Milloin ronkeloit pöydässä?

Ja vaikka maistuisi miltä. Ja tietysti syön etanoita, joita on minulle kylässä kyllä tarjottukin.

Mutta yritän ottaa niin vähän kuin kehtaan jos on jotain sellaista "lasten makuun" tehtyä ruokaa jossa ei ole juuri mitään mausteita ja joka ei maistu paljon millekään.



En ikinä kehtaisi ronkeloida kokonaan, en vaikka ruoka olisi kuinka kuvottavan näköistä. Tai no, jos tarjolla olisi niin monta lajia ettei kukaan huomaa ottaako kaikkea niin sitten voisin jättää jotain ikävän näköistä ottamatta. Enemmän kysymys on kuitenkin siitä, onko se ruoka hyvin tehty kuin siitä mikä sen raaka-aine on. Kun ei ole apinan aivoja tai lehmän silmiä tms. tapana tarjota meidän kaveripiirissä (etanoita kyllä hyvinkin voi olla tarjolla).

Tai eihän sitä voi olla kokonaan ottamatta kun siitä seuraa aina hirveä taivastelu ja oletus että jätän ottamatta siksi että olisin dieetillä tms, mutta otan niin pienen palan kuin osaan kakusta irroittaa. Täytekakut ovat melkein aina sellaisia joista en pidä, sellaisia ikävän märkiä ja kermaisia, pahimmillaan rahkaisia. Sacherkakusta kyllä pidän, ja joistain muista vähän tiiviimmistä.

esim. sillit ja kraavit kalat ym. Kalaa syön ainoastaan jos se on kypsennetty uunissa, pannussa tai kalakeiton muodossa kattilassa. Myöskään mätiä en suuhuni toista kertaa laita! Sisäelinruuat jää myös tarjoiluastioihin (tosin niitä harvemmin kylässä tarjoillaankaan, lähinnä joskus seisovissa pöydissä olen nähnyt munuaisrullia tms.)

Kaikkea muuta ruokaa pystyn syömään kyllä ainakin vähän.

Toisaalta jos joku on tehnyt pelkkää kalaruokaa niin kyllä sitten sitä pikkuisen otan ja koitan näyttää siltä että syön sitä.



Toinen mikä jää ottamatta on kahvi. Otan mieluummin vaikka vettä kraanasta.

Yksi ei syö ananasta, toinen ei prinsessakakkua, kolmas inhoaa paprikaa, neljäs lakkoja...

en syö missään tilanteessa

niin en ronkeloi niitäkään mitä kotona en syö. Kotona en siis syö punajuuria enkä suolakurkkua,mutta jos kylässä on ruokana borssikeittoa tai stroganoffia niin otan sen verran kuin pystyn,mahdollisimman vähän kuitenkin... Mutta en tietenkään jätä ottamatta ollenkaan..



Mutta jos noita on lisukkeina niin en ota,koska lisukkeita ei oo pakko ottaa ollenkaan.

Mutta nyt kun ajattelen, niin minulla on inho liikaa rasvaa kohtaan, ja jos jossain ruoassa on paljon rasvaa, niin se saa minut voimaan pahoin. Kananmunat on myös semmoinen juttu, joita en oikein voi syödä ellen itse ole ne laittanut. Ja jos ruoalla ei ole mitään salaattia tai kasvista, niin en nauttisi ruoasta niin paljon. Ja jos keittiö näyttää yhtään likaiselta, niin en kyllä syö tai juo mitään.

jos tarjolla on ainoastaan kala-ja liharuoka, ei mitään muuta niin sitten saatan sitä kalaruokaa ottaa hiukan. Yleensä en ole joutunut ikäviin tilanteisiin, koska muuten syön ihan kaikkea. Tärkeintä minusta on se, että ei tee numeroa tilanteesta, vaan syö mitä voi ja löytyy. Todella ärsyttäviä sellaiset ihmiset, jotka tekevät itsestään numeron, jos kehotetaan vaikka tulemaan ottamaan kahvipöydästä ja heti joku täräyttää. "Kiitos vaan, mutta en syö KOSKAAN mitään makeaa". Ei kai ole aina pakko toitottaa omia mieltymyksiään, voihan siitäkin pöydästä ottaa huomaamattomasti vaikka vain kahvia tai muuta juotavaa".

maitokaan ei ollut ihan samalla viikolla ostettua ja pihvit jotka oli tehty jauhelihasta en uskalla edes ajatella kuinka vanhoja ne oli--silloin siis ronkeloin,en muulloin.

Kahvista kieltäydyn aina ja kaikissa tilanteissa. Se on mielestäni todella kuvottava juoma.



Raaka paprika närästää minua. Yritän olla ottamatta sitä, jos se on mahdollista. Salaatin seasta en toki poimi pois vaan syön sitten myöhemmin vaivihkaa Rennietä.

Monet laittaa siihen rahkaa, jota en saa yökkimättä alas. Ja musta olisi noloa kylässä yökkiä.

Olin Unkarissa kuoromatkalla 20 vuotta sitten ja yhdessä perheessä laitettin heti tullessa pöytään kattila, jossa oli kokonaisia kaloja keitettynä silmineen päivineen. Valehtelin, että olin juuri syönyt, kun en tiennyt miten sitä kalaa olisi pitänyt syödä. Se olisi varmaankin ollut vielä ihan hyvää, mutta en vain ollut tottunut syömään kalaa siinä muodossa.

Voin maistaa melkein mitä vain jos luotan siihen kuka sen ruoan on valmistanut. Esimerkkinä jos anoppi tekee mulle korvasienikastiketta niin varmasti syön ja jos mun äiti tekee sen niin en varmasti edes maista. Anoppi osaa kaikenmaailman ruoat, äitiin ei niin luotto pelaa tuossa suhteessa =)



Joissakin paikoissa ei uskalla maistaa edes palasokeria. Ruuat säilytetään mikä missäkin ja jääkaappituotteet saattaa lojua pöydillä jopa päiviä. Jäi kerran täytekakku maistamatta kun emäntä kehui säilyttäneensä sitä 3 päivää sängyn alla, kesällä.

MUTTA nämä jäävät kyllä melkeinpä aina syömättä:

Voileipäkakku. Pari kertaa olen maistanut ja ei kiitos enää ikinä. Mä en muutenkaan tykkää, jos ruoka on kunnon sillisalaatti.

Täytekakku, en ole niin makean ystävä. Yleensä nuo täyskärit ovat makeita ja jotenkin liian vetisiä. Joku kinuskikuorutus kakku on ihan hyvää, mutta kermakakut, hyi ällötys.

Rusinapulla. En ole muutenkaan pullan ystävä, mutta ihan tavis pullaa voin kyllä syödä, mutta nuo rusinat. Yökkis. Otan kyllä, jos tarjotaan, mutta yritän vaivihkaa ottaa ne rusinat pois (jos kehtaan).



Juomista en juo koskaan teetä (paitsi jääteetä) enkä kahvia. Kahvi ei sovi vatsalleni ja teestä en vaan tykkää, kuten en mistään lämpimästä juomasta.

MUTTA nämä jäävät kyllä melkeinpä aina syömättä:

Voileipäkakku. Pari kertaa olen maistanut ja ei kiitos enää ikinä. Mä en muutenkaan tykkää, jos ruoka on kunnon sillisalaatti.

Täytekakku, en ole niin makean ystävä. Yleensä nuo täyskärit ovat makeita ja jotenkin liian vetisiä. Joku kinuskikuorutus kakku on ihan hyvää, mutta kermakakut, hyi ällötys.

Rusinapulla. En ole muutenkaan pullan ystävä, mutta ihan tavis pullaa voin kyllä syödä, mutta nuo rusinat. Yökkis. Otan kyllä, jos tarjotaan, mutta yritän vaivihkaa ottaa ne rusinat pois (jos kehtaan).

Mulle kelpaa (valitettavasti) kaikki...

Juomista en juo koskaan teetä (paitsi jääteetä) enkä kahvia. Kahvi ei sovi vatsalleni ja teestä en vaan tykkää, kuten en mistään lämpimästä juomasta.

Pidän kyllä kermavaahdosta, mutta en voi kuvitellakaan kaatavani esim. mansikkakippoon purkista kermaa sellaisenaan. Vanha tuttavani kaatoi väkisin mansikoihini kerran kermaa ollessani hänen luonaan kylässä, tyyliin "syö nyt, se on hyvää". Söin mansikat niin kuivina kuin pystyin ja jätin kerman kipon pohjalle.

Sipuli, paitsi jos ne on todella hyvin silputtu pieniksi paloiksi ja kuullotettu hyvin (tai jauheena). Mutta sellaiset isot sipulikuutiot, en tiedä mistä johtuu, mutta mulla tulee noista välittömästi "yökkisreaktio", kun laitan nuo suuhun.