Osaisitko huolehtia asioistasi jos jäisit äkkiä leskeksi?

kaikki raha-asiat ja juridiset hommat, mies tekee raskaimmat käytännön työt. Eli renkaanvaihdosta en suoriutuisi mutta kaikesta muusta kylläkin. Olemme mm rakentaneet 2 taloa yhdessä, molemmissa projekteissa minä hoidin myös kilpailutuksen ja rahaliikenteen.

huolehtia itsestään. Esim. on vähän säälittävää katsella vierestä, kun mies hoitaa kaikki äitinsä asiat, koska anoppi ei muka osaa. Hänen oma miehensä hoiti aina kaiken. Musta olisi niin nöyryttävää, että joku kävisi läpi mun pankkiasioita, ostoksia jne.jne.

Pyöränkorjauksiin ja muihin saa kyllä rahalla apua.

Autoa ei meistä kumpikaan osaa kunnolla huoltaa, joten ostamme tuollaiset palvelut muutenkin.. Olisihan se nyt erikoista, jos aikuinen ihminen ei osaisi peruselämästä huolehtia :O

Itse asiassa tässä joku vuosi sitten ihan pyysin miestäni näyttämään, kuinka meidän lämmitysjärjestelmä (puulämmitteinen kattila, vesikiertoinen lattialämmitys talossa) toimii, että jos jostain syystä jään pitkäksi aikaa yksin ettei torppa jäädy. Sen verran monta hanaa ja mittaria löytyy noista häkkyröistä, että äkkinäisellä sormi suussa hyvin pian. Nyt osaan lämmittää talon.



Auton huolto on kans, mitä en hallitse, mutta sen saa rahalla.

mutta parissa kohdassa olisi selviteltävää. PAperiasioista miehen omat rahat, siis sijoitukset ja muut. Toinen iso asia on remontti, mies on ainoa, joka on selvillä teknisistä yksityiskohdista siis mm. miten sähköt on vedetty ja miten ilmastointi on suunniteltu vedettäväksi (alustavat suunnitelmat on tietysti, mutta vanhassa talossa pitää improvisoida toteutuksen kanssa). Paljon muitakin yksityiskohtia on minulle epäselvää.



Meillä on kuoleman varalta henkivakuutus, joka kattaa lainan n. kaksinkertaisena. Siinä mielessä ei pelota, minunkin plakallani eleltäisiin lasten kanssa tässä ihan mukavasti, jos lainan hoitokulu (1200) jäisi pois.

Ainoa mikä voisi tuottaa vähän vaikeuksia, on auto. Mulla on kun 20 vuotta vanha pölyttynyt kortti. Mutta ainahan voi mennä kertauskurssille. Ja ne huollot ja renkaat voi teettää toisilla. Rempoistakin selviäisin, olen ollut mukana tekemässä.



Mun muorikin selviää, kun on jaloilleen päässyt shokista. Isä kuoli yllättäen talvella.

Talon laittaisin myyntiin jos näin ikävä tapahtuma tulisi pian kohdalle. Remontoimme vanhaa alkuperäiskunnossa olevaa 30-luvun taloa, enkä suoriutuisi urakasta taloudellisesti enkä taidollisesti muutenkaan.



Muutoinkin arki kävisi liian rankaski kahden pienen lapsen kanssa tämän remonttikaaoksen keskellä. Kun se on jo nyt rankkaa.

pakkohan se olis! elämä tosin muuttuis huomattavasti vaikeammaksi, koska meillä on suurperhe ja kaikki hommat on jaettu kahdelle aikuiselle.. eli mies todellakin osallistuu kodin ja perheen pyöritykseen täysillä.

jok'ikiselle, että ottakaa selvää kaikista asioista, vaikkei olisi tarpeenkaan. Jos sitten jotain sattuu, ei tarvitse siinä tilanteessa alkaa selvittää käytännön juttuja.



Ja voihan käydä niinkin ikävästi, että parisuhde päättyy ja erossa se osapuoli on hankalassa tilanteessa, joka on luottanut siihen, että toinen hoitaa yhteiset asiat. Ertotilanteessa kun aika harva on niin hieno ihminen että todella katsoo myös toisen etua, se on tehtävä itse.

vaikka korvaisivat saman summan, henkivakuutus tulee edullisemmaksi.

Ja luultavasti myisin talon ja muuttaisimme lasten kanssa rivariin, jos leskeksi jäisin, koska en taitaisi jaksaa yksin huolehtia kaikesta. Niin, asuntovaunu lähtisi myös myyntiin, minun ajokortillani sitä ei perässä vedetä.

koska koskaan ei tiedä elämästä.



Eron jälkeen ongelmia oli kyllä remskahommissa, mutta niihin palkkasin ystävien miehiä pullopalkalla.



Olen hoitanut aina kaikki lasku- ym. asiat.



Luulisin, että vanhassa polvessa on paljon miehiä (ja naisia), jotka ovat perheen päänä huolehtineet moiset asiat. Mielestäni olisi järkevää, että molemmat osaisivat ko. asiat, koska you never know...

eilen selvinnyt edes lasten pukemisesta, kun mä olin nukkumassa (flunssa), heräsin siihen. Näin vaikka kaikki on ihan loogisesti esillä, haalarit naulakossa ja pipot ja hanskat nimetyissä lokeroissa.



Ei tunnistanut edes kummat on 3 ja kummat 5-v:n kengät (kokoeroa on ja kengät on nimetytkin), 5 v opasti sitten että nää on hänen.



Ei myöskään hoida pankkiasioita. Eikä käyttää pyykkikonetta (lapset osaavat). Kutta pakkohan sen olisi oppia.



Tekniset asiat liittyen taloon ja autoon osaavat kummatkin.

Mutta samoin täällä kuin jollain yllä, niin ne tuhatkunta sikaa olisi ensimmäinen suuri stressi. Ja kun joku siihen naukui, että jos ei osaa hoitaa, niin myydään pois. Mutta ei oo ihan niin simppeliä. Jos on uudet tilat, joista vielä velkaa, niin ei niitä maksa millään pois, jos tulonlähde eli ne siat myydään. Ja tosiaan lapset perii isän osuuden tilasta, jolloin mitään ei saa myydä ilman viranomaislupaa, ja paljon on niitä tapauksia, että sitä lupaa ei heru.



Mutta sikojen jälkeen tulisi sitten peltojen ja metsien hoito myös. No ne olisi vähän helpompi pala, mutta kaikki olisi opeteltavaa kuitenkin, kun en tosiaan ole itse maatalousalalla töissä. Jotain pieniä hommia olen vuosittain yrittänyt opetella, jotta ihan kaikki ei olisi ihan vierasta, jos niin huonosti kävisi.



Mutta vaikka mä jonkin verran tiedänkin, että keneltä voin kysyä neuvoja sika-asioisse, kenellä voi teettä viljelysuunnitelman, missä tehdään veroja, jne. niin kyllä se tuskien taival olisi, kun mistään ei selviäisi ilman apua. On meillä jonkinlainen vakuutuskin, mutta musta se on aika pieni. Eli mies ei taida lainkaan tajuta kuinka avuton minä siinä tilanteessa olisin.



No toivotaan tietysti, että kaikki pysyvät hengissä, ettei tarvi kokeilla kuinka kävisi.

Mut hyi mikä ajatus!

Toki olisi sitten sellaiset tiliasiat (esim. säästötili miehen nimellä), ja vakuutusten siirto tulisi tehdä, nii vähän ehkä joutuisin miettimään että mitenkäs nää tehdään, mutta kai nekin kysymällä selviäisi. Ei mitään suurta tuskaa siis, ja tulisi tilaakin enempi, puolet tavaroista ja roinastakin katoaisi kun saisi miehen tavarat kantaa pois kotoa (eri asia sitten kuinka pian sen pystyisi tekemään).



Mutta mies se olisi todella sormi suussa, jos yhtäkkiä tulisi tieto mun kuolemasta. Se ei tietäisi, mistä hakisi lapsensa - ovat eri hoitopaikoissa, eikä mies tiedä edes hoitajien puhelinnumeroita. Lemmikkien ruokkiminen olisi haaste, mies ei tietäisi paljonko ruokaa pitäisi antaa ja kelle, saati mistä ruuat ostetaan. Hän tietää kyllä mitä laskuja meille tulee ja selviäisi niiden maksusta, mutta lasten vaatteista menisi aivan sekaisin. Esikoisen hiukset jouduttaisiin parin viikon päästä kynimään kokonaan pois, kun mies unohtaisi harjata ne. Lasten hampaat todennäköisesti tippuisivat, koska eläisivät varmaan pelkällä pikaruualla ja sokerilla, mutta mies ei muistaisi hampaiden pesua.

Aika moni meistä tulee lopulta niin huonokuntoiseksi, että joku muu joutuu hoitamaan raha-asiat, tekemään veroilmoitukset sun muut.



Jos mieheni menehtyisi, isoin ongelma olisi hänen yrityksensä ja erityisesti sen omintakeinen laskutusjärjestelmä, jonka hän on itse ohjelmoinut tietokoneelle, jollaisia ei ole enää edes markkinoilla. En usko, että kukaan muu osaisi käyttää sitä. Yritys pitäisi tietenkin lopettaa, mutta loppuselvittelyt olisivat hankalat.

Entä jos mies yhtääkkiä ilmoittaisikin muuttavansa pois tai kuolisi niin mitä tekisit? Et osaa yhtään mitään!

olisin varmaan erittäin surullinen ja masentunut ja tarvitsisin varmaankin hieman sukulaisten apua, olkoonkin kyse sitten lastenhoidosta, kodin siisteyden ylläpitämisestä tai paperiasioista.

Toivottavasti saisin apua asioiden järjestämiseen miehen töistä. Pitäisi hoitaa muutto Suomeen (etsiä sieltä asuntokin) ja irtisanoa tietenkin kirjallisesti paikallisella kielellä kaikki vakuutukset, lapsen hoito, lehtitilaukset jne. jne. Pankkiasiat olisi varmaan pienin murhe, vaikka en koskaan ole täkälaisen pankkimme verkkopalvelua käyttänyt. Perunkirjoituskin olisi hoidettava... Minkäköhän maan perintölakien mukaan mentäisiin...