Anoppi ottaa taas päähän NIIN paljon...

Meillä on tilanne se, että lastemme äiti ei hyväksy lastemme minun puoleista sukua. He eivät saa nähdä, meille ei saa tulla jne. Olivat juuri vaimoni äidillä, mutta äiti ei paljastanut ovatko yötä kun pelkäsi minun näkevän sitten omia sukulaisiani. Tyhmähän minä olen, kun suostun tällaiseen, mutta lasten takia, lasten takia..



Tänään päivällä sitten ilmestyivät kotiin. Minä olisinkin tuossa ajassa kutsunut äitini ja siskoni tänne kylään, kun eivät ole kertaakaan saaneet tulla. Silti vaimoni vanhemmat, saati muut sukulaiset, eivät ole koskaan katsoneet lapsiamme ja niinpä emme ole koskaan erossa niistä.

ei lasteni tarvitse edes tutustua. Vaikka täälläkin miten paasataan mummiudesta ja vaariudesta, tosiasia on se että ei ne asiat aina ole niin yksinkertaisia...

Mua välillä ärsyttää anoppi, kun asuu samassa rapussa ku me ja 3kerrosta ylempänä, nii sillo ku se kotona nii se joko soittaa mulle tai miehelle, voiko tulla kylää ku poikaa hirmu ikävä ja joskus saattaa tulla oven taa ilmottamatta ja näkee poikaa melkee 7x viikossa. Sit jos se on Simpeleellä nii johan soi puhelin päivittäin, mitä tehää, ja kyselee koko ajan pojan vointia yms.. Toisin kun oma äiti joka asuu n.200 metrin päässä, se sillo tällö soittelee, ja pyytää kahville, mut se ei höösää pojan ympärillä joka sekunti. Äiti ei myöskään ärsytä olemuksellaan mua toisin ku anoppi. Onkohan siitä ku äiti tuntee tyttärensä mutta anoppi ei tunne miniää?

Vuos ollaa seurusteltu mieheni kaa ja kerettii 2vk olla yhessä ku hedelmöityin. No anoppi ei tykänny ajatuksesta että odotan hänelle lapsenlasta. Meni muutama kuukaus kun lämpeni, mutta tajusi että ei hänellä ole kuin yksi poika (eli siis miehelläni ei ole sisaruksia). Ja mä sitte tajusin että kun lapsia tulee usempi, nii se vissii muuttaa meille. Mut mä oon sitä mieltä että kun muutetaan isompaa kämppää, nii mahollisimman kauas anopista. Mutta sit me joudutaan myös muuttaa kauemmas äitistäkin. No mut anoppii ku ei jaksa ihan joka päivä.