3-vuotias ei puhu päiväkodissa. Hoitajat huolissaan...

2,5 -vuotias ei puhu päiväkodissa paljonkaan. Joskus kuulemma innostuu leikeissä puhelemaan enemmän. Kotona kuitenkin puhuu jatkuvasti - puhetta tullut noin pari kuukautta "sujuvasti". Hän on ollut aina ujo ja vähän "hidas" muitten seurassa. Päiväkodin tädit toistuvasti kommentoivat asiaa ja sain sellaisen käsityksen, että lapsessa olisi jotain vikaa, kun eivät tiedä mitä tehdä asialle. Asia tuntuu vaikealta, koska lapsi on niin erilainen kotona. Eikös se olisi päiväkodin tehtävä nyt saada lapsi avautumaan ja luotua hänelle sellaisia hetkiä, että puhettakin tulisi? Vai miten voisimme auttaa asiaa kotona?

"16. tottakai voi olla, mutta tajuatko että kun heität tuollaisen mahdollisuuden ilmaan niin yleensä siinä käy niin, että vanhemmat alkaa pelätä pahinta. Selektiivinen mutismi ei ole mikään pikkujuttu vaan siinä syynätään jo koko perhettä tarkoin ja syyllistetään vanhempia olan takaa. Eli lähtisin kyllä liikkeelle hiukan miedommista toimista kuin sanomalla, että kyseessä on selektiivinen mutismi."



No ei se nyt välttämättä noin ole. Tiedän lapsen, jolla selektiivinen mutismi. Ei ole perhettä syytelty eikä syynätty. Ongelma korjaantui toimintaterapialla. Ongelmat on helppo korjata, kun lapsi on pieni. Vaikeampia, kun lapsi on isompi ja tottunut jo elämään ongelmansa kanssa.

päivähoidon aloittamisen jälkeen. Pikku hiljaa alkoivat jutella, ensin lapsille ja myöhemmin aikuisillekin.

Itse olen ollut ihan samanlainen lapsena.

Inhottaa että heti ollaan diagnosoimassa, kun kyse on vähän ujommasta tapauksesta.

tyttö aloitti päiväkodissa 1 v 8 kk ikäisenä, isoveli oli samassa pk.ssa eskarissa. Hakivat välillä hänet tytölle puhumaan, ja veljelle puhui. Muille ei. Mutta kun kotona ja muualla kuin hoidossa oli ihan normaali puhelias tyttö, ei päiväkodissakaan tehty asiasta ongelmaa, hän sai tarkkailla siellä.



Jäin äitiyslomalle tytön ollessa n3,5v., tyttö jäi myös kotiin, puoli vuotta olimme kotona, kävimme yhdesä perhekerhoissa ym. Sitten tyttö aloitti yksin kerhoilut, eikä mitään ongelmia.



nyt jälkeenpäin ajatelen, olisi itänyt jo silloin 2v jäädä pois töistä, mutta ei silloin tiedetty mitä tehdä. Nyt säälittää ajatella tyttöä puhumattomana päiväkodissa. Pelkäsikö olla yksin siellä, mitä teki päivät hiljaa;(

koko ketjua, mutta puhuiko poikasi siellä neuvolan tarkastuksessa neuvolan tädille?

Tyttö oli silloin 4v ja olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle. tyttö oli siihen asti ollut perhepäivähoidossa ja silloin aloitti päiväkodissa.

Tyttö on ujon puoleinen vieraiden seurassa ja päviäkodissa ei sitten puhua pukahtanut ´vuoteen kenellekään. Hoitajat eivät olleet huolissaan, koska muuten oli leikeissä mukana eikä mitää muuta huolestuttavaa ollut. Ryhmä sattui vielä olemaan integroitu, eli hoitajana oli myös erityislastentarhanopettaja.

Itellä alkoi kyllä välillä hermo mennä. Joskus tytön kanssa vitsailin, että millonkas aattelit alkaa tarhassa puhumaan. Vastasi, että sitten kun täytän 5 vuotta. Ja niin siinä kävi, heti synttäreitä seuraavana päivänä alkoi puhua pikkuhiljaa.

Hoitajien kanssa oli puhetta, että kun tilanne oli pitkittynyt, niin puhumisen aloittaminen vaikeutui. synttärit oli hyvä takaportti, jolla tilanne laukesi.

Nyt tyttö on aloittanut yläkoulun. Hiljainen tyttö on aina ollut koulussa, mutta eipä kaikkien räpätätejä tartte ollakkaan.

Niin ja mitään ongelmia ei ole ollut sen jälkeen

ja neuvolapsykologi pähkäili myös että onko normaalia vai ei, lähetti kuitenkin lähetteen lastenlinnaan 1 v pähkäiltyään ja siellä olivat ihmeissään että nytkö vasta tulitte lapsi oli silloin 4 v.



Aikaisin aloitettu terapia olisi taannut sen että olisi voinut aloittaa normaaliluokalla koulussa. Diagnoosina piirteitä vähän kaikesta mutta ei selkeästi mitään.

ihan puhtaasti maalaisjärjellä ajateltuna; ensin voi olla tarkkailemassa tarhan touhuja. Itse sain huomattavasti enemmän tietoja ryhmän dynamiikasta kun istuin mukana kaksi aamupäivää. Pojallamme ei ollut ongelmia mutta muuttui kovin rauhattómaksi. Tarhan mukaan mitään ongelmia ei ikinä ollut mutta tarkkailu auttoi ymmärtämään poikaani paremmin. Tarhassa oli toinen poika joka ei mielestäni mieleltään ollut ihan tasapainossa. Tämä poika käyttäytyi agressiivisesti ja aiheutti omassa pojassani levottomuutta. tarhan hoitajat eivät selvästi pitäneet häirikköpojasta ja sekin heijastui muihin lapsiin.

Nähtyäni tilanteen voimme puhua asiasta kotona ja homma ratkaistiin sillä.



Ei kaikkea tarvitse medikalisoida ja heti pyytää "asiantuntijaa" paikalle. Mene itse katsomaan ja juttele tarhan muille lapsille ja tädeille ja näytä näin esimerkkiä lapsellesi kuinka kommunikoidaan ja toimitaan isossa ryhmässä kodin ulkopuolella.

onko kyse jostain häiriöstä vai onko lapsi vain luonteeltaan ujonpuoleinen? Meilläkin odotellaan neuvolan tädille menoa, 2,5 -vuotistarkastukseen puheen osalta. Nyt ongelmana onkin, että päiväkodissa ei puhetta tule, muuten sananmuodostuksessa ei ongelmaa... Mutta miten neuvolassa osataan hoitaa ongelmaa, joka esiintyy vain päiväkodissa? Ohjaako ne johonkin puheterapeutille tms.?

hei tyttöni aloitti 2,5 vuotiaana päiväkodissa. ensimmäisetn viikkojen aikana olivat jo muutamat "tädit" ihmeissään kun tyttö ei puhunut. huom. olemme 2kielinen perhe ja suomenkieli on äidinkieleni, tarha täysin ruotsinkielinen kun muuta ei ole tarjolla. tyttö on ollut aina vaan meidän kanssa ja rauhallinen ja iloinen. kehittynyt kaikin puolin hyvin. mutta sitten tytön kanssa ei ryhmässä olleet tädit olivat sanoneet lapsen kuullen että saatko sinä mitään kontaktia tuohon lapseen?? lisäksi tyttö on aika pitkä ikäisekseen ja nämä samat tädit sitä kokoajan toistamassa hänelle, oletpa iso ja pitkä ja mietin vaan onko tämä tarpeellista alle 3 vuotiaalle? joka nyt sittten haluaa olla "isotyttö" jo, minusta saisi olla pieni niin kauan kuin haluaa. olen hädissäni kotonA IHMETELLYT että mitkä perusteeet tuollaiselle julkiselle kommentoinnille on. lapsi siirrettiin juuri suurempaan ryhmään 2 tätiä ja 20 lasta...huolestunut olen. on ollut nihkeää tuonne hoitoon meno. keskusteltavaa ei kuulemma ole kun olen yrittänyt kiltisti lähestyä tätejä. tyttö puhuu jo hieman enemmän mutta kotona ja kavereiden kanssa pulputtaa puhetta kuin mikäkin. minusta tuolla ei rohkaista leikkiin mukaan ja tyttö tekee itse omia juttujaan, toisaalta ei ole ihan vielä siinä yhteisleikki iässä...

siis olihan mulla pointtikin: ne tädit tietävät paljon mutta diagnooseja eivät voi tehdä, ihmettelevät yleensä kaikki lapsia jotka eivät sijoitu keskivertokategoriaan, sinun lapsesi voi olla persoonallisuudeltaan erilainen ja tarvita enemmän aikaa ja rauhaa, jos meillä olisi mahdollista laittaisin oman lapseni pienempään ryhmään missä saisi mahdsuuden saada oman äänensä kuuluville..

sitä se on että jos vanhemmat pelästyvät ja tarhassa huolehitaan voi asiasta tulla ongelma. lapsi kuulee ja huomaa yllättävän paljon!!