Mies sai taas itkemään

Ei tuollainen suhde ole rakkautta, ainakaan miehesi puolelta.

Mietit miten voimasi riittävät eroon? Ota yhteyttä turvakotiin, sieltä saat neuvoja ja keskusteluapua.



He kyllä järjestävät asiasi. Elatusmaksuista ei tarvitse tapella, ne kun nykyään mm. tällaisissa tapauksissa tulevat kelan kautta.



Kerro rohkeasti tilanteestasi Äidillesi, sekä muille läheisille. Älä kaunistele asioita tai puolustele miestäsi. Huomaat pian miten paljon saatkaan apua kaikkeen.



Älä häpeä tilannettasi sillä se ei ole nyt sinun vikasi eikä sinusta kiinni. Miehesi on valintansa tehnyt.



Voimia Sinulle paljon! :)



Itse eron tuskan läpikäyneenä ja uuden ihanan elämän aloittaneena kannustan Sinua eroamaan!



Asiat muuttuvat kun itse niille teemme jotain!!!



*Voimahali*

Onneksi on netti, on vähän parempi olo kun huomaa ettei olekaan ainoa huonossa suhteessa elävä. Tuttuja on nuo ajatukset, lapsia ei voisi antaa miehelle pitkäksi aikaa kun ei se pärjää eikä halua edes opetella. On puhuttu erosta ja mies ilmoitti heti ettei ainakaan maksa elareita. Siitähän on sitten kiva aloittaa se tappelu...Varmasti myös yrittäisi kääntää lapsia minua vastaan. Mies myös tod.näk. ratkeaisi juomaan ja siinä menisi elämänhallinta kokonaan. Sitä olen sitten pohtinut kumpi sitten on lapsille parempi vaihtoehto...

vähintään saa sitten kunnalta sen minimielarin oliko nyt 118 egee/lapsi, jos mies jättäytyy työttömäksi. Ota se ero. Varaa aika lastenvalvojalle ja ala järjestellä asioita.

terv. alkoholisti-isän lapsi

jälleen, ap: aivan kuin olisin itse kirjoittanut nuo sun viestit. mies ei kestä tavallistä arkea ja elämää, tavarat hukkuu, laskut jää maksamatta, ihan pienikin stressinpoikanen lamaannuttaa. jostain kerran luin että vaikea turvaton lapsuus aiheuttaa sellaista ettei aikuisena kestä ollenkaan stressiä. miehelläni on kyllä juuri sellainen lapsuus ollut.



jotenkin tuntuu et jos eroaisin, jatkaisin vain sitä sukupolvien kierrettä mieheni suvussa... hänen vanhempansa erosivat, miehestäni tuli tällainen. minulla olisi mahdollisuus katkaista se, koska olen kai itse kohtalaisen vahva ja mieleltäni terve. totta kai ero olisi itselleni helpoin ratkaisu. jotenkin kyllä pärjäisin, tietysti. mutta toivon kyllä että tulevaisuudessa menee vielä paremmin, niin kuin on aiemminkin käynyt. vanhimman pojan kanssa mies jaksaa eri lailla puuhailla ja jutella kuin pienempien. niin ja ei mieheni juo niin että olisi kännissä, kuin "normaaleissa" tilaisuuksissa esim hirvimetsällä tai firman bileissä. kotona juo joskus muutaman kaljan viikonloppuna, ei mitään väkevämpää. aiemmin alkoholi oli hänelle jonkin verran ongelma, mutta ei ole enää vuosiin ollut.



pääasiassa siksi koen, etten eron jälkeen pärjäisi kovinkaan hyvin, koska ei ole oikein minkäänlaista tukiverkostoa. vanhempani ovat jo niin vanhoja, ystävät asuvat sen verran kaukana. naapureita ei ole, sanan varsinaisessa merkityksessä. niin ja tähän taloon ei mitenkään voitaisi jäädä lasten kanssa asumaan, joten lasten kotikin menisi. jouduttaisiin johonkin ankeaan kaupungin vuokra-asuntoon. tuskinpa oltais kovin onnellisia. mielestäni lapset ovat nyt melko onnellisia ja tyytyväisiä. odottavat aina isäänsä innokkaina kotiin, puhuvat puhelimessa tämän kanssa usein, haluavat viettää paljon aikaa isän kanssa silloin kun tämä on kotona.



uskon että itse voin olla onnellinen eroamattakin. varmasti jos eroaisin olisin hyvin huolissani lapsista, miten ero heihin vaikuttaa ja miten pärjäävät isän kanssa ilman minua. kokemuksesta tiedän että on paljon ahdistavampaa olla huolissaan lasten hyvinvoinnista, kuin omastaan.

Miehenne ovat väkivaltaisia. Molempien käytös täyttää monessa kohdassa lähisuhdeväkivallan tunnusmerkit, riippumatta siitä ettei fyysistä käsiksi käymistä olekaan (tai ette ainakaan mainitse); taloudellista ja henkistä väkivaltaa on senkin edestä.



Lähisuhdeväkivalta jatkuu ja pahenee, ellei siihen puututa. Mies ei muuta käytöstään ilman apua. Te olette itse joutuneet katsomaan väkivaltaa liian kauan, selittelette miehen käytöstä ja yritätte saada sen näyttämään normaalilta.



Toivon hartaasti että hakisitte apua, molemmat, sekä itsenne että lastenne vuoksi. Se ei välttämättä tarkoita eroa, mutta ilman apua eroatte varmasti. Isän väkivaltainen käytös äitiä kohtaan traumatisoi lapset, ja heillä on suuri vaara toistaa samanlaista käytöstä aikuisena (kuten sinun 15 miehen kohdalla on ainakin käynyt). Ette pysty itse katkaisemaan kierrettä, tarvitsette oikeasti apua!

Käy Al-Anonin nettisivuilla. Et ole ongelmasi kanssa yksin. Tsemppiä.

Olen ajoittain vihainen äidilleni,että hän ei eronnut.Isän sai raivokohtauksia,jolloin haukkui äidin pataluhaksi ja joskus minutkin.Raivo kasvoi sisälläni.Nyt äitini elää tuurijuopon kanssa.Jotkut eivät koskaan opi.

Itsekin ajauduin hullun raivareita saavan miehen kanssa suhteeseen.Kodin malli varmaan toi tunteen,että mies on jotenkin tutun oloinen..Onneksi tajusin lähteä ENNENKUIN SAIN TURPIINI.

Nyt mulla on kunnollinen mies.Tein aikanaan listan itselleni,että mitä piirteitä en aio miehessä sietää joten oli helpompi seuloa pois eräs toinen,joka paljastui alkoholistiksi.ONNEKSI TAPASIN NYKYISEN IHANAN MIEHENI.Sinäkin ap voisit vielä kokea oikeaa rakkautta,jos antaisit itsellesi tilaisuuden!!