Tutkijaksi, jatko-opiskelijaksi tai tutkijakoululaiseksi?

Löysin tämän kiinnostavan keskustelun ja päätin ängetä mukaan. Palautan graduni ensi viikolla ja olisin kiinnostunut jatko-opinnoista. Graduni ohjaaja kiinnostuksestani jo kyselikin jokin aika sitten, mutten silloin vielä ollut varma.



Nyt olen kuitenkin 14. viikolla raskaana ja mietin, kannattaako tässä vaiheessa hakea jatko-opiskeluoikeutta? Laskettu aika on toukokuussa, joten ehtisin saattaa homman edes alulle ennen äitiyslomaa. Tarkoituksena ei myöskään ole jäädä pitkäksi aikaa kotiin, miehen olisi tarkoitus jäädä kotiin lapsen kanssa.

jatko-opiskelijoita joilla on lapsia. Tama siis luonnontieteellisella alalla. Suurin osa pykkaa tohtorin tutkinnon, sitten pari vuotta postdoccina jossain ja lopulta kun saa vakipaikan alkaa vauvojen ulostyonto... ikaa on silloin jo yli 30-vee.

Ihan hyvin voit hakea.



Jatko-opinto-oikeus, rahoitus ja tutkimuksen teko ovat eri asioita. Eli voit hakea tiedekuunaltasi opinto-oikeutta, mikä on käytännössä vastaa oikeutta tehdä perustutkinto (maisteri). Se ei kuitenkaan ole sama kuin rahoitus,joka sun täytyy hankkia itse tai sitten jonkun projektin yhteydessä.



mun mielestä toi on ihan ideaaliaika. Palauta gradu, hae jatko-opinot-oikeus (yleensä tutkimussuunnitelmalla), sitten voit rauhassa aloitella, tutustua kirjallisuuteen, pohtia miten suuntaat tutkimustasi, kirjoittaa tutkimussuunitelmaa uudestaan (belive me, se muuttuu AINA) ja tehdä mahdollisia jatko-opintoja. Äitiysloma jälkeen voit sitten palata hommiin.



Mutta: kehotan hankkimaan jotain palkkatuloja ennen äitiyslomalle jäämistä (ei siis apurahaa), sillä muuten saat minimiäitiyspäivärahaa (Ellet ole ollut opiskelujen aikan atöissä). Olisiko tarjolla esim. tutkimusavustajan paikkaa?

kyllä jatko-opiskelijalla ja tutkijalla SAA olla ja MONILLLA ON perhe! Ei nelivuotiseen tutkijakouluun tai projektiin sitoutuminen tarkoita sitä, etteikö välissä voisi saada lapsia.



Kaikkea Suomen Akatemian tarjoamaa rahoitusta - siis tutkijakoulujen tai tprojektien - rahoitusta voidaan ja lakisääteisesti pitää siirtää äitiys-vanhempain ja hoitovapaiden vuoksi. Jos siis sinulla on tutkijakoulupaikka neljäksi vuodeksi, voit tehdä lapsen kolmantena vuonna, olli puolitoista vuotta äitiys- vanhempain ja hoitovapaalla ja pitää sitten sen jälkeen sen viimeisen vuoden. Sama koskee Akatemian rahoittamia projekteja. Jotkut projektinjohtajat yrittävät huijata tässä, koska saavat sen loppurahan silloin johonkin muuhun käyttöön, mutta näin se kuitenkin on. Pitäkää oikeuksistanne kiinni!



TÄmän takia keskustelu siitä, voiko raskaana oleva tai lapsia suunnitteleva ihminen ryhtyä jatko-opiskelijaksi, on ihan turha ja pahimmillaan vahingollinen. On itsestään selvää, että voi. Olen töissä laitoksella, jossa lähes kaikilla tutkijakollegoilla (ja otetaan siihen nyt ne jatko-opiskelijatkin mukaan) on lapsia, olivat he sitten miehiä tai naisia. Jotkut naiset ovat pitäneet sen 6 kk äitiyslomaa, jotkut taas kaikki vanhempainlomat ja vuoden hoitovapaata/lapsi. Jotkut isätkin ovat olleen vanhempain- ja hoitovapaalla. oikeasti, yliopisto on ihan normaalin maailman osa, ei mikään selibaattimunkkikunta! Monien mielestä on hyvä, että on perhe, ettei tule höperöksi tässä norsunluutornissa.



Toinen asia on, että väitöskirjan teko ja sen jälkeinen tutkijan ura vaativat paljon, sekä aikaa että rahallista ja henkistä panostusta. Kaikkien ei ehkä ole helppo tehdä sitä perheen ohella - tai ollenkaan. Toisaalta, minä itse olen kokenut myös, että tutkijanura (jota minä olen nyt tehnyt menestyksellisesti 5 vuotta väitöskirjan jälkeen) on myös jokseenki nainoa työ, jota minun erityislapsen äitinä olisi ollut mahdollista tehdä hänen kouluvuosinaan. Se kun on mahdollistanut vapaat työajat ja tuloksia ei mitata läsnäolossa työpaikalla vaan julkaistuissa artikkeleissa. Se tarjoaa myös älyllisesti riittävästi haastetta, jotta saan ajatukseni pois murheista. Se on henkireikä josta saan voimia.



terveisin entinen tutkijakoululainen, sitten apurahatutkija ja nykyään virkatutkija.

Suosittelen kaikille tutkijan uraa pohtiville tutustumaan hyvin rahoituskiekuroihin ennen kuin lähtee leikkiin mukaan. Rahoitusta on (toki alasta riippuen) erittäin hankala saada riittävän pitkäksi aikaa. Aika moni tutkija joutuu väitöskirjaprojektin aikana kortistoon, muihin hommiin tai osa-aikaistamaan työnsä. Jos pääsee OPM-rahoitteiseksi tutkijakouluun, on neljän vuoden palkka turvattu ja siinä ajassa hyvästä tutkimussuunnitelmasta on mahdollista kirjoittaa väikkäri. Apurahat puolestaan ovat yleensä muutaman kuukauden tai korkeintaa vuoden könttäsummia, joita joutuu aina anomaan uudestaa ja uudestaan. Tämä hakemusten kirjoittelu vie aikaa varsinaiselta tutkimustyöltä ja pitkittää valmistumista. Akatemiaprojekteissa on monenmoista käytäntöä. Jotkut proffat palkkaavaat väitöskirjatyön tekijät koko ajaksi (usein 3-5 vuotta), mutta yhä useampi pätkii nämäkin vuoden sopimuksiksi.



Jatko-opiskelijaksi aikovan on todellakin mietittävä sitä, kuinka hyvin henkinen kantti kestää jatkuvaa epävarmuutta ja painetta taloudellisesta toimeentulosta. Miltä tuntuu esimerkiksi kolmen vuoden päästä, kun kaikki opiskelukaverit ovat jo saaneet vakipaikat yliopiston ulkopuolelta, ostelevat omakotitaloja ja perustavat perheitä kun itse väännät viidettä apurahahakemusta sinä vuonna ja näkyvyys tulevaisuuteen on maksimissaan vaikkapa neljä kuukautta. Tuon neljän kuukauden päässä ammottaa tyhjyys ja taistelu työvoimatoimiston kanssa mahdollisista työttömyyskorvauksista. Jos ajatus ei tunnu pahalta, niin tervetuloa tutkijoiden sakenevaan joukkoon! Itse työ on todella mukavaa, muutenhan tätä ei kukaan jaksaisi...

tähän että mielellään kuitenkin ihan oikeisiin töihin jos vaan on mahdollisuus ;)

t: yliopistolla tutkimusta tarpeeksi tehnyt ja nähnyt

Tutkijaksi, jatko-opiskelijaksi tai tutkijakoululaiseksi?

mutta minulla on itsellä henkilöohtaisesti sekä kollegoideni kohdalta täysin päinvastaisia kokemuksia...

Suosittelen kyllä tutkijan työtä niille jotka haluavat joustavuutta työaikoihin, itse olen voinut tehdä melko vapaasti lyhennettyä työaikaa ja osa-aikatöitä silloin kun on ollut pienten lasten takia tarvetta. En ole myöskään kokenut äitiyslomia ongelmaksi koska olen ollut pätkätöissä muutenkin.

suosittelen että teet hyvän gradun, se merkkaa paljon! Sitten keskustelet ohjaajasi/laitoksesi proffien kanssa jatko-opintomahdollisuudesta. Jatko-opiskelijaksi on suht helppo päästä mutta rahoituksen saaminen onkin jo kinkkisempää. Tutkijakouluihin pääsee noin 4 vuoden välein ja kilpailu on kovaa. Tutkijan työ rahoitetaan yleensä erilaisilla projekteilla tai apurahoilla, mutta niitä pitää itse hakea ja tärkeää on, että tutkimussuunnitelma on hyvä.

suosittelen että teet hyvän gradun, se merkkaa paljon! Sitten keskustelet ohjaajasi/laitoksesi proffien kanssa jatko-opintomahdollisuudesta. Jatko-opiskelijaksi on suht helppo päästä mutta rahoituksen saaminen onkin jo kinkkisempää. Tutkijakouluihin pääsee noin 4 vuoden välein ja kilpailu on kovaa. Tutkijan työ rahoitetaan yleensä erilaisilla projekteilla tai apurahoilla, mutta niitä pitää itse hakea ja tärkeää on, että tutkimussuunnitelma on hyvä.

Tämäkin jo auttoi.

Mä teen gradua yhteen tutkimusprojektiin, johon ehkä voisi päästä myös tutkijaksi. Täytyisi vaan uskaltaa puhua asiasta proffalle. Ujostuttaa vaan ottaa asia puheeksi.

ap

Mutta voin kertoa, miten itse aloittelin tutkijuutta. Ensinnäkin sain hyvän arvosanan gradusta, tein hakemuksen jatko-opiskelijuudesta tiedekunnalle (eli siihen laitetaan alustava tutkimussuunnitelma jne.), ja mut hyväksyttiin jatko-opiskelijaksi.



Mulla oli vielä muutamia opintotukikuukausia jäljellä, joita käytin ekoja kuukausia rahoittamaan täysipäiväistä väikkärin tekoa. Samalla hain kaikkia mahdollisia apurahoja. Ensin sain vain pienen rahan (3000 e), ja sen sekä osa-aikatöiden turvin etenin. Sitten sainkin ekan vuoden pituisen apurahan ja nyt saan kolmatta vuotta täysipäiväistä apurahaa. Olen siis "yksinäinen puurtaja", en missään tutkimusryhmässä.



Yleensä apurahan saaneet saa omalta laitokselta työtilan, ja sitä kautta voi soluttautua pikkuhiljaa osaksi tutkijayhteisöä/henkilökuntaa, pikkuhiljaa voi saada pitää jotain luentoja tai jopa kursseja jne. Toki laitokselta voi hakea myös esim. tohtorinkoulutettavan, assistentin paikkoja tms., jos laitoksellasi on tarjolla sellaisia. Niihin hyväksytään jatko-opiskelija, jonka tutkimusta laitos haluaa rahoittaa, ja opiskelija sitoutuu siinä sitten tekemään x määrän töitä laitokselle (opetusta jne.).



Itse en ole halunnut sitouttaa itseäni yliopistolle niin tiiviisti. Mulla on työtila eräässä yliopiston kanssa tiivistä yhteistyötä tekevässä tutkimuslaitoksessa, jossa myös ohjaajani työskentelee, ja apurahastani osa menee tälle laitokselle (nk. yleiskustannuslisä), joka sitten maksaa sillä työpisteeni aiheuttamat kulut. Olen kuitenkin pitänyt yo:lla luentoja ja yhden kurssinkin.



Ala siis humanistinen ja kaupunki Helsinki. Kysy jos tulee jotain mieleen!

Ai jos sulla jo "on" tutkimusryhmä, niin sehän on hieno juttu! Ota ihmeessä asia puheeksi ohjaajasi kanssa. Jos jatkat tutkimusryhmässä myös väikkärisi ajan, niin tasokas ryhmä saa paljon helpommin rahaa kuin random-yksittäinen apurahanhakija.



Ei mullekaan kukaan jatko-opiskelijuutta ehdottanut, asia piti ottaa itse rohkeasti puheeksi.



Niin tosiaan ne tutkijakoulut, niihin on kyllä aika vaikeaa päästä. Mutta kannattaa ihmeessä yrittää, silloin olisi raha turvattu moneksi vuodeksi!

esim. britteihin tekemaan phd ja siita sitten tutkijaksi.

se on ihan hyvä lähtökohta työllistymisen kannalta. Ei sun vielä tarvitse asiaa tuoda esille jos ujostuttaa, mutta luulisin että valmistumisen häämöttäessä sinulta aletaan asiasta kyselläkin. Tärkeintä on että olet kiinnostunut aiheesta. Tsemppiä!

muutama kk valmistumisesta tutkimusassistentiksi yhteen projektiin ja samalla ehdotteli jatko-opintoja. Tein aluksi osa-aikaisena erilaisia avustavia tehtäviä eri projekteissa työstäen samalla jatko-opintosuunnitelmaa... suunnitelman hyväksymisen jälkeen aloinkin jo saada apurahoja jne. MUTTA väikkäri on ollut äitiyslomien ja hoitovapaan vuoksi "luovalla tauolla" monta vuotta, joten uskon ohjaajani katuvan suuresti sitä, että koskaan soitti minulle pyytääkseen tutkimusryhmäänsä mukaan :( ja kyllähän tuo itseäkin harmittaa, ettei saa saatettua sitä loppuun kun ei nyt ihan järjettömästä hommasta ole kyse.

Ai jos sulla jo "on" tutkimusryhmä, niin sehän on hieno juttu! Ota ihmeessä asia puheeksi ohjaajasi kanssa. Jos jatkat tutkimusryhmässä myös väikkärisi ajan, niin tasokas ryhmä saa paljon helpommin rahaa kuin random-yksittäinen apurahanhakija.

Ei mullekaan kukaan jatko-opiskelijuutta ehdottanut, asia piti ottaa itse rohkeasti puheeksi.

Niin tosiaan ne tutkijakoulut, niihin on kyllä aika vaikeaa päästä. Mutta kannattaa ihmeessä yrittää, silloin olisi raha turvattu moneksi vuodeksi!

Olen mukana monitieteisessä tutkimuksessa, johon siis teen gradua. Lisäksi olen tutkimusapulaisena samassa projektissa, eli saan ihan palkkaakin. Tuohon projektiin on rahoituskin kunnossa, mutta mua lähinnä jännittää se, saanko tarpeeksi hyvän gradun aikaiseksi ja valitaanko tutkimukseen minut vai joku toinen.

Samoin mietityttää lapsen hankkiminen... Olemme olleet pitkään ilman ehkäisyä eikä raskautta kuulu. Mitäs jos tuunkin raskaaksi heti, kun olen saanut tutkijan paikan? Sotkenko koko tutkimuksen suunnitelmat?

Mulla on muuten termitkin hiukan hukassa... En oikein tiedä, mitä eroa on tutkijakoululaisella, tutkijalla ja jatko-opiskelijalla. "Meidän" projektissa kaikki on ilmeisesti tutkijoita.

ap

Itse olin aikanaan jatko-opiskelijana eli "PhD student" ja olisin saanut paikan tutkijakouluun. Siinä vaiheessa jänistin kun en halunnut sitoutua 4 vuodeksi. Väikkärin jätin kesken tehtyäni siitä n. 1/3. Aikanaan harmitti, mutta ei enää. Mulla ei olisi nykyistä perhettäni jos oisin jäänyt tutkijakouluun.

Samoin mietityttää lapsen hankkiminen... Olemme olleet pitkään ilman ehkäisyä eikä raskautta kuulu. Mitäs jos tuunkin raskaaksi heti, kun olen saanut tutkijan paikan? Sotkenko koko tutkimuksen suunnitelmat?

Mulla on muuten termitkin hiukan hukassa... En oikein tiedä, mitä eroa on tutkijakoululaisella, tutkijalla ja jatko-opiskelijalla. "Meidän" projektissa kaikki on ilmeisesti tutkijoita.

ap

Suurimmalla osalla tuntemistani naistutkijoista on lapsia, mutta jos aiot olla monta vuotta kotona ei tutkimuksen aloittaminen juuri lapsen saantia ennen ehka ole viisainta. Siina tapauksessa kannattaisi hankia lapset ensiksi olla niiden kanssa kotona ja hakeutua tutkijaksi toihin palattuaan. Tavallisen vuoden aitiysloman ei pitaisi olla ongelma, pakkohan niita lapsiakin on jossain valissa hankkia :)

Tutkija on kuka tahansa tutkimusta tekeva henkilo. Tutkijakoululainen on tutkija joka on hakenut ja saanut paikan tutkijakoulusta, tutkijakoulu maksaa talloin palkkaa. Jatko-opiskelija on yleensa vaitoskirjantekija. Tutkijakoululainen on myos tutkija ja jatko-opiskelija. Jatko-opiskelija on usein myos tutkija, mutta tutkija voi olla jo vaitellyt.

väitöskirjan tekeminen edellyttää, että olet jatko-opiskelija. kaikki jotka tekevät väitöskijraa ovat myös jatko-opiskelijoita. väikäriin liittyy siis sekä opintoja että itse väitöstutkimus.



tutkijakoululainen on taas yksinkertaisesti sellainen jätko-opiskelija, jonka rahoitus tulee tutkijakoulusta.



nykyään Helsingin yliopiston linja on sellainen, että jatko-opiskelijoiden status on "tutkijakoulutettava". Itse käytän itsestäni usein nimitystä tutkija, koska se tuntuu vakuuttavammalta.



Jos haaveilet jatko-opinnoista ja tutkijanurasta niin lue ihan ensiksi oman laitoksesi netissä tms. olevat ohjeet jatko-opinnoista. SItten kannattaa perehtyä tutkijanuran hyviin ja huonoihin puoliin (mielenkiintoinen työ vs. epävarmuus)



jos kuulut jo tutkimusryhmään, niin se on tosi iso etu. proffilla on tapana saada rahoituksia sieltä sun täältä, sulla on valmsi työyhteisö ja valmis tukiryhmä opinnoillesi.



Jos viihdyt ryhmässä, niin kannattaa kyllä pysytelä siinä.

En oikein tiedä, mitä eroa on tutkijakoululaisella, tutkijalla ja jatko-opiskelijalla. "Meidän" projektissa kaikki on ilmeisesti tutkijoita.

Kaikki, jotka tekevät väitöskirjaa jollekin yliopistolle, ovat sen yliopiston jatko-opiskelijoita. Tutkijakoululaiset saavat tutkimukseensa rahoituksen k.o. koulusta, mutta myös he siis ovat yliopiston silmin jatko-opiskelijoita. Ja näin on ainakin meidän tiedekunnassa, vaikka olisi jossain tutkimusryhmässä. Koska yliopistollehan sä sen väikkärin joka tapauksessa teet, yliopisto määrää tarkastajat jne. ja tutkinto on yliopistotutkinto.

Tutkija taas - se on ihan, miten tittelin mieltää, ei se kai se mikään virallinen termi ole. Tai siis kun saat väikkärin valmiiksi, niin voit toki saada "virallisesti" tutkijan paikan jostain, mutta väikkäriä tehdessäsikin teet tutkimusta tutkimusryhmässä, joten voit tietty sanoa olevasi tutkija... Mutta en mä nyt tiedä, miten "virallinen" se termi on. Itse ilmoitan ammatikseni jatko-opiskelijan, vaikka se vähän köyhältä kuulostaakin...

esim. HY:lla tämmöinen aloitussivu:

http://www.helsinki.fi/jatko-opiskelijaksi/index.shtml

ja siitä eteenpäin voi jatkaa tarkemmin sen tiedekunnan jatko-opinto-ohjeistukseen, joka kiinnostaa itseä.