Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kavein äidistä asiaa - mitä tekisitte?
02.11.2009 |
Kiva! Lapsi on leikkinyt kaverinsa kanssa kolmannen, ei ihan niin hyvän kaverin kanssa. Tämä kaveri on sellainen, että ei osaa tunnistaa tippaakaan omia tunteitaan, ottaa pellen roolin ja suostuu kaikkeen, esim. olemaan aina rosvo rosvo ja poliisi-leikissä, ja antaa sitoa itsensä "vangiksi" köysillä jne. ja sellaista kaikkea mikä näyttää aikuisen silmään pahalta. Lapsi aina vaan nauraa ja sanoo että on kivaa, ja kaverit tietenkin uskovat sen koska ovat pieniä eivätkä tunnista asioita.
No, otin yhteyttä lapsen äitiin, ja kyselin että onko asia oikeasti lapsesta ok vai pitäisikö puuttua. Äiti sanoi että ilmankos lapsi on oireillut. Äiti otti yhteyttä lasten opettajaan, keskustelivat asiallisesti, ja lapset sopivat asian, ottivat esille myös sen että PITÄÄ SANOA jos joku leikki ei tunnu kivalta. Eli lasten osalta asia ok.
MUTTA nyt tämä äiti kiukuttelee minulle, ei suostu keskustelemaan kanssani kuulemma siksi kun otin asian esille VÄÄRÄLLÄ TAVALLA!!! Voi hyvänen aika! Minun olisi kuulemma parempi pysyä pois yhdestä meidän yhteisestä "tapaamisringistä" (en nyt voi sitä yksilöidä), koska ryhmän toiminta on sekaisin tämän asian esille ottamisen vuoksi. Ja hänen lapsensa notkuu meillä kaiket iltapäivät, syö välipalaa meidän piikkiin jne. Kyllä pitää sanoa että tökkii tosi paljon. Kuitenkin tuntuu pahalta estää lastaan tulemasta meille vain siksi että hänen äitinsä on mäntti.
Olen ihan sekaisin, olen nyt pyöritellyt tätä asiaa päässäni vuorokauden enkä pääse eteenpäin. Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Miten pääsen asiasta yli?
Kommentit (61)
kouluikäisen (ja sitä nuoremmankin) tulee ymmärtää ettei ketään potkita ja että sen ymmärtää jokainen kiusaamiseksi.
Mutta se että joku haluaa varta vasten aina olla samassa roolissa leikissä eikä häntä näytä se yhtään vaivaavan - onko muiden tosiaan ymmärrettävä että sekin on kiusaamista ja että vain he ovat vastuussa tilanteesta?
40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teille kaikille kun olette auttaneet! Jokainen kommentti on auttanut käsittelemään asiaa. On kauheaa vaan veivata vaikeaa asiaa omassa päässään pääsemättä eteenpäin. Nyt luulen että osaan suhtautua tähän lapsen kaveriin asiallisesti ja hänen äitinsä annan rauhoittua. Luulen myös, että annan hänen käydä siellä ringissä mistä mainitsin - jos kyse on joko hän tai minä, niin luulen että hän tarvitsee sitä enemmän :) Minulla on onneksi verkostoa muutenkin. Ei kun eteenpäin ja kaikesta oppii :) ap
jos kerran häntä kiusataan teillä?
Vähän vaikea mun on uskoa, että lapsi itse haluaisi varta vasten aina olla puuhun sidottavan roolissa leikissä.
Meillä oli vähän samanlainen tilanne yhden lapsen kaveripiirissä. Yksi lapsista oli aina se jota jahdattiin takaa, jonka pipo vietiin jne. mutta alkuun näytti siltä, että hänellä on ihan kivaa ja hän halusi mennä niiden kavereiden kanssa kaikeasta huolimatta. No sitten se kuitenkin vähitellen eteni siihen että tätä samaista lasta potkittiin ja syljettiin päälle eikä kellekään ollut enää yhtään epäselvää että kiusaamistahan se oli.
Musta tollaista yhden alistamista ei pidä ollenkaan sietää, koska se on portti pahempaan.
kouluikäisen (ja sitä nuoremmankin) tulee ymmärtää ettei ketään potkita ja että sen ymmärtää jokainen kiusaamiseksi. Mutta se että joku haluaa varta vasten aina olla samassa roolissa leikissä eikä häntä näytä se yhtään vaivaavan - onko muiden tosiaan ymmärrettävä että sekin on kiusaamista ja että vain he ovat vastuussa tilanteesta? 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin leikeissä. En näe ainakaan mitään ongelmaa, jos nyt joku lapsi rosvo-poliisi leikissä haluaa olla aina rosvo. Miksi lapsi haluaa olla prinsessa leikissä tai aina äiti tai lääkäri tai potilas, mikä leikki nyt milloinkin on meneillään?
Mutta jos on ihan selkeää, että toiset lapset painostavat yhtä olemaan aina se ja se, niin sehän on sitten kiusaamista. Ja siihen on sitten aikuisten puututtava. Ja jos ei lapsen oma vanhempi puutu, mielestäni on lupa toisen vanhemmalla puuttua, kenenkään suuttumatta siitä.
Omille lapsilleni olen leikeissä jo kotona ollessamme koettanut opettaa toisen huomioon ottamista ja sitä, että jos molemmat haluaa jotain samaa, täytyy se tehdä sitten vuorotellen, olipa kyseessä lääkäri tai merirosvo joka sitoo...
Joku pipon vieminen toiselta ei minun silmissäni ole missään vaiheessa leikkiä, vaan selkeää kiusaamista. Samoin on se, että mennään piiloon eikä vastata yhdelle lainkaan. Tai se, että kyläillessä joko lapsi suostuu leikkimään sitä mitä toinen haluaa tai toinen sanoo sitten, "lähdenpä kotiin, jos et leiki". Meillä kävi aikanaan tällainen lapsi ja täytyi tehdä selvät säännöt miten yhdessä toimitaan, sanoin että jos ei yhdessä voi leikkiä niin on parempi olla käymättä meillä. Yhteinen sävel sitten löytyi lasten välillä. Mutta lapsen vanhempi oli sitä mieltä, että "leikkiähän se vaan kaikki on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska toinen voi provosoida, esim. meillä oli tapaus missä toinen tökki toista, ärsytti niin kauan että toinen vei pipon, ja oli olevinaan leikkiä sen tökkijän puolelta. Minusta tässä uhri oli se jolta pipo vietiin
tuollaisiin leikkeihin, joissa yhtä lasta aina alistetaan.
Pääasia että kiusaaminen on loppunut ja tilanne muuttunut.
Minusta ap:n murhe aikuisten suhteista on paljon vähäpätöisempi asia kuin mitä tuo leikki oli. Luulenpa että tuolla kolmannella pojalla oli ennen tilanteeseen puuttumista paljon kurjempaa kuin ap:lla nyt.
eli missä on ongelma?
Ensi kerralla vaan tilanteeseen puututaan aiemmin ja kiusaamisesta otetaan täysi vastuu eikä selitetä sillä että kiusattu ei osaa kertoa rajojaan...
Kymmenvuotiaatkin voivat vielä puolustaa kiusaajiaan, koska haluavat pysyä jengissä, vaikkakin sitten kiusattuna. Aikuinen on se, joka ne rajat määrää ja kieltää tollaiset leikit.
Älä ap itseäsi sääli vaan jatkossakin puutut tuollaiseen mutta vielä napakammin ja syyllistämättä alakynnessä olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta kyseessä on kiusaamista pitäisi seuraavat tunnusmerkit täyttyä (referoituna Kiusaamisen Vastainen koulu materiaalista muistinvaraisesti):
- Olla alistussuhde
- Tulla paha mieli
- Olla jatkuvaa
Tässä toiset eivät pystyneet määrittelemään tuliko siitä paha mieli. Jos toinen väitti että oli kivaa, niin kyseessä ei ollut kiusaaminen!
Se että ap puuttui ja otti asian esille oli oikein. Hyvä ap. olet aikuisempi tässä asiassa kuin minä. Toisen vanhemman reaktio on valitettavan yleistä.
Itse olen nähnyt lapseni kaveripiirissä myös tälläisiä joita kutsun myös "pellen rooliksi" ottaneiksi. On myös näitä jotka suostuvat kaikkeen ehdotettuun, kun haluavat miellyttää kavereita. Tähän mennessä en ole ottanut yhteyttä näiden kavereiden vanhempiin, koska epäilen että asian käsittely ei olisi onnistunut ja yhteydenotosta mitään hyötyä.
Itse olen päätynyt seuraavaan toimintatapaan:
Juttelen oman lapseni kanssa tästä ja yritän saada hänet ymmärtämään että se mitä kaveri tekee ja sanoo ei ole oikeasti se, mitä hän välttämättä tuntee (eli selitän että kaveri näyttelee). Olen jutellut ja kysellyt omalta lapseltani mitä hän itse siinä tilanteessa tuntisi (eli olisiko kivaa vai ei). Olen myös sanonut että oma lapseni voi käskeä muitakin lopettamaan tilanteen tai huomioida toisen erityisesti (ehdottaa toisen puolesta tai sanoa toisille lopeta). Mieheni taas kutsuu vähemmän kauniisti näitä lapsia "hitusen pöhköiksi".
Lopputulema ollut että lapsemme ei ole loppujen lopuksi näiden lasten kanssa paljoa leikkinyt. Hakeutuu automaattisesti pois tälläisestä seurasta.
Nyt kun mietin niin varmasti olisi ollut järkevämpää toimia juuri noin kun sanot. Meidän lapsemme opettaja sanoi juuri kuten sinäkin, että tämä kolmas lapsi on ottanut "pellen roolin", eli samasta asiasta on siis kyse. En vaan osannut arvioida miten järkyttävä reaktio vastapuolelta voi tulla, en todella.
En tiedä, olen tässä jotenkin miettiessäni päätynyt, että en ota tuota lasta enää meille. Hän ei meidän lapsemme hyvä kaveri, vaan notkuu siinä mukana. Että luulen kyllä, että kaikki säästyvät paljolta harmilta kun ei tule enää meille. Ja sekin, että minusta minulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa meille lasta jonka äiti ei vastaa puhelimeen kun soitan. Tästä tunteesta en ikävä kyllä pääse yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä tiedät, ettei sinua tai lastasi kohta syytetä taas jostain. Lapsesi saattaa saada kiusaajan leiman tai vastaavaa jos tämä toinen äiti alkaa vääntämään ja kääntämään asioita.
Pysykää kaukana ko. perheestä. Ei ole normaalia
Ihanko totta te olisitte sitäkin mieltä, että jos mä vaikka työpaikalla aina kertoisin seksistisiä vitsejä yhdestä ihmisestä, joka sitten nauraisi väkinäisesti mukana, se ei olisi kisuaamista, jos mä en vaan muka "tajuaisi", että vitsi ei olekaan kaikkien mielestä hyvä? Siitäkö kiusaaminen onkin kiinni, "tajuaako" kisuaaja, mitä tekee?
Ja onko se ihan totta se joukon pöhköin, joka haluaa miellyttää muita ja suostuu pellen rooliin, eikä se, joka kiusaa ja tekee toisesta kerta toisensa jälkeen pellen? Ja äidit päälle sanovat, että kannattaa syrjiä sitä ensimmäistä, se ei ole normaali tai on vähän tyhmä! Kyllä kuulkaa se on oikeasti niin, että NORMAALI, älykkäästä puhumattakaan, lapsi ei toistuvasti tee aina samasta ihmisestä toisesta vitsin kohdetta ja NORMAALI äiti ei siihen kannusta!
Ei ihme, että näitä kouluampujia on nykyään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kouluampujia tulee juuri sellaisten äitien lapsista jotka eivät kykene normaaliin keskusteluun lastensa asioista vaan aloittavat mykkäkoulun. Lapsen sosiaaliset taidot ovat samalla tasolla ja sitten ihmetellään kun on yksin. Surullista mutta minkäs teet
sitä en hyväksy millään muotoa, mutta jos lapsen äiti kieltäytyy olemasta missään tekemisissä ap:n kanssa, mutta kuitenkin hyväksyy, että oma piltti istuu siellä murkinalla niin se on todella outoa.
Tai vaihtoehtoisesti se, että tietää lapsensa olevan "kiusauksen tai syrjinnän" kohteena, eikä tiedä missä lapsi pyörii.
Kaverisuhteissa tullut paljon takkiin, nyt ei kavereita muuta kuin koulussa. Tosi pahalta tuntuu lukea että vielä pöhköksikin leimataan. On keskivertoa älykkäämpi ja hyvin tunneälykäs poika. Ei väkivaltainen, mutta joutuu usein väkivallan kohteeksi. Yrittää pitää epätoivoisesti sen kaverin jos on sellaisen sattunut saamaan - hinnalla millä tahansa.
Tämän ominaisuuden takia joutunut; pahoinpitelyn, kiristämisen, uhkailun, vähättelyn, naureskelun ym. ikävän kohteeksi. Tilanteisiin olemme puuttuneet kotoa käsin ,mutta paljon on ehtinyt tapahtua, ennenkuin kotona on EDES kuultu näistä.
JA KYLLÄ MUA SUUTUTTAA kiusaajat ja niiden LEPSUT VANHEMMAT. Onhan se nyt ihan ok kiusata kun oma lapsi on voittajien puolella.
Ja onko se ihan totta se joukon pöhköin, joka haluaa miellyttää muita ja suostuu pellen rooliin, eikä se, joka kiusaa ja tekee toisesta kerta toisensa jälkeen pellen? Ja äidit päälle sanovat, että kannattaa syrjiä sitä ensimmäistä, se ei ole normaali tai on vähän tyhmä! Kyllä kuulkaa se on oikeasti niin, että NORMAALI, älykkäästä puhumattakaan, lapsi ei toistuvasti tee aina samasta ihmisestä toisesta vitsin kohdetta ja NORMAALI äiti ei siihen kannusta!Ei ihme, että näitä kouluampujia on nykyään!
Syy ei ole kavereissa jos yksi suostuu kaikkeen.
koska toinen voi provosoida, esim. meillä oli tapaus missä toinen tökki toista, ärsytti niin kauan että toinen vei pipon, ja oli olevinaan leikkiä sen tökkijän puolelta. Minusta tässä uhri oli se jolta pipo vietiin
kuka järkevä yli 3-v lapsi haluaisin edes leikkiä sellaista.
Jos jonkun niistä sinun lastasi huonosti kohtelevista lapsista vanhempi ottaisi sinuun yhteyttä ja sanoisi olevansa huolissaan siitä miten lastasi kohdellaan, niin miten pitäisi toimia, ettet suuttuisi/loukkaantuisi/vetäisi muuten vaan hernettä nenään?
Edelleen ihmettelevä ap
tästä olen yrittänyt keskustella... ja kun kyseessä, tämä voi mennä jankkaamisen puolelle mutta korostan edelleen, ovat LAPSET jotka eivät huomaa asioita samalla tavalla kuin aikuiset. Ja siksi aikuisten pitää puuttua. Tämä on ainakin tässä tapauksessa ollut opettajienkin mielipide. ap