) olette onnekkaita, kun on isovanhempia molemmin puolin, olkooonkin sitten kilpailijoita toistensa kanssa :) Omilla lapsillani ei näin valitettavasti ole, kun osa isovanhemmista on jo taivaan kodissa.
Mutta ymmärrän silti, että päähän tuo ottaa!
Alue: Aihe vapaa
meillä anoppi taas höösää siitä, että sisaruksia pitäisi nähdä tasan yhtä monta kertaa, vaikken voi sietää miehensiskoa, eikä mieskään halua tätä tavata.