Mitä ajattelet "yksinkertaisista" ihmisistä? Esim. sellaisista,

pääsee ruotimaan asioita monelta eri kantilta.

Itse en jaksanut olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista kun lapset olivat ihan pieniä, arjen pyöritykseen meni kaikki liikenevä energia. Mutta nyt työelämässä ollessani ajankohtaisten asioiden seuraaminen ja analysointi on itsestäänselvyys. En ole noin mustavalkoinen kuin sinä, ap.

ja jokaisen kanssa ollaan omalla tavallaan ja puhutaan omanlaisia juttuja.

jotka eivät ole oikein perillä ajankohtaisista uutisista tai eivät ymmärrä niitä. Höpisevät omaan elämäänsä liittyviä arkisia juttujaan. Tykkäätkö ystävänä?

Ehkä olenkin itse kuvaukseni kaltainen ja kysyn siksi.



ap

Minusta on kiva jutella juuri niitä omiin elämiin kuuluvia arkisia asioita. Ei kaikkien ystävien kanssa tarvitse pohtia ja puida yleismaailmallisia asioita (vaikka sekin on sitten oikeassa seurassa oikein antoisaa)!!

minulla on kausia jolloin paskat välitän yhteiskunnan tapahtumista tai yhtään mistään mitä tapahtuu muualla maailmassa.



Esimerkiksi usein syksyllä ole niin totaalisen tympääntynyt tähän pimeyteen että minulla on täysi työ pitää huoli työstäni, koti jonkunlaisessa kunnossa, edes kerran viikossa villakoirahäätö ja lapsilla puhtaat vaatteet ja perunaa nenän alla.



En todella jaksa ruotia afganistanin vaalien tulosta miltään kantilta, tappakoot vaikka kaikki toisensa, voisi olla minun pohdintani.



Ehkä en sitten ole av:n ylipalkattujen mammojen arvoinen ystävä.

Ihmettelisin ehkä, että miten joku voi olla niin kiinnostumaton muista kuin omista asioistaan. Totta puhuen kyllä se vähän ärsyttää jos keskustelukumppania ei kiinnosta mikään yleissivistävä eikä mikään vähääkään älyä vaativa toiminta. Kyllästyisin sellaisen ihmisen seuraan. Pientä kipinää pitää olla älyllisesti myös ystävien ja muiden tuttujen välillä.

Mä en yksinkertaisesti ehdi lukea lehteä ensimmäisiä sivua pitemmälle, ja uutisia sotakuvineen en katso lapsen ollessa hereillä. Lapsen nukkuessa taas mulla on miljoona parempaa asiaa tehtävänä, kuin miettiä ansaitseeko Obama Nobelia vai eikö ansaitse. Suurimmasta osasta maailman uutisia on tehty viihdettä ja ihmiset puhuu niistä kuin viihteestä; kuluttaakseen aikaa kiinnostavalla tavalla, eivät siksi että oisivat valmiita tekemäänkin jotain.



Mä huolehdin perheen lisäksi lähiympäristöstä sen minkä voin, ja nyt pikkuhiljaa on alkanut tosissaan ärsyttämäänkin tommonen sivistynyt keskustelu, JOS siihen ei liity mitään konkreettista toimintaa. Suurin osa ihmisistä kun ei tajua, oikeasti mikä on tilanne esimerkiksi Lähi-idässä tällä hetkellä, pitää vaan puhua asioista kuin ois suurestikin niistä perillä. Ois paljon kivempi puhua vaikka siitä, kuka meinas laitaa lapsen vanhat potkarit SPR:n keräykseen ja tätä kautta kokea olevansa osa ajankohtaisia asioita.

Minulla on yksi 'yksinkertainen' tuttu, joka on mielettömän itsekeskeinen ja pilalle hemmoteltu, puhuu jatkuvasti vainn itsestään ja omista ongelmistaan, eikä ole kiinnostunut minun asioistani lainkaan. Joten en pidä hänen seurastaan, mutta ei se siitä johdu, ettei hän ole kiinnostunut ajankohtaisista asioista. Vaan siitä, ettei ole kiinnostunut MISTÄÄN muusta kuin itsestään.



Ja sitten minulla on aivan ihana ystävä, joka ei ole kovin lahjakas teoreettisesti, eikä ole kiinnostunut ajankohtaisista asioista. Mutta jaksaa kuunnella, ja toisaalta jakaa omiakin ajatuksiaan elämästä, ja tunneälyä on vaikka muille jakaa. Viisas ihminen, vaikka ei ehkä matemaattis-kielellisesti painottuneessa älykkyystestissä saisi kovia pisteitä.

Pohditte liikaa ja kuvittelette itsestänne liikoja.

Mä olen lapsen myötä alkanut arvostamaan aivan eri tavalla sitä arkipäivän älykkyyttä. Siis sitä, että ihmiset hyväksytään juuri sellaisina kuin he ovat, ja ihminen on antanut itselleen luvan olla vaan aivan tavallinen. Koen, että yleissivistyksen yliarvostaminen kuuluu opiskeluaikoihin, jolloin toiveet siitä, millaiseksi ihmiseksi ja millaiseen elämään on kasvamassa, on kovat. Äidit on juuri siksi niin kivaa seuraa, että kaikki on tietyllä lailla tasavertaisia.

ei välttämättä kieli todellakaan yksinkertaisuudesta ;)



Yksinkertainenkin ihminen voi seurata aikaansa, ja hänellä voi olla myös omat, vahvat näkemyksensä asioista. Tietysti, jos ihminen ei osaa esim. ajatella juuri omaa napaansa pidemmälle, yhtään laajemmin näistä asioista, saattaa sellaisen kanssa keskustelu tosiaan olla hieman rasittavaa.



Ja tosiaan myös muunlainen täydellinen itsekeskeisyys voi olla ärsyttävää. Itse en jaksa sellaisia ihmissuhteita, joissa toinen on jonkinlainen "päätähti" jatkuvasti. Sellaiseen tosin voi sortua vastaavasti myös ihan älykäs ihminen, joskin jossain varmasti on pientä häikkää, jos pitää itseään maailmannapana.

(lapset, arki jne.) jutuissa, eikä koskaan "päästä" keskustelussa syvemmälle. En koe tarpeelliseksi edes yrittää, joistain aistii, etteivät he ole kovin kiinnostuneita yleistietoon kuuluvista asioista, tai vaivaantuvat vaativammasta tai henkilökohtaisemmasta (suhde uskontoon, politiikkaan, yhteiskunnallisiin asioihin, henkiseen kasvuun liittyvät asiat jne.) aiheesta. Pyrin keskustelemaan ihmisten kanssa heille sopivalla tavalla. Minulla on aika monenlaisia ja erilaisia ystäviä.

Joidenkin kanssa jutut liikkuvat ihan muussa kuin arjessa, ja heti tavatessa mennään ihan eri tasolle. Ne keskustelut ovat tietysti aivan parhaita, virkistäviä, älyllisiä... Mutta kyllä on rikkautta tavata ja tuntea monenlaisia ihmisiä :).

ja erilaisten ystävien kanssa voi jutella elämän eri asioita

on yksi yksinkertainen kaveri. Tuskin muuten olisimme päätyneet kavereiksi, mutta jäimme yhtäaikaa äitiyslomalle.

Täytyy kyllä myöntää, että tylsistyn hänen surassaan todella nopeasti. Aina samat tylsät löpinät kerrasta toiseen ja vielä kolmanteen.

Häntä tapaankin huomattavasti harvemmin kuin muita ystäviäni. Tai kaverihan tämä yksi onkin eikä ystävyystasolle näillä keskustelun aiheilla päästäkkään.

täysin mun vastakohta (olen itse ollut aktiivinen jäsen poliittisessa nuorisojärjestössä ja opiskelen valtio-oppia).



Anoppi ei edes ole mikään ääliö ja ihmettelen tosissani hänen asennettaan; jos joskus kahvipöydässä mainitsen jostain päivänpolttavasta asiasta, hän katsoo minua säälien ja vaihtaa puheenaihetta (yleensä joku turhanpäiväinen ja turvallinen aihe, kuten ruoka, lomien vietto jne.)



Oli vielä miehelleni sanonut, että 'kyllä X on niin ihana siinä tunteen palossaan, olin ihan samanlainen itse nuorena!'. Voitte kuvitella mun reaktion kun mies kertoi tästä, oli kyllä tekemistä pitää naama peruslukemilla kun teki mieli mennä ja kuristaa se akka.

Kiitos vaan, minusta ei todellakaan tule keski-ikäistä jonka elämä pyörii sukankutomisen ja mainoskanavien viihdeohjelmien ympärillä.

täysin mun vastakohta (olen itse ollut aktiivinen jäsen poliittisessa nuorisojärjestössä ja opiskelen valtio-oppia).

Anoppi ei edes ole mikään ääliö ja ihmettelen tosissani hänen asennettaan; jos joskus kahvipöydässä mainitsen jostain päivänpolttavasta asiasta, hän katsoo minua säälien ja vaihtaa puheenaihetta (yleensä joku turhanpäiväinen ja turvallinen aihe, kuten ruoka, lomien vietto jne.)

Oli vielä miehelleni sanonut, että 'kyllä X on niin ihana siinä tunteen palossaan, olin ihan samanlainen itse nuorena!'. Voitte kuvitella mun reaktion kun mies kertoi tästä, oli kyllä tekemistä pitää naama peruslukemilla kun teki mieli mennä ja kuristaa se akka.

Kiitos vaan, minusta ei todellakaan tule keski-ikäistä jonka elämä pyörii sukankutomisen ja mainoskanavien viihdeohjelmien ympärillä.

nuorena. :D:D

mielestä on älytöntä ruotia näitä päivän puheenaiheita. ne on kuin täytettä muuten niin helvetin köyhään elämään, eli olen lopettanut joutavien uutisten seuraamisen ja annan sen helvetin pienen ajan joka jää niin lasten kanssa olemiseen.

17: sä todella olet suloinen sun idealismissas. Mut luutetko tosiaan, et kukaan muu ei ole ollut? Suuret ikäluokathan just on käyneet luokkataistelut ja olleet erittäin tiedostavia. Aika muuttaa ihmistä. Ei se ole mitenkään kamalaa, jos sustakin tulee iän myötä ihan vaan tavallinen keski-ikäinen.

17: sä todella olet suloinen sun idealismissas. Mut luutetko tosiaan, et kukaan muu ei ole ollut? Suuret ikäluokathan just on käyneet luokkataistelut ja olleet erittäin tiedostavia. Aika muuttaa ihmistä. Ei se ole mitenkään kamalaa, jos sustakin tulee iän myötä ihan vaan tavallinen keski-ikäinen.

Ja esim. oma 60v isäni ei todellakaan ole heittänyt 'tunteen paloaan' romukoppaan vaan meillä on usein ihan mielettömän hyviä keskusteluja. Sama juttu oikeastaan koko isänpuoleisen sukuni kanssa.

Kaipa minä sitten olen jotenkin erityislaatuinen, kun olen lapsesta saakka tottunut sanotaanko nyt boheemiin ja intellektuellimpaan seuraan (nimim. 'äitini on muusikko').

Menettääkö keski-ikäseksi tultuaan kyvyn keskustella ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista? Muutan mikä-mikämaahan jos näin on.