Työssäkäyvä äiti! Kumman koet raskaammaksi päivätyön vai kotityöt sen jälkeen?

Ja kotitöissä rassaa se, ettei ne ole ikinä valmiita; aina olisi jotain tehtävää. Ja se, että mitään ei saa tehdä rauhassa, joko lapset keskeyttää tai sitten täytyy keskeyttää ruoanlaiton/iltapuuhien takia. Illat on niin kamalan lyhyitä; kotona hyvällä tuurilla klo17:20; ruoanlämmitys/laitto, syöminen ja keittiön siivoaminen --> klo on jo 19. Sitten vajaa tunti ohjelmatonta aikaa ja sitten iltapala&iltapesu. Lapset nukkumassa noin klo20:30 viimeistään ja sitten pitäisi jaksaa laittaa pyykkiä, raivata tavarat, maksaa laskuja jne jne.

Jossain välissä pitäisi itsekin liikkua/jumpata; lukea ja edes hetki istua aloillaan, mutta aina on kiire :(

koko päivän on tavalla tai toisella toisten armoilla. Vaikka kuinka olisi tehnyt itselleen plänin päivän töistä saattaa kaikki kaatua yhden ylimääräisen tehtävän takia. Eli kaikki riippuu toisten toiveista ja tarpeista.



Kotona voin itse määrätä koska pesen lattiat, laitan pyykit ja teen ruuat. Jos en jaksa pelata lasten kanssa voin sanoa sen heille. Lisäksi kotitöissä on ihan konkreettista vaihtelua tähän koneen ääressä istumiseen verrattuna. Voi vaikka katsoa Emmerdalea päivällä jos ei muu kiinnosta.

lasten kuskaamisen tarhan ja kodin välillä. Meillä on päiväkotiin n. tunnin matka.

Kotitöitä ei paljoa ole. Kun päivällä ei kukaan sotke kotona, siivoaminen on helppoa ja kevyttä. Ruokaa ei tarvitse laittaa kuin se yksi ateria töiden jälkeen sekä aamu- ja iltapalat.

tässä koko arjen pyörityksessä sen todellisen läsnäolon lapsilleni. Se ei ole siis raskainta eikä tosiaan sitä ikävintä osaa elämässäni -PÄINVASTOIN! Haluaisin olla lasten puhuessa kuunteleva korva ja näkevä silmä sekä ymmärtävä äiti. Kolmivuorotyö ja kolmen pienen lapsen äitiys (ja ne saakelin pyykkivuoret) ei vaan aina jätä tarpeeksi paukkuja tähän tärkeimmäksi kokemaani asiaan :(.



Liian usein jään kiinni "ai jaa hmmm, ihan totta" -puheesta kuulematta lasta oikeasti. Sen koen raskaaksi kantaa ja poden syyllisyyttäkin.