Lue keskustelun säännöt.
siis onko teidän lasten kummit tälläisiä?
29.10.2009 |
meidän poika on nyt 8kk ja pari viikkoa vanha ja kummitäti on viimeksi käynyt meillä ennen 6kk ikää! silloin oli puhe puol_vuotis synttäreistä johon olin ajatellut kummit ja isovanhemmat pyytää ja tämä kummitäti oli innoissaan ja sanoi tietenkin tulevansa ja kyseli minkä kokosia vaatteita nyt käytetään jos hän toisi jonkun vaatteen.. seuraavana päivänä laitoin viestin missä oli kellonaika koska meille sopisi tulla sitten viikon päästä juhlimaan.. no, synttärit tuli ja muut kävivät mutta tämä kummi ei! seuraavana päivänä laittoi viestin ettei kehdannut soittaa ettei hän pysty tulemaan kun hänellä oli niin kova krapula!
edellisen kerran hänellä oli ollut 1,5kk pojan näkemisestä kun kävi meillä ja kovasti lupaili muuttua ja käydä useemmin! näköjään..
harmittaa tosi paljon lapsen puolesta että olen tehnyt noin huonon valinnan kummitädiksi, vaikka sillon kun häntä pyydettiin niin nähtiin vähintään kerran viikossa! nyt hän oli taas luvannut että keskiviikkona tai torstaina hän tulee aamupäivällä käymään mutta eipä tullutkaan.. enkä edes enää yllättynyt tästä..
Kommentit (34)
olen kummi siskoni lapselle ja toki olen kiinnostunut lapsesta yms. mutta siskon kanssa ollaan aika harvakseltaan tekemisissä, joten aika vähän lasta olen nähnyt (synttäreillä, retkillä jne toki).
Itsellä kun ei ole omia lapsia eikä lastenhoitokokemusta, niin en ole uskaltant tarjoutua lapsenhoitoavuksi.
Lapsi on nyt 2-v ja pikkuhiljaa voisin jo uskaltaa tarjoutua hoitoavuksi, mutta voihan silti olla että sisko ei usko vielä lasta hoitooni (lapsi on vielä vähän haastava känkkäränkkä-luonteinen) ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ovat lapsirakkaina tunnettuja ihmisiä joista pidämme kovasti, mutta toinen asuu kaukana eikä siksi ole muodostanut minkäänlaista suhdetta "kummilapseensa" (lainausmerkeissä siksi, että lakkasimme puhumasta hänestä kummina siinä vaiheessa kun lapsi oli vielä niin pieni ettei tajunnut minkään kummikuvion olemassaolostakaan - emme siis halua hänen tuntevan oloaan kummin hylkäämäksi) ja toinen on puolestaan niin kiireinen ettei hänellä käytännössä ole aikaa (tai siis hän ei halua priorisoida asiaa) nähdä kummilastaan kuin ehkä 2 kertaa vuodessa.
Onneksi kummallakin lapsella on kuitenkin yksi hyvä kummi, sellainen joka käy kylässä meillä useinkin ja suorastaan tarjoutuu tekemään lasten kanssa asioita.
Oisko nyt vähän äippähormoonit ylikierroksilla? Jos nyt ihan oikeasti asiaa mietitään, niin 8kk lapsi ei ymmärrä vielä mitään kummiasian päälle. Puhuukohan tässä enemmänkin mylläävät hormonit ja pettymys ystävyyssuhteen laimenemiseen? Ihan järjetöntä odottaa, että kummiksi lupautunut sitoutuukin samalla vähintään xx määrään tapaamisia per vuosi. Häkellyttävää, että joku arvottaa lastensa kummeja sen mukaan, miten usein nähdään, millaisia lahjoja annetaan jne. Ehkä näiden ihmisten pitäisi antaa kummille "näitä asioita odotan sinulta kummina" -lista väärinkäsitysten välttämiseksi?
Ihmisillä on omat menonsa, työnsä, harrastuksensa jne. Onhan tuo kuitenkin suht usein näkemistä (parin kk välein), etenkin jos ei kummi asu ihan naapurissa. Juu, toki vauvan elämässä alle vuoden ikäisenä tapahtuu päivittäin uutta ja ihmeellistä ja ainutlaatuista, mutta äippä ei voi olettaa, että kaikki muut maailman ihmiset haluaa todistaa näitä elämän suuruuksia juuri sillä sekunnilla. Lisäksi kummillekin voi varmasti mennä kylään? Tai nähdä kaupungilla/kahvilla tms?
Tylyä on, jos kummi (niin kuin kuka tahansa) lupaa tulla niihin 6kk juhliin eikä sitten vaivaudukaan paikalle, eikä edes ilmoita. Jos nyt ei varsinaisena päivänä krapulaltaaan pääse, niin voisi tulla seuraavana. Ehdotithan hänelle sitä?
Olen itse kummi ja lapsillani on kummeja yhteensä 8. Meillä kummit näkee lapsia 2-12 krt vuodessa, riippuen kenenkin aikatauluista, meidän ja heidän. Toki olisi ihanaa ja ihanteellista, jos kummit näkisivät vähintään kerran kuussa, mutta realismi nykymaailmassa on toinen. Jokainen kummi on erilainen ja hoitaa eri tavalla kummiuttaan, jokainen omien voimiensa ja halunsa mukaan. Itselläni tämä on ollut olettamuksenakin kummiksi pyytäessä. Jokainen osallistuu kummilapsensa elämään omalla tavallaan. Kummiuden kuuluu olla kiva juttu eikä taakka.
Monet ihmiset (usko tai älä!) eivät tykkää pikkuvauvoista tai eivät yksinkertaisesti "osaa" olla heidän kanssaan. Osa näkee kummiuden yhteisenä tekemisenä, viedään kummilapsi leikkipuistoon, elokuviin, sirkukseen, eläintarhaan, uimahalliin jne. Etköhän nyt antaisi vähän aikaa asialle sen sijaan että tuomitset hänet "huonona kummina", mikä tosin on seurausta omista toiveista ja kohtuuttomista odotuksista tätä kummia kohtaan.
sitä kummin tehtävää eli kristillistä kasvatustehtävää hoitaa. Vai valitsitko ystävän lahja-automaatiksi?
En ole kuullutkaan, että juhlittaisiin puolivuotissynttäreitä. Meidän napero täytti just 7 kk eikä tullut mieleenkään juhlia ekan puolen vuoden kohdalla.
Ja ihan kun ei saisi olla mitään minkä laittaa kummilapsen edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluat pelastaa ystävyytenne, niin ehdotapa kaverillesi että lähtisitte ihan kaksin joskus johonkin. Pieneen reissuun, shoppailemaan ja syömään, baari-iltaa viettämään tai mitä vaan. Kaverisi on ehkä ahdistunut siitä, että elämäsi on pelkkää vauvaa. Oletko kuunnellut kiinnostuneena kaverisi kuulumisia?
nähdä kummilapsiaan enemmän kuin kaksi kertaa vuodessa. Yksikin kerta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kieltämättä että ap:n oma elämä pyörii sen nyytin ympärillä, eikä aina huomaa että muitakin asioita maailmassa edelleen on. Toisaalta ymmärrän tuon ainaisten ohareiden tekemisen ärsyttävän. Itsellä myös on yksi kaveri, jonka kanssa vähintäänkin joka toinen sovittu tapaaminen peruuntuu milloin minkäkin tekosyyn takia (usein ihan varmasti keksittyjä juttuja). Eli minusta ei kummin tartte lapseen pitää sen enempää yhteyttä kuin muutaman kerran vuodessa, mutta jos on luvannut tulla, niin ei sitten peruta, jos ei ole jotain tositosi tärkeää..
Ei kummius ole yksipuolinen suhde, jota vain kummin pitää pitää yllä. Myös kummeja on hyvä muistaa.
Itse ainakin laitan lapsieni kummielle synttärikortteja ja pieniä lahjoja. Nyt kun esikoiseni on jo isompi niin hän yleensä piirtää itse kummeilleen synttärikortin.
Kutsumme kummeja kylään ilman mitään erikoista syytä. Ihan vaan kahville tai syömään ja samalla lapset pyörivät mukana. Tapaan lasteni kummeja myös ilman lapsia.
En odota kummeilta sen kummempia hoitolupauksia tai lahjoja. Olemme valinneet lastemme kummeiksi ihmisä joihin muutenkin pidämme paljon yhteyttä ja pitäisimme ilman kummiuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylään. Onhan se ikävää, mutta jos muitakin kummeja on jotka käyvät niin eikö se riitä.
Meillä on vaikeuksia saada mummeja, serkkuja ja tätejä kylään. Ei lapsi niitä osaa kaivata jos vanhemmat ei niin kovasti "suitsuttaisi". Kurjaahan se on ,mutta kuuluu ilmeisesti nykyajan kiireiseen elämän menoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmilla yks kummi. Käyvät milloin käyvät. En odota erikoiskohtelua/lahjoja.
vauva puolivuotispäivät. Se nyt vaan on niin. Ehkä se tapas jonku ihanan miehen ja ilta venähti. Voi silti olla hyvä kummi ja tykätä lapsesta. Musta on liikaa vaadittu että pitää tavata joka kuukausi.
Kummin voi olla helpompi olla isomman kanssa, ehkä ilman lapsen vanhempia. Jotain toiminnallista, yhteinen retki tai muuta.
5 lapsesta 2. ja 3. näkee kummejaan useimmin, ihan siitä syystä, että asuvat samassa kaupungissa. Mutta eivät silti näe välttämättä edes joka toinen viikko. Muiden kummit asuvat 80-400km päässä, joten on selvää että harvemmin nähdään. Kuopuksen kummit ovat nähneet lapsen viimeksi ristiäisissä, kuvia ja kuulumisia on kyllä lähetelty useasti. Aikataulut vaan eivät aina sovi yksiin.