Oikeoppisesti: niinpä vai niimpä?

Niinpä

MUTTA murteet on murteita, eikä ne ole vääriä!!



Kyllä kieli kuolee osaltaan, jos puhutaan kirjakielellä.

Kirjoittaa ompa, niimpä, saampa....



Vaikka olis mikä professori.

Kirjoitetaan siis niinpä, mutta lausutaan niimpä. Sama juttu mm. onpa - ompa jne kanssa. Näyttää pahalta, jos ne kirjoitetaan m:llä, mutta yhtä lailla kuulostaa pahalta, jos ne lausutaan n:llä. No, toi niinpä ei ole vielä niin paha lausuttuna, mutta onpa lausuttuna ontuu jo pahasti.



Poikkeus tähän on ompi, joka siis kuuluu kirjoittaa m:llä, ei onpi.

Niinpä kirjoitetaan "niinpä". Piste. Kyse on kirjoitetun yleiskielen normeista, joita voi tietysti joskus - tyyliseikkoina esim. kaunokirjallisuudessa - taidon kanssa muutella ja kirjoittaa tarkoituksella "väärin".



"Niinpä" kuitenkin ääntyy murteessa kuin murteessa "niimpä", mutta kirjoitetaan aina "niinpä". Kyseessä on jäännöslopukeilmiö (googlatkaa). Eihän kirjoiteta myöskään venemmatka (venematka), venekkin (venekin) tai tuosse tänne (tuo se tänne), vaikka ko. ilmaukset näin ÄÄNTYVÄTKIN.

niin + pä = niinpä

on + pa = onpa



tule + pas = tulepas

ota + pas = otapas



jne.



Mieti siis, miten sana kirjoitetaan ilman liitettä. Sitten lisäät loppuun sen liitteen muuttamatta sanaa.



Tämä pätee siis kun sanan loppuun lisätään liite. Ei tietenkään toimi taivutuksissa.

Kertauksena: Kirjakieli ja puhekieli ovat kaksi eri asiaa. Puheessa on sallittua variointi, mutta kirjakielessä ei alueellisia eroja ole.



Joten jos ei halua vaikuttaa moukalta, noudattaa muodollisissa yhteyksissä kirjakielen sääntöjä. Nettijutustelu lankeaa pikemminkin puhekielen sfääriin, täällä siis saa rauhassa kirjoittaa myös puhekielisesti.



Suomen kielessä on loppuliitteitä, kuten -kin, -pa, -pä, -kaan, -kään, -han, -hän.



Niitä edeltävä sana kirjoitetaan siten, että loppuliite voitaisiin yhtä hyvin ottaa pois ja silti se edeltävä sana näyttää oikealta. Eli jos otat sanasta niinpä sen pä-liitteen pois, niin sana on yhä oikea. Eli EI niiMpä, vaan niinpä.



Sama juttu esim. palstainhokkini "itsekkin" kanssa. Jos otat siitä sen kin-liitteen pois, jäljelle jäisi itsek. ELI EI niin, vaan "itsekin".

Kysymys on ilmiöstä nimeltä assimilaatio: äännettäessä kirjaimen äänneasu yhdenmukaistuu viereisen kirjaimen äänneasun kanssa. Tässä tapauksessa liitepartikkelin aloittava p aiheuttaa sen, että niin-sanan viimeinen n ääntyy m-äänteenä. Sanan voi toki lausua huolitellusti myös siten, että assimilaatiota ei tapahdu.

Kyse ei siis ole murre-erosta tai vapaamuotoisuudesta sen suhteen, että assimilaatiota esiintyy, vaan ennemminkin hyperkorrektiudesta ("ylimuodollisuudesta"), jos assimilaatiota tällaisessa tapauksessa välttelee.

miten tätä tarvitsee edes kysyä?

myös puhuessa. Sitä taas en käsitä että jotkut kirjoittavat ja sanovat piNppi.

 Se on murretta ja mitä sillä on edes väliä onko se niimpä vai niinpä. Itse sanon niimpä.

Vierailija kirjoitti:

MUTTA murteet on murteita, eikä ne ole vääriä!!



Kyllä kieli kuolee osaltaan, jos puhutaan kirjakielellä.

Tässä ei puhuttu vaan kirjoitettiin ja kysyttiin kieliopillisesti oikeaa eli kirjakielistä versiota.

NIINPÄ!