Lue keskustelun säännöt.
Miks täällä pidetään masennusta jonain "muotitautina"?
29.10.2009 |
Ja että itse voisi päättää onko masentunut vai ei? Osa masentuneista saattaa toki olla näitäkin, ettei oikeasti ole masennusta vaan laiskuutta (lähipiirissäni yksi tällainen, muiden masennus ollut ihan oikeaa).
Jos joku sattuu pohtimaan voisko olla kyse masennuksesta niin todetaan, että se johtuu vaan väsymyksestä tai stressistä jne. Mutta jos esim. väsymys jatkuu pitkään niin se altistaa masennukselle.
Kommentit (47)
on vain sellainen joka ei pääse sängystä ylös. Kyllä se on jo niin vakava masennuksen aste, että sanoisin jopa psykoottista lähenevä?
Olen itse kärsinyt masennuksesta vuosia ja pysytyn näyttelemään tervettä noin kaksi päivää, sitten alkaa rakoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen oikeasti masentuneen ihmisen josta näkee kilometrien päähän että on pahasti sairas. Hän on kuin nukkuvan rukous eikä jaksa mitään, ei mitään. Onkin sairaseläkkeellä eikä hän jaksa olla ihmisten kanssa lainkaan. Sitten tiedän työkaverin joka haluaa keskustella kaikkien jotka jaksaa kuunnella kanssa masennuksestaan. Hän oikein nauttii huomiosta ja hellittelystä. Vitut hän ole masentunut. Nauru heläjää kuten aiemmin ja edelleen työporukan pippaloissa hän on se äänekkäin torvi joka jaksaa puhua ja puhua. Aina vain itsestään. Sairiksia hän on pitänyt muutaman lyhyen pätkän mutta ei lääkäritkään ole kirjoittaneet pitempiä pausseja töistä. Hänelle diagnoosit on vain tapa hankkia huomiota ja pysyä kaiken keskipisteenä. Kaikkeen hauskaan hän jaksaa osallistua mutta velvollisuudet ei suju. Mielellään delegoi työhommia työkavereille ja kotonaan ei kuulosta tekevän mitään. "Ottakaa muutkin sellainen mies joka tekee kaiken, hähäähääähhää". Vitut että suututtaa useinkin kun hän masennuksestaan kertoo aina uusille uhreille kun vanhat ei jaksa enää osoittaa myötätuntoa.
(oppimisterapiaa) on erittäin huonosti tarjolla ja jos osaavan terapeutin löytääkin, se on hyyvin kallista. Kelan terapiamäärärahat taas.., no niitä ei juuri ole.
näin on helpompi ihmisiä hallita.
Ihmisen ei tarvitse itse ajatella vaan kulkee massan mukana lamaannuttavassa pilleripöhnässä.
Näin teitä höynäytetään. Ettekö te tajua, että nämä lääketehtaiden juttuja, että saisivat lääkkeitä enemmän myytyä.
Monihan vetää viinaa ja huumeita kaksin käsin, miksei sitten lääkkeitäkin, että jaksaisi jotenkin olla elossa.
Oli sairaalahoidossakin sen takia. Siksi välillä ärsyttää ja huvittaa kun joku tulee selittämään miten on masentunut, vaikka kyseessä saattaa olla joku tai jonkun aiheuttama hetkellinen alakuloisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sehän ei ole trendikästä, iiik..
näin on helpompi ihmisiä hallita.
Ihmisen ei tarvitse itse ajatella vaan kulkee massan mukana lamaannuttavassa pilleripöhnässä.
Näin teitä höynäytetään. Ettekö te tajua, että nämä lääketehtaiden juttuja, että saisivat lääkkeitä enemmän myytyä.
Monihan vetää viinaa ja huumeita kaksin käsin, miksei sitten lääkkeitäkin, että jaksaisi jotenkin olla elossa.
Kuinka mulle ei sellaisia annettu? Mulla se lääke toimi juuri toisinpäin. Lääke kun alkoi vaikuttamaan, pääsin eroon lamaantuneesta olosta ja aloin taas jaksaa toimia.
Nykyaikaiset mielialalääkkeet toimivat itseasiassa juuri näin. Ne palauttavat jaksamisen normaaliinpaan päin. Se, joka väittää toisinpäin ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Enkä usko että tietää silloin masennuksestakaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kisataan siitä kuka on uskottavimmin masentunut. Siis että jos joku ihminen on alakuloinen ja sanoo olevansa masentunut - toisin sanoen tekee ihan oikein ja etsii tukea ja myötätuntoa -, me empatian ja ihmissuhtetaidojen valioyksilöt ollaan ärsyyntyneitä ja huvittuneita sanavalinnoista. Tuskin kukaan ihan huvikseen paljastaa itsestään tuollaista asiaa. Kai siinä nyt jonkin tason paha olo on taustalla. Mutta se siis menee näiltä ärsyyntyjiltä täysin ohi, koska hei, tyyppi ei makaa sängyn pohjalla!
Masentunut ei kuule kykene minihkään lenkille silloin kun on tosi kyseessä. Lenkillä kulkeva masentunut ei ole kovin masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kisataan siitä kuka on uskottavimmin masentunut. Siis että jos joku ihminen on alakuloinen ja sanoo olevansa masentunut - toisin sanoen tekee ihan oikein ja etsii tukea ja myötätuntoa -, me empatian ja ihmissuhtetaidojen valioyksilöt ollaan ärsyyntyneitä ja huvittuneita sanavalinnoista. Tuskin kukaan ihan huvikseen paljastaa itsestään tuollaista asiaa. Kai siinä nyt jonkin tason paha olo on taustalla. Mutta se siis menee näiltä ärsyyntyjiltä täysin ohi, koska hei, tyyppi ei makaa sängyn pohjalla!
Jos joku nyt on vähän allapäin kun duunissa ei asit mene ihan putkeen tai lapsi vähän sairastelee, niin ei se mitään masennusta ole. Masentunut ihminen makaa siellä sängyssä tai liikkuu lääkityksen voimalla.
9 vuotta ennen kuin toimintoja supistettiin.
Ennen kun masennuksesta pantiin sairaalaan, ei yhtäkkiä haluttu ollakaan sairaita ja selvittiin siitä kummasti omin voimin.
Nyt kun saa trendikkäästi masennuslääkkeitä ja opamoxia illaksi niin oireita alkaa ilmestyä pilvin pimein kaikille.
Minä olen tämän nähnyt niin läheltä, että ei oikein vakuuta nämä nykyajan masentuneet.
Pillereitä haetaan osaltaan siksikin, että niihin jäädään äkkiä koukkuun. Masennuslääkkeet vie tunteilta terän ja se helpottaa oloa, eikä tarvitse miettiä, mistä asia johtuu. Rauhoittumiseen kirjoitetaan bentsoja tai muuta ja ne koukuttavat tosi nopeaa. Kun ne lopetetaan, tulee vieroitusoireet ja moni luulee niiden olevan masennusoireita ja haetaan äkkiä uusi resepti.
Kuinka mulle ei sellaisia annettu? Mulla se lääke toimi juuri toisinpäin. Lääke kun alkoi vaikuttamaan, pääsin eroon lamaantuneesta olosta ja aloin taas jaksaa toimia.
Nykyaikaiset mielialalääkkeet toimivat itseasiassa juuri näin. Ne palauttavat jaksamisen normaaliinpaan päin. Se, joka väittää toisinpäin ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Enkä usko että tietää silloin masennuksestakaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikaiset mielialalääkkeet toimivat itseasiassa juuri näin. Ne palauttavat jaksamisen normaaliinpaan päin. Se, joka väittää toisinpäin ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Enkä usko että tietää silloin masennuksestakaan yhtään mitään.
Minä kokeilin kolmea lääkettä ja ihan jokainen niistä teki pöhnäisen ja lamaantuneen olon. Viimeisin lääkekokeilu aiheutti sen, että lopetin puoleksi vuodeksi koko elämäni harrastamani säännöllisen liikunnan ja yhteydenpidon äitikavereihin. Nyt voin paremmin, koska olen pystynyt oikeasti käsittelmään ongelmani syitä, en vaan tukahduttanut niitä. Ja totisesti olen ollut masentunut, sen takia vuosia työkyvytön jopa! Elämä täydellistä helvettiä.
Jos joku nyt on vähän allapäin kun duunissa ei asit mene ihan putkeen tai lapsi vähän sairastelee, niin ei se mitään masennusta ole. Masentunut ihminen makaa siellä sängyssä tai liikkuu lääkityksen voimalla.
mennyt vuorovaikutustilanne täysin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja monivuotisen masennukseni sairastin ennen lapsia. Mitenköhän päivähoito-oikeus oli syynä omaan masennukseen?
Kuvitella, että ihan kaikki ja jokainen asia koskee just ja tasan itseä. Ainakin jos ei erikseen mainita. Tiedän sen, kun itsekin olen ollut masentunut aikanaan. Enää en masennu, koska olen ymmärtänyt masennuksen mekanismin, miten se syntyy ja millaiset asiat sille ihmisen altistaa.
Mutta tosta päivähoidosta sen verran, että esim. läheinen ystäväni hoiti lapsiaan kotona siihen asti, että olivat 3 ja 5-vuotiaat. Koska on työtön yh, vei sen jälkeen päivähoitoon, ilmaiseksi kun hoidon sai. Mitä tapahtui? Kyseinen nainen ei enää jaksa lapsiaan ollenkaan, on mielestään heidän kanssaan "koko ajan", kaikki mitä lapset tekee, rassaa hänen hermojaan, jos lapset on sairaana, vie viimeistään kolmantena päivänä lääkkeillä doupattuina päiväkotiin, kun "ei kestä olla niiden kanssa". Tilanne rauhoittuu kesälomilla, kun lapset ovat pidempään kotona, kaikki se valitus ja riehunta äidin puolelta laantuu, kun tottuu taas arkeen lasten kanssa. Mutta muuten se, että kyseisellä naisella ei ole enää lapsia siinä kotona pyörimässä jaloissa, ei arkea täynnä touhua, tekee hänestä todella valittavan ja v-mäisen tyypin. Itse ei sitä tajua, mutta kaikki muut sen näkee.
nostaa aivojen serotoiinipitoisuuksia ja estää näin masennusta.
"Selätä depressio reippaillen
Jo pari, kolme kertaa viikossa harrastettu liikunta lievittää tehokkaasti masennusta.
Liikunta on yksi parhaista keinoista ehkäistä masennusta ja helpottaa jo puhjenneita masennusoireita. Psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että liikkumisen suotuisat vaikutukset tuntuvat varsin nopeasti. "
MUTTA jos masennustaipumus on syvällä ihmisen persoonassa, vaikutus on lopulta melko vähäinen. Olen itse harrastanut aina liikuntaa (tehnyt jopa jaksoja erittäin liikuntapitoista työtä), mutta silti sen vaikutus on ollut hyttysen ininää siihen verrattuna, että sain lopulta keinoja käsitellä traumojani.
ja monivuotisen masennukseni sairastin ennen lapsia. Mitenköhän päivähoito-oikeus oli syynä omaan masennukseen? Kuvitella, että ihan kaikki ja jokainen asia koskee just ja tasan itseä. Ainakin jos ei erikseen mainita. Tiedän sen, kun itsekin olen ollut masentunut aikanaan. Enää en masennu, koska olen ymmärtänyt masennuksen mekanismin, miten se syntyy ja millaiset asiat sille ihmisen altistaa. Mutta tosta päivähoidosta sen verran, että esim. läheinen ystäväni hoiti lapsiaan kotona siihen asti, että olivat 3 ja 5-vuotiaat. Koska on työtön yh, vei sen jälkeen päivähoitoon, ilmaiseksi kun hoidon sai. Mitä tapahtui? Kyseinen nainen ei enää jaksa lapsiaan ollenkaan, on mielestään heidän kanssaan "koko ajan", kaikki mitä lapset tekee, rassaa hänen hermojaan, jos lapset on sairaana, vie viimeistään kolmantena päivänä lääkkeillä doupattuina päiväkotiin, kun "ei kestä olla niiden kanssa". Tilanne rauhoittuu kesälomilla, kun lapset ovat pidempään kotona, kaikki se valitus ja riehunta äidin puolelta laantuu, kun tottuu taas arkeen lasten kanssa. Mutta muuten se, että kyseisellä naisella ei ole enää lapsia siinä kotona pyörimässä jaloissa, ei arkea täynnä touhua, tekee hänestä todella valittavan ja v-mäisen tyypin. Itse ei sitä tajua, mutta kaikki muut sen näkee.
Että kyseinen ihminen on siis myös diagnosoitu jo aikaa sitten masentuneeksi, ja on koko ajan lääkityksellä.
yksin ja eristynyt maailmasta. Lapset pitivät edes jotenkin elämässä kiinni. Ennen vanhaan taloudessa oli enemmän väkeä ja ihmiset voivat tehdä töitä kykenemisensä mukaan ja ryhmissä. Nykyään tulosvastuu on niin kova alalla kuin alalla, ettei yksinkertaisesti voi tehdä jaksamisen mukaan on. Ja se sitten karsii osan ihmisistä kotiin neljän seinän sisälle, vaikke he voisivat varmasti paremmin jos voisivat jollain lailla käydä töissä.
9 vuotta ennen kuin toimintoja supistettiin.
Ennen kun masennuksesta pantiin sairaalaan, ei yhtäkkiä haluttu ollakaan sairaita ja selvittiin siitä kummasti omin voimin.
Nyt kun saa trendikkäästi masennuslääkkeitä ja opamoxia illaksi niin oireita alkaa ilmestyä pilvin pimein kaikille.
Minä olen tämän nähnyt niin läheltä, että ei oikein vakuuta nämä nykyajan masentuneet.
Pillereitä haetaan osaltaan siksikin, että niihin jäädään äkkiä koukkuun. Masennuslääkkeet vie tunteilta terän ja se helpottaa oloa, eikä tarvitse miettiä, mistä asia johtuu. Rauhoittumiseen kirjoitetaan bentsoja tai muuta ja ne koukuttavat tosi nopeaa. Kun ne lopetetaan, tulee vieroitusoireet ja moni luulee niiden olevan masennusoireita ja haetaan äkkiä uusi resepti.
Kuinka mulle ei sellaisia annettu? Mulla se lääke toimi juuri toisinpäin. Lääke kun alkoi vaikuttamaan, pääsin eroon lamaantuneesta olosta ja aloin taas jaksaa toimia.
Nykyaikaiset mielialalääkkeet toimivat itseasiassa juuri näin. Ne palauttavat jaksamisen normaaliinpaan päin. Se, joka väittää toisinpäin ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Enkä usko että tietää silloin masennuksestakaan yhtään mitään.
Miksi sitä ei tullut? Minä söin kuitenkin vuosia Efexoria eikä alku 2vko ja loppu 2 vrk ollut minkäänlaisia outoja tuntemuksia, edes pöhnää. Päin vastoin, mielini kirkastui. Sittemmin olen parantunut vaikeasta masennuksesta (kyllä, ihan oikeasti diagnosoitu) ja lääkkeiden lopetus ei tuonut minulle mitään pöhnän poistumistuntemusta. Ja niitä kauheita vierotusoireita kesti 2 vrk. Ihan ilman uutta reseptiä.
Vai onko se lamaannuttava lääkepöhnä sitten uusi nimitys sille että ei nuku enää 14h/vrk ja jaksaa hoitaa kotia, lapsia ja työnsä?
En nyt ihan osta tuota että kyse on pelkästään lääketehtaista, vaan myös siitä ettei psykiatriassa ole vielä oikein osattu hoitaa ihmisiä muulla lailla. Ei siitä ole niin monta vuosikymmentä kun esim. rajatilapotilaita ei tajuttu eikä osattu hoitaa ollenkaan. Omasta kokemuksesta sanoisin että psykiatria ja psykologia on vieläkin aika lailla pihalla siitä miten ihmisten psyykkisiä ongemia pitäisi hoitaa.