Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaikilla paljon ystäviä?
30.10.2009 |
Olen perheellinen, elämääni onnellinen äiti, jolla touhua riittää, eikä vapaa-ajan ongelmia ole. Mutta joskus mietin, että olisi ihanaa olla muitakin ystäviä kuin oma mies. Työkavereistani muutama on minulle oikeita ystäviä isolla Y:llä, mutta nyt kotona ollessa, emme ehdi hirveästi yhteyttä pitää. Ja tokihan se on niin, että heidän kanssaan keskustelut on pitkälti työliitännäisiä. Haluaisin oikean ystävän, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja. Miten teidän elämäänne on tullut sellainen tärkeä ihminen.? Voiko ystävän löytää etsimällä, vai onko siinä sama juttu kuin rakkaudessa, eli tulee kohdalle kun vähiten odottaa?
Kommentit (10)
Tärkeitä, melkein sukulaisiksi luokiteltavia ystäviä mulla on 5. 3 niistä on olleet ystäviäni jo lapsena, kahteen olen tutustunut viimeisen 10 vuoden aikana.
Lisäksi mulla on noin 15-20 lähempää kaveria, joiden kanssa soittelen ja keitä tapaan. Mutta esimerkiksi viime vuotisilla 30-vuotis juhlillani oli noin 60 henkeä jotka kaikki olivat tärkeitä henkilöitä.
Olen todella onnellinen ystävistäni, ja tiedän olevani onnekas tässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minulle riittävästi. useampaan ystävään en ehtisi/jaksaisi pitää yhteyttä. tosin suurin osa on kavereita eikä ystäviä. käydään silloin tällöin syömässä tai ulkoillaan yhdessä jos on samanikäisiä lapsia.
Vinkkini sinulle: mene ihan jokaiseen tapaamiseen mukaan mihin sinua pyydetään, älä jää pois verukkeella "en vaan jaksa mennä". Mene mukaan lapsesi harrastukseen, tutustut muihin vanhempiin.
MInulla on kaksi ns. sydänystävää ja sitten muutama hyvä ystävä joiden kanssa tavataan kun ehditään. Olen täysin tyytyväinen tähän määrään, enkä edes jaksaisi suurta kaveripiiriä :)
Ainut miinus tällä hetkellä on se, kun muutimme miehen työn takia pk-seudulle niin ei ystäviä pysty kovin usein näkemään.
Lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt jäljelle muuta hyvä kaveri, joita tavataan kun ehditään.
Aikuisena ystävyys on syntynyt mm. lasten kautta, siellä hiekkalaatikon reunalla tmv ajatuksia vaihtaen. Perhekerhot yms myös hyviä paikkoja saada kavereita. Naapureiden kanssa olen käynyt lenkillä, shoppailemassa, lapsiperhetapahtumissa yms.
Yksi ystävä löytyi aikuisopiskelun kautta.
Aikuisena ystäviä ei ole niin helppo enää löytää, samanlainen elämäntilanne monesti auttaa asiassa.
joista uusimpaan olen tutustunut 10 vuotta sitten! Ja nämä on siis oikeita hard core ystäviä, joiden kanssa jaetaan kaikki. Viime vuosina olen (lasten myötä) lähentynyt parin kälyni kanssa niin, että olemme ihan hyviä kavereita. Elämänvaihe lähentää, tuskin olisimme muuten tutustuneet näin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli minulla vain 2 erittäin hyvää ystävää. Täysin turhat kaverit sitte on tässä lapsen saannin jälkeen karsiutunut pikkuhiljaa pois....
Vanhin ja läheisin ystäväni on entinen naapuri ja koko peruskoulun kanssani samalla luokalla ollut tyttö. Tutustuttiin 6-vuotiaina (hui siitä on jo 32 vuotta aikaa). Kun olin 15-v. muutin toiselle puolen Suomea, mutta kirjeet kulkivat ja puhelinhan on keksitty. Kun ihmisen on tuntenut liki koko ikänsä, oleminen on helppoa, ei tarvitse kaikkea aina kertoa ja pohjustaa niin perinpohjin, kun tunnemme toistemme toiminta- ja käyttäytymismallit ja arvomaailmat.
Sitten on teinivuosilta säilynyt 4ystävää, ainakin kerran kuukaudessa ollaan yhteydessä. Useimmin olen yhteydessä veljeni ensimmäiseen tyttöystävään, tutustuttiin 17vuotta sitten, hän on myös esikoiseni kummi ja olemme päivittäin yhteydessä joko tekstarein tai meilein.
Tältä nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani olen saanut 3 oikein hyvää ystävää ja 3kivaa kaveria 14:ssä vuodessa. Lisäksi on muutama työkaveri, sekä entisiä naapureita joihin tulee satunnaisesti, mutta kuitenkin pari kertaa vuodessa oltua puolin ja toisin yhteydessä: tavataan kahvilla ja soitellaan.
Meitä serkuksia on paljon, mutta kaksi heistä on säilynyt läheisinä minulle ja ollaan myös perhetuttuja.
Sanoisin, että täytyy itsekin olla aktiivinen, varsinkin, kun on muualta muuttanut, ei ne ihmiset välttämättä tule kotiovelta sua hakemaan, niinkuin ei varmaankaan se prinssikään;-)
T: suurperheen äiti, elämässään jo yhdeksännessä osoitteessa, neljännellä paikkakunnalla asuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiassa en juurikaan kaipaa lisää seuraa mihinkään lastenjuttuihin vaan ihan oman ystävän, jolla saa toki olla lapsia, mutta ei ole mitenkään välttämätöntä. En halua lapsikaveria vaan sellaisen ystävän, jonka kanssa vois puhua vaikka muustakin kuin vaipoista...
Neljä lapsuudenystävää, joiden kanssa on edelleen tosi läheiset välit, lisäksi ehkä kymmenisen muuta läheiseksi luokiteltavaa ystävää. Hyviä tuttuja lisäksi sekä läheiset välit sukulaisiin.
Uudemmat ystävät ovat tulleet jotenkin tutustellessa eri paikoissa ja harrastuksissa. Olen aika helposti lähestyttävä, avoin, ehkä sosiaalinenkin, niinpä tutustuminen ei koskaan ole ollut ongelma.
Auttaa jos itse etsii. Esim nyt lasten kanssa kotona ollessa olen käynyt erilaisia äiti-lapsipiirejä lävitse, ja kokeillut, missä on eniten kaltaisiani. Näin olen saanut muutaman ystävänä lisää.
Mitään paniikinomaista tutustumista en kannata, koska toinen osapuoli kyllä aistii, jos ei toisesta huokuu epätoivoisuus.
esim sitä voi lasten muskarin jälkeen ehdottaa, että kaikki muskarilaiset lähtevät yhdessä kahville, ja kun tätä on jatkettu joka kerta, niin helposti siinä on tutustunut muutamiin läheisemmin.