Miten lapsi kärsii vanhoista vanhemmista?

ovat kyllä kaikista pahimpia hössääjiä, lapsella kun pikkasen räkä valui nenästä niin jo hypättiin lääkärissäniin plajon että lääkäri oli jo jossain vaiheessa sanoniut että ei tänne tarvitse joka nuhan kanssa tulla käymään...

Mulla ei oo vanhat vanhemmat, äiti oli 30 ja isä 33 kun synnyin, mutta silti kyllä teini-iässä olin todela katkera siiitä kun he olivat jo niin vanhoja, kaverien vanhemmat oli paljon nuorempia, johtuen tietysti myös siitä että minä olin perheen nuorin ja kverini taas olivat perheensä vanhimpia... Mutta totta on myös se että minä en sitten 6 vuotta nurempana enää teini-isäsä päässyt minnekkään, toisin kuin sisarukseni olivat päässeet yms... tästä olen ollut aina katkera että vanhempani olisvat jo vanhoja kalkkiksia... =)



Ei vaan en mä ole oikeestaan mistään paitsi jäänyt koskaan enkä ole ksokaan kuullut että lasta kiusattaiasiin vanhempien iäsn takia, ensinnäkään kuinka montaa lasta kiinnosta minkä ikäisiä jonkun vanhemmat ovat!

Muutama viikko sitten olin 2-vuotiaani kanssa tämän kaverin 3-vuotissynttäreillä. Kaikki äidit olivat suurinpiirtein samanikäisiä ja tulimme hienosti juttuun. Joukossa oli myös yksi ns. "mummoäiti", joka oli pukeutunutkin huomattavasti kalliimmin kuin me muut. Mummoäiti antoi myös synttärisankarille aivan liian kalliin lahjan, joka vaivaannutti muut vieraat jne.



Vaikka lapsemme ovatkin aivan samanikäiset, niin kutsuisin todennäköisemmin niitä omaa sukupolveani olevia äitejä lapsineen meille leikkimään kuin näitä isoilla mersuilla ajavia mummoäitejä. Sääli tietenkin lasta kohtaan, mutta valitettavasti tilanne on usein näin.

kun lapseni menee kouluun, niin on ihan tavallista että on iäkkäämmät vanhemmat. Niin paljon nykyään "vanhukset" saa lapsia. Ap

tasavertaisia juttukavereita 20 - 25 -vuotiaista äideistä. Onneksi vanhempaakin "äitikantaa oli liikkeellä". Tottakai elämä opettaa tiettyyn syvyyteen, minkä huomaa vanhemmista vanhemmista.

Mutta minä kärsin kun isäni kuoli 64vuotiaana sairastettuaan pitkään sydän infarktia. Itse olin just alle 15v. Olisin halunnut tuntea isäni paremmin.

Joten jos tätä nyt lukee noin 40 vuotiaana äidiksi/isäksi tullut, niin toivon että kirjoitatte vaikka itsestänne tärekitä asiita muistiin lapsellenne. Kerrotte paljon lapsellenne omista vanhemmistanne. Omasta elämästänne lapsena jne. Itse haluaisin tietää isäni elämästä enemmän. Valitettavasti on vain yksi veli joka voi kertoa ja hän on aika hiljaista sorttia ja iäkäs nyt. Tehkää paljon lapsienne kanssa retkiä ja ottakaa kuvia joihin kirjoitatte missä ja mitä tapahtuu. Ikuistakaa elämäänne yhdessä. Siten lapsenne voi pitää teitä lähellään myös jos ette sattuisikaan niin pitkää elämää saamaan.

Ja kirjoittakaa joitain toiveita mitä haluaisitte lapsellenne. Esim lapsenne tulevat häät, lapsenlapsenne ristiäislahjat jne. Olisitte siten aina mukana lapsenne elämässä, sattui mitä tahansa! Aina olisi jokin pieni asia muistuttamassa itsestänne ja rakkaudesta lapseenne. Minulla jäi almanakka jossa isä kertoi mitä oli minäkin päivänä tehnyt. Mitä olin oppinut ja sanonut. Aivan ihanaa lukea niitä nyt kun olen jo monen lapsen äiti. Mutta silti kaipaan häntä ja ajattelen monesti että mitähän isä sanoisi jos näkisi minut nyt.

etsiminen alkaa vasta vanhemmalla iällä, jolloin vanhemmista ei ole kertojiksi, vaikka olisivat lapsensa saaneet jo "nuorena".

Muutama viikko sitten olin 2-vuotiaani kanssa tämän kaverin 3-vuotissynttäreillä. Kaikki äidit olivat suurinpiirtein samanikäisiä ja tulimme hienosti juttuun. Joukossa oli myös yksi ns. "mummoäiti", joka oli pukeutunutkin huomattavasti kalliimmin kuin me muut. Mummoäiti antoi myös synttärisankarille aivan liian kalliin lahjan, joka vaivaannutti muut vieraat jne.

Vaikka lapsemme ovatkin aivan samanikäiset, niin kutsuisin todennäköisemmin niitä omaa sukupolveani olevia äitejä lapsineen meille leikkimään kuin näitä isoilla mersuilla ajavia mummoäitejä. Sääli tietenkin lasta kohtaan, mutta valitettavasti tilanne on usein näin.

kun nuoremmat vanhemmat ymmärtää, että lapsilla pitää olla oma huone:)



Nyt ymmärrän näitä nuoria pareja, jotka ottaa 50 vuoden lainan ja rakentaa 300 neliön talon, vaikka ei ole vakituista työpaikkaa. Se on sitä pedakokiikkaa ja kasvatusta lapsille 'repskops*



Omat vanhempani olivat minun syntyessä äiti 34 ja isä 37. En ole koskaan kärsinyt ja he ehtivät nauttia myös minun lapsistani, vaikka itsekin olin reilusti yli 30 kun sain lapseni.



Äitini on erittäin pirteä ja nuorekas 79 vuotias nainen, joka matkustelee yksin ulkomailla ja kulkee toisten yhtä pirteiden eläkeläisten kanssa kylpylöissä ja muissa riennoissa.

Kysytään hakiko Ukki/ Mummin sinut tänään ym? " minun ukki / mumminkin on nuorempi kuin sinun isä /äiti" ym.

Tai ehkä jossain rupusakki alueella, missä kiusataan ihan kaikesta, kun lapsilla on niin paha olla...

Siis av:n mukaan lesbo- ja homovanhemmista kärsii. Jos toista vanhempaa ei ole kärsii. Jos asuu väärällä paikkakunnalla kärsii. Jos ei ole sisaruksia tai on kärsii.



"63v ja äiti 54v"

Tuon ikäiset ei kuole vielä vanhuuteen. Vähän suhteellisuudentajua. Kukatahansa voi kuukahtaa koska vaan. Vanhemmuus ei ole iästä kiinni.

Muutama viikko sitten olin 2-vuotiaani kanssa tämän kaverin 3-vuotissynttäreillä. Kaikki äidit olivat suurinpiirtein samanikäisiä ja tulimme hienosti juttuun. Joukossa oli myös yksi ns. "mummoäiti", joka oli pukeutunutkin huomattavasti kalliimmin kuin me muut. Mummoäiti antoi myös synttärisankarille aivan liian kalliin lahjan, joka vaivaannutti muut vieraat jne.

Vaikka lapsemme ovatkin aivan samanikäiset, niin kutsuisin todennäköisemmin niitä omaa sukupolveani olevia äitejä lapsineen meille leikkimään kuin näitä isoilla mersuilla ajavia mummoäitejä. Sääli tietenkin lasta kohtaan, mutta valitettavasti tilanne on usein näin.

Taisit olla kateellinen vai? Oletkohan kasvanut tynnyrissä vai missä? Vaikutat juuri kouluttamattomalta hönöltä joka käyttää Tarjoustaloa vaatekauppanaan. Mä tunnen montakin mummoäitiä jotka ovat loistotyyppejä ja monta ikäistäni nuorta äitiä jotka ovat ihan mummon oloisia niin näöltään kuin pukeutumiseltaan. Mun ystäväpiiri ei rajoitu ikään. Onneksi on erilaisia ystäviä, se on rikkaus. Onneksi mun ystäväpiiriin ei kuulu tuollaista pikkusielua kuin sinä! Kutsuilla taisit ainoa vaivaantunut olla sinä itse, ei kukaan muu...

Kun me olimme nuoria lapset tehtiin parikymppisinä mutta ajat ovat muuttuneet. Varsinkin koulutetut naiset tekevät lapset myöhään.



Mutta olen tehnyt sen havainnon, että usein nämä n. nelikymppisinä ensimmäisen lapsensa saaneet hemmottelevat lapsensa pilloille ja tottelevat lapsen joka oikkua!