Mies sai taas itkemään

Ja vaikka kuka sulle sanoisi mitä, niin tuollaista paskaläjää aiot katsoa lopun ikäsi.

siis oon itse ajatellut aivan samalla tavalla... tuo mitä kirjoitit on suoraan kuin mun ajatuksista. sitä on vaan niiiiiin väsynyt tähän kaikkeen joskus. ei todellakaan ole voimia ruveta sitä eroa edes miettimään. miehelle en vois antaa lapsia esim kokonaiseksi viikonlopuksi. jos jotain sattuis, en selviäisi siitä ikinä. miehen elämä menis varmasti ihan persiilleen, eikä pystyis olemaan isä lapsille senkään vertaa kuin tähän asti, tuntisin olevani siitäkin sitten vastuussa. oon jo kerran tavallaan käyny läpi nää eroamisajatukset, nyt ei jaksa enää edes ruveta pohtimaan. en usko että olis lapsille hyvä. ei oo ainakaan meidän lapset pyytäneet eroamaan! isä on pojille tosi tärkeä ja rakas.



sitä paitsi, oli omien vanhempienikin suhde vaikea. valitettavasti vähän samankaltainen, kuin nyt omani. en silti olis halunnut, että he olisivat eronneet, en missään tapauksessa. olisin halunnut, että isä olisi muuttunut, niin kuin nytkin toivon että miehellä olis vielä parempia aikoja edessä. niitä on siis ollut välillä. silloin meidän suhdekin on voinut paremmin.

Onneksi on netti, on vähän parempi olo kun huomaa ettei olekaan ainoa huonossa suhteessa elävä. Tuttuja on nuo ajatukset, lapsia ei voisi antaa miehelle pitkäksi aikaa kun ei se pärjää eikä halua edes opetella. On puhuttu erosta ja mies ilmoitti heti ettei ainakaan maksa elareita. Siitähän on sitten kiva aloittaa se tappelu...Varmasti myös yrittäisi kääntää lapsia minua vastaan. Mies myös tod.näk. ratkeaisi juomaan ja siinä menisi elämänhallinta kokonaan. Sitä olen sitten pohtinut kumpi sitten on lapsille parempi vaihtoehto...

ap

ensimmäinen avopuoliso oli samanlainen kännissävittuilija. Jätin hänet lopulta yksikseen vittuileen ja se oli ehdottomasti elämäni paras päätös =D Tyyppi yritti vonkua minut takaisin, kukkiakin osteli mutta ei kiinnostanut enää sitä vittuilua lähteä kuuntelemaan. Se hyöty siitä suhteesta oli että osasin seuraavalla kerralla valita paremmin. Nykyään olen onnellisesti naimisissa tasapainoisen miehen kanssa =)

Onneksi tajusin lopettaa suhteen! Kaveri ei arvostanut mua pätkääkään, mutta sitten olisi kuitenkin ollut niin kiva olla yhdessä... Usein mietin, että kukahan hänet "sai". Jos ei ole kaveri tapojaan parantanut, niin en voi olla kuin pahoillani. Oli jo silloin parikymppisenä naisenhakkaaja, ryyppäsi liikaa, ajoi kännissä, teki pikku rikoksia, alisti henkisesti, sottapytty ja laiskuri sekä ihan saakelin saita.

Joskus näitä juttuja lukiessa mietin, että onkohan tämä nyt tämä minun entinen sussuni.

Toivon, että te molemmat löydätte uskon Jeesukseen. Silloin vähenee halu riidellä ja viinan käyttökin loppuu yleensä kuin seinään.

http://en.wikipedia.org/wiki/Stockholm_syndrome

Kannattaa lukea myös linkit lopusta.

siis oon itse ajatellut aivan samalla tavalla... tuo mitä kirjoitit on suoraan kuin mun ajatuksista. sitä on vaan niiiiiin väsynyt tähän kaikkeen joskus. ei todellakaan ole voimia ruveta sitä eroa edes miettimään.

Onneksi on netti, on vähän parempi olo kun huomaa ettei olekaan ainoa huonossa suhteessa elävä. Tuttuja on nuo ajatukset, lapsia ei voisi antaa miehelle pitkäksi aikaa kun ei se pärjää eikä halua edes opetella. On puhuttu erosta ja mies ilmoitti heti ettei ainakaan maksa elareita. Siitähän on sitten kiva aloittaa se tappelu...Varmasti myös yrittäisi kääntää lapsia minua vastaan. Mies myös tod.näk. ratkeaisi juomaan ja siinä menisi elämänhallinta kokonaan. Sitä olen sitten pohtinut kumpi sitten on lapsille parempi vaihtoehto...

Tuohan on silkkaa kiristystä. Saat kyllä lakiapua näihin asioihin. Hulluhan sinun miehesi on, kun sinua noin kohtelee ja kiristää & uhkailee. Ansaitset parempaa, paljon parempaa. Haluatko todellakin kuunnella tuota lopun ikäsi? Sitten kun olet 70-vuotias mummo? Haluatko, että koko elämäsi menee tuon ihmisen tolpillaan pitämiseen ja ilkeilyjen kuuntelemiseen?

Vaikka olet luvannut tukea miestäsi raitistumisessa, niin ei se tarkoita sitä että sinun pitää sietää mitä vain! Jos hän alkaa juoda, niin se on ihan hänen oma ongelmansa. Hän vastaa juomattomuudestaan, sinä voit korkeintaa tukea. Sinun elämäsi on arvokas. Älä anna sen mennä hukkaan.

Mitenhän ne lapset sinua puhuttelevat 10 vuoden kuluttua. Oletkohan se saataXXX saamaton vitXX tyhmä akka joka ei saa mitään aikaiseksi? He eivät ainakaan isältään opi sinun kunnioittamistasi.

Olen katsellut lapsen silmin vastaavaa tilannetta, ja voin kertoa, ettei todellakaan ollut kivaa. Lapsuuteni oli turvaton ja ahdistava, enkä nyt aikuisenakaan ole täysin toipunut lapsuuden traumoistani.



Ap, anna lapsillesi parempi lapsuus: lähde niin pian kuin voit!

oli monta vuotta, poika nyt 3-vuotias. Oltiin välillä erossa, sillä en jaksanut katsoa ja kuunnella ja pelätä.

Mies oli 1 v ja 8 kk raittiina, mutta sitten ratkesi taas. Pakkasin tavaramme ja lähdimme pojan kanssa. Väkivalta ei jäänyt henkiseksi vaan jatkui sitten fyysisenä.

Lähde pois, lapsiesi ja omaksi parhaaksesi. Vaikeaa ja rankkaa - mutta helpompaa elämää kuitenkin tulee olemaan !!

Voimia sinulle.

Niin yritti minunkin mieheni kiristää ja uhkaili tappaa ja tehdä elämästäni helvetin. Sitten vetosi vuoroin, ettei voi elää ilman minua ja poikaa..

Hankin lähestymiskiellon ja viranomaiset hoitavat yhteydenotot häneen. Eipä hoida lapsen asioita kuntoon, ei tapaamisia valvotusti, ei elatusapua - ei mitään --- joten näin tärkeä se lapsi sitten on.

Yleensä uhkailut ovat vain uhkailuja.

Turvaa selustasi, hanki tukiverkko ja kerro avoimesti läheisellesi tilanne - se helpottaa paljon.

ja sanoi, että sekosi ihan ja ei tiedä mitä sanoi jne. Ilmoitin sitten että jos vielä juo niin minä ja lapset ei enää asuta saman katon alla. Silloin mies rupesi huutamaan ettei kestä tätä stressiä ja kotona on liian sotkuista ja mun pitäisi pyytää anteeksi etten siivoa tarpeeksi. Aha??? Todellisuuden taju tässä hämärtyy, kumpi tässä olikaan väärässä?

Ap

mutta aika lapsellisilta kuulostavat teidän parisuhdeanalyysit. Mies teki sitä ja tätä tai jätti tekemättä blääblää. Minulle tulee kyllä heti mieleen kysymys että mahdatteko itse olla täysin syyttömiä vaikeuksiin? Kaikissa konflikteissa on kaksi puolta. Jos mies on ilkeä humalassa vittuilija, kannattaa ehkä kysyä miksi hän ylipäänsä juo, ja miksi vittuilee? Aika harva ilokseen vittuilee.

eniten tuollainen käytös vahingoittaa lapsia, koska he haluavat rakastaa ja kunnioittaa molempia vanhempiaan. Tota menoa lapset eivät kunnioita teitä kumpaakaan.

mutta aika lapsellisilta kuulostavat teidän parisuhdeanalyysit. Mies teki sitä ja tätä tai jätti tekemättä blääblää. Minulle tulee kyllä heti mieleen kysymys että mahdatteko itse olla täysin syyttömiä vaikeuksiin? Kaikissa konflikteissa on kaksi puolta. Jos mies on ilkeä humalassa vittuilija, kannattaa ehkä kysyä miksi hän ylipäänsä juo, ja miksi vittuilee? Aika harva ilokseen vittuilee.

Nämä ap:n puolison tyyliset "miehet" ovat vain äidin tarpeessa olevia poikasia, jotka ovat unohtaneet aikuistua. Valitettavasti niitä ei voi kasvattaa, joten ero on usein ainoa mahdollisuus.

Sitä paitsi, miksi vaimon pitäisi pyytää anteeksi sitä ettei ole siivonnut, jos kerran on tehnyt kaiken mitä ehtii ja pystyy ja pojankoltiainen (jota puolisoksi tässä kutsutaan) roikkuu mukana vain vapaamatkustajana?

Näin miehenä kuulostaa täysin käsittämättömältä millaisten paskiaisten kanssa te naiset viitsitte olla yhdessä. Ja yritätte vielä perustella itsellenne yhdessäoloa sillä, että ette ole helppoja luovuttamaan ja halautte yrittää. Kaikkea ei todellakaan ole pakko kestää!



Olette myös selvästikin jo niin pitkälle alistettuja ja suhteellisuudentajunne menettäneitä, että ette tajua millainen tasa-arvoinen parisuhde oikeasti on. Itsetuntonne on myös selkeästi huono.



Erityisesti mulle jäi mieleen seuraava numero viidentoista kommentti: "en usko että itselläni olis kovin helppoa jos erottais." Kuullosti todella käsittämättömältä sen jälkeen kun kyseinen henkilö oli kertonut, että

- mies ei juo paljoa, muta juo kuitenkin

- mies on masentunut

- mies on yleensä toisessa kaupungissa töissä, joten 15 pyörittää koko arjen yksin

- mies vittuilee ja alistaa, haastaa riitaa ja on aikamoinen paskiainen

- mies kuluttaa ja tuhlaa perheen rahat itsekkäästi



Miten niin eroan jälkeen sula ei olisi helppoa? Päinvastoin nainen, HERÄÄ! Sulla olisi eron jälkeen paljon helpompaa. Nytkin jo pyörität perheen arjen aivan yksin ja palkkioksi saat vittuilut päälle. Todennäköisesti myös raha-asiasi helpottuisivat, kun miehesi ei olisi tuhlaamassa.



Kysymys kuuluu: MITEN TE NAISET VOITTE ALISTUA TUOLLAISEEN???

ja lähdet lastesi kanssa eri osoitteeseen. Ihan totta, miehesi EI tule parantumaan tuolta tavaltaan. EI, vaikka mitä itsellesi uskottelisit. Ole ihana ja pelasta lapsesi tuolta kusipäältä. Rohkeutta! Näitä miehen pahoinpitelemiä ja tappamia vaimoja/lapsia on jo liikaa. Elämäsi tulee varmasti olemaan yksinhuoltajana vaikeaa ja itkusi ei ole vielä itketty, mutta jäämällä miehesi luokse pilaat sekä omasi, että lastesi tulevaisuuden, valitettavasti.

Mikä stressaa? Ainakin rahahuolet tällä hetkellä, mutta tuntuu siltä että mies on "väärin rakennettu" ei vaan kestä normaaliin elämään kuuluvaa stressiä. Ei pysty pitämään tavaroistaan huolta, ei kestä stressaavaa työtä, ei jaksa meluavia lapsia. On itsekikin sanonut omaavansa olemattoman stressinsietokyvyn.

Ap

Näissä tulee aina mieleen, että mitä te opetatte lapsillenne?



Äidin pitää sietää ihan millaista käytöstä vaan puolisoltaan.

Naiset eivät ansaitse rakkautta.

Äidillä ei saa olla mitään omaa, ei harrastusta ei aikaa. Kaikki pitää vaan uhrata miehelle tai lapsille.

Äitiä saa haukkua.



Siis tällaisen mallin parisuhteesta ja rakkaudesta haluatte opettaa lapsillenne?



Heittäkää nyt hyvät naiset väkivaltaiset alkoholistimiehenne nyt hyvän sään aikana pois. Jos itse olette valmiita sietämäänkin mitä tahansa kohtelua, niin edes lastenne takia.

Muuten tämän päivän hesarissa luki, että Suomessa pahoinpidellään joka päivä 250 naista perheessä.