Uskovat, osallistuvatko lapsenne halloween-juhlintaan?

että voiko uskovaan kotiin tulla joulupukki tai voiko uskova lapsi käydä virpomassa.



Eli en nipottaisi liikaa. Itse ainakin otan päiväkodin ja koulun halloween-juhlat yhtenä tapana kohdata "oman elämän mörköjä". Varsinkin päiväkodissa tuntuu olevan kiva lähestyminen asiaan: kerrankin saa luvan kanssa ja turvallisessa ympäristössä hieman koetella rajojaan ja kohdata pelottavia olentoja ja asioita.



Pyhäinpäivänä käymme sitten hautausmaalla ja muistelemme pois nukkuneita läheisiämme. Eivät nämä kaksi asiaa sulje mitenkään toisiaan pois.



t. uskova äiti

Lapset kyllä virpovat koska se perinnehän on oikeastaan siunaamista. Lapset eivät pukeudu noidiksi vaan pupuiksi. Olenko liian tiukkapipoinen? Minulla on kieltämättä ahdas hengellinen tausta. Joudun miettimään näitä asioita uusiksi kun olen lähtenyt tuosta yhteisöstä. Tuntuu pahalta jos lapsi leikkisi jotain pirua, noitaa tai muuta okkultismiin liittyvää. -ap

Koettakaa selventää minulle halloween-teologiaanne : )

Meidän lapset ainakin nauttivat siitä, kun joskus joku pukeutuu kummitukseksi ja saa pikkuisen pelätä. Olennaista on tietenkin äidin tai isän turvallinen läsnäolo. Aikuisen kainalo on aina tässä leikissä turva. ;)



Itse tosiaan suhtaudun halloweeniin vähän samalla tavalla. Joskus pitää saada leikkiä myös "pahaa" tai pelottavaa.



Joulupukkikin meillä käy, koska se on mukava leikki. Samaa sarjaa kuin hammaskeiju tai pääsiäiskukko. Ja virpomassa lapset käyvät myös, tosin meilläkin virpomisen pääpaino on siunaamisessa ja hyvän toivotuksessa, ei noidan esittämisessä. Vaikka myöntää täytyy, että lasten näkökulmasta tärkeintä varmaan on karkin keruu. Ja sehän varmaan halloween-kierroksella käyvillä amerikkalaislapsillakin on päällimmäisenä mielessä. :)



3

Koettakaa selventää minulle halloween-teologiaanne : )

En kyllä pidä tätä asiaa teologiana. Suhtaudun elämään muutenkin aika arkisesti enkä kelaa joka asiasta, onko se nyt uskovalle sopivaa vai ei.

Mutta juuri tuo pelkojen kohtaaminen leikin avulla on tärkeä näkökulma. Toisaalta taas suhtaudun asiaan pelkkänä juhlana, siinä missä vappuun tai itsenäisyyspäiväänkin. Erilaisia perinteitä on, uusia ja vanhoja. Juhlat kuuluvat elämään, ei niitä tarvitse ottaa liian tosissaan.

3

enkä kiellä sitä, en kyllä hirveästi rohkaisekaan. Tämä asia on mulle vaikea. Pahista lapset leikkivät esim dinosaurusten hahmossa ja pelaavat Star Warsia tms. Tuo noita-kummitusosasto on lastenkin maailmassa jäänyt vähälle, koulussa tietysti tulee tutuksi. En halua antaa lapsille ahdasta muottia kristillisyyteen koska uskon että siitä seuraa helposti kapinaa koko uskoa vastaan. Toisaalta mietin, eikö lasta tulisi ohjata olemaan rohkeasti vastavirrassa niissä asioissa, jotka sotivat selkeästi uskoa vastaan?

Toisaalta mietin, eikö lasta tulisi ohjata olemaan rohkeasti vastavirrassa niissä asioissa, jotka sotivat selkeästi uskoa vastaan?

Ei nyt tietysti omantuntonsa vastaisesti pidä toimia. Ei tässä ole minusta olemassa vain yhtä oikeaa suhtautumistapaa.

Mutta ei minulla kummitusleikki sodi mitenkään omaa uskoani vastaan.

3

ja se, ettei "saisi" hiljentyä/vakavoitua: pyhäinpäivästä tehdään "hauska" Halloween paholaisineen ja kummituksineen, joulu on tonttujuhla, pääsiäisen päähenkilö on pääsiäispupu :(



Lisäksi tuommoinen krääsäkulttuuri ja kulutus (kertakäyttökoristelu, valtavasti lahjoja yms. kamaa) ei ole luontoystävällistä.



En haluaisi lasteni omaksuvan tuollaisia arvoja,mutta toisaalta ei ole kivaa, että lapsi joutuisi jäämään kotiin sillä välillä kun luokkakaverit pitävät bileitä. Olemmekin ratkaisseet asian siten,että matkustamme aina pyhäinpäiväviikonloppuna isovanhempien luo kyläilemään, joten lapsi ei voi osallistua Halloween-bileisiin syystä että ei "sattumalta" ole kotona juuri silloin :)

ja ihan normaalisti olen tutustunut lapsena noitiin ja kummituksiin. Mutta ei minusta silti mitään okkultistia ole sukeutunut, ei ole moinen tullut mieleenkään!



Tiedän kyllä nyt aikuisena, että on olemassa "oikeitakin" noitia, tai ainakin he luulevat olevansa sellaisia. Nämä lasten noidat ja kummitukset ovat kuitenkin vain satuhahmoja, ihan kuin möröt ja keijukaisetkin.



3

mutta entäs kun lapsi on niin vanha, ettei enää lähde mukaanne? Ettekö kerro hänelle, että pidätte halloweenia huonona perinteenä? Lapselle ei ole aina helppo perustella tällaisia juttuja. -ap

uskovaisuus on saamassa koko ajan enemmän jalansijaa tälläkin palstalla......

Yleisestikin se, ettei pyhänä enää hiljennytä koko yhteiskunnan voimin, on surullista. Tämä koskee jokaista sunnuntaipäivää, ei pelkästään erilaisia juhlia.



Uskon kuitenkin, että jokainen perhe voi luoda omat tapansa ja pitää esillä myös hiljaisempia arvoja. Esim. meille joulu on hyvin rauhallinen ja tunnelmallinen juhla, vaikka pukki käykin. :) Samoin pyhäinpäivänä voi ihan rauhassa lähteä maalle, jos haluaa paeta halloween-juhlintaa mistä tahansa syystä.



3

Voisitko kertoa lisää? Onko yhtä pelottavaa, jos ateistiperheen äiti miettii, voiko lapsi osallistua seurakunnan päivänavaukseen?

miksi se pelottaa uskovaisia?

on amerikkalaista paskaa. Meidän lapset eivät saa edes kuulla moisesta roskasta. Hyi helvetti, että ihmiset on tyhmiä kun antaa lastensa kiertää vieraiden ovilla syksyllä ja keväällä.

Lapsemme eivät oikeastaan edes haluaisi mennä mukaan tuollaiseen toimintaan, mutta eivät "uskalla" sanoa sitä koulukavereille, ettei heitä kiusattaisi koulussa uskon takia. Siksi meillä on kehitelty tuollainen pyhäinpäivä mummolassa - perinne. Sitten lapsilla on ihan rehellinen "tekosyy" sanoa,että kiitos kutsusta,mutta olemme juuri silloin maalla.



Kyllä meillä luetaan esim. Harry Pottereita, mutta sitten keskustellaan yhdessä että miltä niiden arvomaailma näyttää kristinuskon valossa.

Vanhempi lapsi luki vähän aikaa sitten Veljeni Leijonamielen ja halusi keskustella siitä pitkään,että "tuo taisi olla satua, kun eihän kuoleman jälkeen ole enää mitään taisteluita tai uusia elämiä"

Lapseni on 10-vuotias ja tarvittaessa kertoo kavereilleen että mikä on Halloweenin tausta ja kertoo että emme vietä sitä. Koulussa ei onneksi Halloweenia huomioida mitenkään koska siellä on uskovaisia opettajia.

Halloweenissa on kuitenkin kristillinen alkuperä, miksi se pelottaa uskovaisia?

Lapset kyllä virpovat koska se perinnehän on oikeastaan siunaamista. Lapset eivät pukeudu noidiksi vaan pupuiksi. Olenko liian tiukkapipoinen? Minulla on kieltämättä ahdas hengellinen tausta. Joudun miettimään näitä asioita uusiksi kun olen lähtenyt tuosta yhteisöstä. Tuntuu pahalta jos lapsi leikkisi jotain pirua, noitaa tai muuta okkultismiin liittyvää. -ap

On hyvä että sinulla on herkkä omatunto. Älä anna maailman viedä.

-toinen uskovainen äiti.

Meidän lapset ainakin nauttivat siitä, kun joskus joku pukeutuu kummitukseksi ja saa pikkuisen pelätä. Olennaista on tietenkin äidin tai isän turvallinen läsnäolo. Aikuisen kainalo on aina tässä leikissä turva. ;) Itse tosiaan suhtaudun halloweeniin vähän samalla tavalla. Joskus pitää saada leikkiä myös "pahaa" tai pelottavaa. Joulupukkikin meillä käy, koska se on mukava leikki. Samaa sarjaa kuin hammaskeiju tai pääsiäiskukko. Ja virpomassa lapset käyvät myös, tosin meilläkin virpomisen pääpaino on siunaamisessa ja hyvän toivotuksessa, ei noidan esittämisessä. Vaikka myöntää täytyy, että lasten näkökulmasta tärkeintä varmaan on karkin keruu. Ja sehän varmaan halloween-kierroksella käyvillä amerikkalaislapsillakin on päällimmäisenä mielessä. :) 3

Meillä ei leikitä mörkö- tai kummitusleikkejä eikä lueta sellaisia kirjoja. Ei myöskään noita- tai keijukirjoja. Ei ole ollut hammaskeijua eikä joulupukkia eikä joulutonttua. Pääsiäisenä me käymme kirkossa. Jouluna juhlimme Vapahtajan syntymää. Pyhäinpäivänä käymme haudoilla.