Lue keskustelun säännöt.
Hei apua, mitä on tapahtunut meidän kuusivuotiaalle??!!
22.11.2009 |
Tyttö 6-v.ja meno mennyt ihan mahdottomaksi!!
Ennen kiltti ja mukava ipana on muuttunut kiukuttelevaksi, näsäviisaaksi ja halveksivaksi vanhempiaan kohtaan. Olemme mieheni kanssa monta kertaa päivässä huuli pyöreänä mistä nyt tuulee?!!
Tyttö murisee, purskahtaa itkuun kun asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla ja irvistelee minkä ehtii. Käyttäytyy kuin pahimmassa teini-iässä!
Mitä tämä on? Periksi ei anneta, yritetään jutella, laitetaan arestiin jos siitä uhkaaminen ja puhuminen ei auta ja silti meno vain yltyy.
Kun kysyn jotain mukavalla asenteella saan vastaukseksi; no mitäs luulet! 8-I
Kerran on jo isäkin menettänyt niin hermonsa (ei yleensä koskaan huuda tai katkaise pinnaa) että korotti ääntään oikein kunnolla ja pauhasi tytölle että nyt saa tuo käytös riittää! ..Ei mitään vaikutusta.
Olen ymmälläni.
Kommentit (15)
5-6v. lapsista. Ihan tyypillistä on tuo tyttösi käytös ikäiselleen. Samat sävelet on meilläkin.
Terv. 5,5v. neidin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän 6-vuotiaasta pojasta! Aivan samalla tavalla ennen niin ihanasta, yhteistyöhaluisesta ja reippaasta lapsesta on tullut ykskaks oikea pikku riiviö. Kiukkuaa, vänkää, näsäviisastelee, saa raivareita jne.
Kuulemma n. eskari-iässä onkin yksi lapsen "itsenäistymisvaihe" ns. pikku murrosikä. Käypä MLL:n sivuilla lukemassa :), mua helpotti kun selvisi et tää on asiaankuuluvaa ja varmaan menee aikanaan ohi.
Lapseni hoitotäti (pph) kerran sanoi, että eskari on parasta mitä hänelle on tapahtunut (alalla yli 30-vuotta), koska esikouluikäiset on niin mahdottomia...
Ihan poruttaa kuinka helpottavaa on lukea että on normaalia! Olin jo ihan stressissä että olenko tehnyt jotain tietämättäni totaalisen väärin, mikä pientä tyttöäni vaivaa ja onko jotain tapahtunut kenties eskarissa.. mitä kaikkea olen ajatellut kun olen yrittänyt järkeistää tätä touhua.
Voi rakas rakas pieni kiukku-iinekseni kärsii itsnäistymisvaiheesta, testaa elämän palikoita, joista rakentaa. Oi eloa oi autuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman meillä hellitti eskari-murrosikä kun mentiin ostamaan koulureppu jo kesäkuun alussa.
Mutta tuo on sellainen kehitysvaihe että siitä pitäisi kertoa kaikille vanhemmille jo eskariin ilmoittaessa. Koska se on lähes kaikille aika iso yllätys, meilläkin oli 6 v neuvola vasta kun eskari oli jo pitkällä ja vanhemmat ihan solmussa kiukkuiineksen kanssa.
ikäinen tyttö ja samanlaista menoa. Tuon ikäisillä on ns. esimurrosikä :-). Käytöshän on siis ihan kuin murkulla, mut onneks vähän pienemmässä mittakaavassa. Eli ole huoleti, kyllä se ohi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota pikkumurrosiäksikin kutsutaan...
lapsi alkaa kasvamaan isoksi ja alkaa hahmottamaan maailmaa eritavalla kuin pikkulapsi, siis tulee koulukypsäksi - helppoa ei ole tämäkään kehitysvaihe, toiset raivoavat, toiset itkeä pillittävät ja joku muuttuu ihan vauvaksi ja alkaa lässyttämään tai joku tekee kaikkea tätä tai vielä jotain muuta, pahin menee yleensä ohi viim. ekaluokan aikana
Ja kun ei anneta kaikessa periksi, hän huutaa: no olkaa sitten ilkeitä omalle lapsellenne tai: elämä on tylsääääää (kun joku hauskuun loppui noin sekunti sitten) tai: te ette yhtään tykkää musta tai: mä en yhtään tykkää teistä.
Myötätuntoa pikkuisille ja pikkuisten vanhemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu rokotteista. Onko saanut lähiaikoina rokotteen?
Meillä alkoi 5v:nä, nyt tyttö on 5 ja puoli ja jatkuu vaan. Ei kyllä aina yhtä pahana, mutta vääntöä riittää.
Käy MLL:n sivuilla lukemassa, siellä on hyvää juttua lapsen kehutyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailman herttaisin serkkutyttöni muuttui 6-vuotiaana ihan samanlaiseksi pikkuvanhaksi tuhahtelijaksi. Toivottavasti menee ohi pian:)
Eivät koskaan ole olleet erityisen kilttejä ja tottelevaisia siitäköhän johtuu etten tommosta ole huomannut. Mitä nyt 5 v uhmaa pikkuisen ja sekin menee huumorilla ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että jos vanhemmilla on rankkaa, niin sillä vintiöllä on paljon rankempaa niiden mylläävien tunteittensa kanssa. Paljon rakkautta suloiselle hirviölle!
Välillä kyllä tuntuu helpottavan ja tyttöön saa hyvän keskusteluyhteyden mutta sitten taas tulee takapakkia. Rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa, ei tässä oikein muutakaan voi. Myönnän, että joskus on ikävä sitä iloista ja aurinkoista pikkutyttöä...