Miksi täällä arvostellaan suurperheitä?

"Lasten olisi ekologisesti järkevää kasvaa suurperheissä, joissa yksi lapsi kuluttaa huomattavasti vähemmän kuin pienperheissä."



Monet pienemmät perheet lahjoittavat/myyvät lasten vaatteet ja lelut eteenpäin. Meidän suvussa ainakin vaatepussit kiertävät perheestä toiseen, vaikka on vain 1-2 lapsen perheitä.



"Suurperheissä myös matkustellaan vähemmän, kierrätetään kaikki jne. asuinneliöitä ja lämmityskuluja on suhteessa vain murto-osa henkeä kohti kymmenen lapsen perheessä verrattuna yhden lapsen perheeseen."



Lämmityskuluista puheenollen: kerrostalossa asuminen on ekologisin vaihtoehto lämmityksen kannalta. Niissä asuu kyllä pääasiassa muut kuin suurperheet.



"Ekologisesti pienempi jalanjälki jää suurperheen vesasta kuin ainoasta kullannuppusesta, jota varten ostetaan kaikki mahdollinen."



Yhdestä/ kahdesta lapsesta jää pienempi ekologinen jalanjälki kuin 8/10 lapsesta. Ei siitä mihinkään pääse. Toinen juttu on, että lapsuus merkitsee aika vähän ekologisessa jalanjäljessä. Aikuisena vasta ne autot, moottoripyörät, veneet jne. ostetaan.

olen töissä. 3-vuorotyö hoitoalalla. 1 lapsista kunnallisessa päiväkodissa, maksamme korkeimman maksuluokan mukaan. Vanhimmasta en enää lapsilisää saa, pian loppuu kakkosestakin, mutta tällähetkellä valtio tukee meidän perhettä 513 e/kk eli lapsilisän verran. Kaikki lapset asuu kotona, vanhin lukiossa ja tuo meidän perheen kakkonen ammatikoulussa. Mielestäni lapsilisä on iso raha ja me käytämme sen normaali menoihin, eli emme laita säästöön.

allekirjoita näitä asioita meidän perheessämme. Kaikilla lapsilla on oma huone, lapset saavat harrastaa mitä haluavat, pojat esim. harrastavat jääkiekkoa ym. kalliita harrastuksia, kotitöitä eivät mielestäni tee kyllä kovinkaan paljoa kun ovat menossa harrastuksissa ja kavereiden kanssa, eli saavat olla lapsia.



Tuo myös että saavat harvoi sitä mitä muut, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan? Meillä ainakin kaikki materiaalinen puoli on vähän liiankin hyvin hoidettu, lapset saavat kyllä moniin verrattuna enemänkin kuin monet kaverinsa, heille ostellaan ihan tarpeettoman paljon kaikkea tavaraa ja merkkivaatteita. Ulkomailla ja kotimaassa matkustelemme myös keskiverto lapsiperheitä useammin, eli käytännössä pari ulkomaanreissua vuodessa, ja toinen näistä joku useamman viikon kaukomatka.



Yhteiskunta ei ole koskaan tukenut millään lailla lapsilisiä lukuunottamatta.

Suurperheissä myös matkustellaan vähemmän, kierrätetään kaikki jne.

allekirjoita näitä asioita meidän perheessämme. Kaikilla lapsilla on oma huone, lapset saavat harrastaa mitä haluavat, pojat esim. harrastavat jääkiekkoa ym. kalliita harrastuksia, kotitöitä eivät mielestäni tee kyllä kovinkaan paljoa kun ovat menossa harrastuksissa ja kavereiden kanssa, eli saavat olla lapsia.

Tuo myös että saavat harvoi sitä mitä muut, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan? Meillä ainakin kaikki materiaalinen puoli on vähän liiankin hyvin hoidettu, lapset saavat kyllä moniin verrattuna enemänkin kuin monet kaverinsa, heille ostellaan ihan tarpeettoman paljon kaikkea tavaraa ja merkkivaatteita. Ulkomailla ja kotimaassa matkustelemme myös keskiverto lapsiperheitä useammin, eli käytännössä pari ulkomaanreissua vuodessa, ja toinen näistä joku useamman viikon kaukomatka.

Yhteiskunta ei ole koskaan tukenut millään lailla lapsilisiä lukuunottamatta.

Me emme saa kyllä yhtään sen kummempia tukia yhteiskunnalta kuin muutkaan lapsiperheet. Lapsilisät ja kotihoidontuki tulee mutta ei mitään lisiä. Mieheni tuloilla mennään. Silti asumme ihan kohtuu kokoisessa talossa, on ruokaa, lapsilla siistit ehjät vaatteet ja harrastukset. joskus käymme laivalla tai ulkomailla noin 1-2 vuoden välein.

ettei suurperheen lapset saa uutta tavaraa, vaan kierrätetään? Miksi luullaan että eivät saa harrastaa kalliita harrastuksia? Se on aika pieni murto-osa suurperheellisistä jotka elävät yhteiskunnan tuella.

viiden lapsen kanssa kotona. Saan tehä hommia silloin kun huvittaa. Kukaan ei ylhäältä päin sanen mitä pitää päivän aikana saada aikaseksi.

No ehkä meillä ei olekkaan iso perhe;)

Mutta siis kyllä mä väliin lusmuankin. eli ihan vaan olen tekemättä mitään. tottakai nyt lapsille ruokaa annan ja tiskit laitan. joka päivä ei tarvi pyykkiä pestä.

Suurperheet on ekoterroristeja ja yhteiskunnan tuella eläviä luusereita, jotka saavat syyttää vain itseään kaikesta. Suurperheiden äidit synnyttävät lapsiaan vain itsekkyyden takia, ovat niin laiskoja, että eivät halua mennä oikeisiin töihin. Valittavat vain, mokomat...

Itsekkyyden takia synnyttävät, heko heko. Luuletko todella että esim äiti haluaa paljon lapsia siksi koska ei halua "oikeisiin töihin tai on niin laiska?" :) Meinaat siis että kotiäidin työ on helppoakin helpompaa? Jokin asennevamma nyt vaivaa, aika paha sellainen. Kuulut niihin joiden mielestä kotiäitinä oleminen ei ole työtä vaan lusmuamista ja itsekyyttä. Kuka määrittelee montako lasta kukin saa tehdä, ei kukaan.

"Entäs nämä eroperheet ja uusperheet sekä siinä sekamelskassa kasvavat lapset. Niidenkö osaa tulisi kadehtia?"



Paras perhe olisi perhe, jossa kaikilla on hyvä olla. Parisuhde kestää. Jokaisella on varaa kohtuullisiin vaatteisiin, ruokaan, harrastuksiin; omaa tilaa (oma huone, nurkkaus tms.), jossa toteutuu oikeus yksityisyyteen, vanhemmilla aikaa lapsilleen, aikaa kuunnella, auttaa, ohjata, kasvattaa. Lisäksi perhe elättää itse itsensä, molemmat vanhemmat käyvät työssä. Lapset saavat olla lapsia. Siivoavat toki oman huoneensa, mutta eivät ole mitään kotityö-orjia tai lastenvahteja.



On lapselle alentavaa, jos lelut ovat toisten vanhoja, vaatteet toisten vanhoja, ei omaa tilaa/minkäänlaista yksityisyyttä, ei varaa harrastaa sitä mitä muut ikäisensä jne. Itse kasvoin tuollaisessa perheessä, enkä sitä hyvällä muistele. Lisäksi äiti oli aina väsynyt, eikä hänellä ollut aikaa. Minun asiani eivät kiinnostaneet, olin aina tiellä. Kotitöitä täytyi tehdä yli voimavarojen. En hyvällä muistele!

Meillä on 9lasta ja kaikki ovat kotona hoidettuja, mutta työt olen aloittanut lasten ollessa 9kk-1v. Pystyn tekemään kotoa käsin töitä.



Ja kyllä meillä lapset saa uusia vaatteita, harrastavat mitä haluavat ja kaikilla on omat huoneet.

Suurperheellisiä, omasta halustaan lapsettomia, yksinhuoltajia, eroa suunnittelevia jne.



Ainoa "oikea" perhe tuntuu olevan ydinperhe: äiti, isä ja kaksi lasta (juuri tietyllä ikäerollakin tietysti!).



Ja kuvitellaan tosiaan, että yhteiskunta jotenkin avokätisesti tukisi kaikkia muita kuin noita "tavallisia" ydinperheitä.



Väitän, että noilla arvostelijoilla on yleensä itse kaapit täynnä luurankoja ja purkavat siksi ahdistustaan tällä palstalla!

Minä haluaisin suurperheen. Vaan en hanki. En kykenisi antamaan kaikille lapsille sitä mikä heille kuuluu (riittävästi aikaa, henkilökohtaista huomiota, oma huone, riittävät harrastukset jne.).

Suurperheen lapset saavat harvoin sitä, mitä muut. Se altistaa syrjäytymiselle.

Oma huone ehkäisee syrjäytymistä :) Minä olen suurperheen isä ja mulla ei ole ongelmia edellämainituilla saroilla.

Mikä ihme edes on "riittävä harrastus" joka ilmeisesti on sinusta terveeksi kasvavan lapsen yksi kulmakivistä.

"Minä suurperheen äitinä en kyllä allekirjoita näitä asioita meidän perheessämme. Kaikilla lapsilla on oma huone, lapset saavat harrastaa mitä haluavat, pojat esim. harrastavat jääkiekkoa ym. kalliita harrastuksia, kotitöitä eivät mielestäni tee kyllä kovinkaan paljoa kun ovat menossa harrastuksissa ja kavereiden kanssa, eli saavat olla lapsia. Tuo myös että saavat harvoi sitä mitä muut, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan? Meillä ainakin kaikki materiaalinen puoli on vähän liiankin hyvin hoidettu, lapset saavat kyllä moniin verrattuna enemänkin kuin monet kaverinsa, heille ostellaan ihan tarpeettoman paljon kaikkea tavaraa ja merkkivaatteita. Ulkomailla ja kotimaassa matkustelemme myös keskiverto lapsiperheitä useammin, eli käytännössä pari ulkomaanreissua vuodessa, ja toinen näistä joku useamman viikon kaukomatka. Yhteiskunta ei ole koskaan tukenut millään lailla lapsilisiä lukuunottamatta."



Hyvältä kuullostaa! :) Olen vain liikaa lukenut niistä perheistä, jossa:

"Jos lapset pyytävät omenoita, ostetaankin appelsiinejä, kun ne ovat tarjouksessa."

"Meillä kolme vanhinta on samassa huoneessa, 4 keskimmäistä samassa huoneessa, ja 2 nuorinta vanhempien huoneessa. Vauva syntyy keväällä." jne.

Lapsilisä tulee lapsiluvun mukaan, siihen on jokaisella oikeus. Mitäs muita eritystukia sitten on tarjolla???? verotus ei ole yhtään kevyempi, itse ainakin maksan 30,5% veroa, työskentelen Lähihoitajana 3-vuorotyössä vanhainkodissa, joten olen perusduunari. lapsia meiltä löytyy 5. mies tienaa senverran hyvin että 2 alle kouluikäistämme ovat päiväkodissa (8 hoitopäivää/kk) ja maksamme maximihoitomaksun jaettuna hoitopäivillä. Kertokaas nyt mitä tukia minulta on jäänyt hakematta. vanhemman tavaraa ei kierrätetä nuorimmalle yleensä, vaan myydän käytettynä pois ja jokainen lapsi saa uuden (pyörä, luistimet,sukset, vaatteet jne) miksemme me voi ostaa uutena, myydä käytetyn pois ja ostaa uuden? Miksi se on vain yhden/kahden lapsen perheen oikeus?

"Mikä ihme edes on "riittävä harrastus" joka ilmeisesti on sinusta terveeksi kasvavan lapsen yksi kulmakivistä."



Tarkoittaa esim. puolet luokan tytöistä käy ratsastamassa 1 kertaa/vko. Lapsi haluaa harrastaa ratsastusta. Riittävä harrastus on ratsastus. Riittävää ei ole esim. juokse ulkona keppihevosen kanssa, ja kuvittele, että se on oikea.



"Oma huone ehkäisee syrjäytymistä :)"



Mieti murkkuikäistä poikaa, joka jakaa huoneen kahden murkkuikäisen sisarensa (tyttöjä) kanssa. Ei varmaan kehtaa tuoda kavereitaan kylään. Entä jos löytyy tyttöystävä, jonka kanssa haluaisi olla hetken kahdestaan "omassa huoneessa"? Muutenkin mun mielestä murkkuikäisen asuminen samassa huoneessa vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan sisaruksen kanssa on kiusallista. Esim. tytöstä ei taatusti ole kiva vaihtaa vaatteita veljen edessä. Voi aiheuttaa kiusaamista, ja seurauksena esim. mt-ongelmia.

"nro 16, mistä sinulla tuollainen käsitys?"



Täsmentäisitkö vähän, mitä tarkoitat?



Itse kasvoin perheessä, joss piti aina katsoa nuorempien perään. Piti siivota loputtomiin, kun oli niin iso talo. Piti olla perunamaalla ja marjametsässä, "tai et saa talvella ruokaa". Vaatteet oli käytettyjä rintsikoita myöten. Mitään uutta ei saanut, kun joskus todella harvoin. Äidillä eikä isällä ollut koskaan aikaa. Päivät töissä, illalla kotityöt. Harrastuksiin ei ollut varaa. Kiusattiin.



Suurperhe on ihailtava asia, jos kaikki ok. Esim.Lapset saavat myös uusia vaatteita, jotka saavat valita itse. Myös uusia leluja, jotka saavat valita. Saavat valita kohtuullisen harrastuksen. On omaa tilaa (huone, nurkkaus tms.) jne. Kaikissa suurperheissä vain ei ole näin.



Järkikin sanoo, että jos on 3 makuuhuonetta ja 10 lasta niin ei se kyllä oo ihan ok nykyaikana. Jos kaikki vaatteet on käytettyjä, tytöllä poikin polkupyörä jne, ei sekään oo ok. Jos vanhemmalla ei ole aikaa kuunnella lasta, pitää sylissä, auttaa läksyissä, ei se ole ok.



Pienissäkin perheissä voi olla puutetta yllä mainituissa asioissa. Hyviäkin suurperheitä on, en sitä kiistä. Mutta väistämättä, mitä suuremmaksi lapsiluku nousee, sitä enemmän resursseja pitää olla, jotta kaikki voivat hyvin. Ja ikävä kyllä kaikilla näitä resursseja ei ole.

Eli tässä tapauksessa 10 mh ja lisäksi muut tilat? Vai onko nuo "omat" huoneet sitten jotain sermillä jaettuja pienehköjä poteroita?

"nro 16, mistä sinulla tuollainen käsitys?"

Täsmentäisitkö vähän, mitä tarkoitat?

Itse kasvoin perheessä, joss piti aina katsoa nuorempien perään. Piti siivota loputtomiin, kun oli niin iso talo. Piti olla perunamaalla ja marjametsässä, "tai et saa talvella ruokaa". Vaatteet oli käytettyjä rintsikoita myöten. Mitään uutta ei saanut, kun joskus todella harvoin. Äidillä eikä isällä ollut koskaan aikaa. Päivät töissä, illalla kotityöt. Harrastuksiin ei ollut varaa. Kiusattiin.

Suurperhe on ihailtava asia, jos kaikki ok. Esim.Lapset saavat myös uusia vaatteita, jotka saavat valita itse. Myös uusia leluja, jotka saavat valita. Saavat valita kohtuullisen harrastuksen. On omaa tilaa (huone, nurkkaus tms.) jne. Kaikissa suurperheissä vain ei ole näin.

Järkikin sanoo, että jos on 3 makuuhuonetta ja 10 lasta niin ei se kyllä oo ihan ok nykyaikana. Jos kaikki vaatteet on käytettyjä, tytöllä poikin polkupyörä jne, ei sekään oo ok. Jos vanhemmalla ei ole aikaa kuunnella lasta, pitää sylissä, auttaa läksyissä, ei se ole ok.

Pienissäkin perheissä voi olla puutetta yllä mainituissa asioissa. Hyviäkin suurperheitä on, en sitä kiistä. Mutta väistämättä, mitä suuremmaksi lapsiluku nousee, sitä enemmän resursseja pitää olla, jotta kaikki voivat hyvin. Ja ikävä kyllä kaikilla näitä resursseja ei ole.

Meitä sisaruksia on uusioperheessä 5, ollaan skidistä asti asuttu samankaton alla eli ei jaotella toisiamme puolikkaisiin tms.. ja ollaan varmaan suurperhe?

Ollaan hoidettu kotityöt, hoidettu pienempiä, kaikki isobroidin vaatteet mitkä hyvällä tahdolla pystyin pukemaan tuli mun käyttöön ja kaikki meiän vaatteet meni pienemmille sisaruksille. Pirun köyhiäkin oltiin, mä rahotin osan tanssiharrastustani hoitamalla naapurin muksuja ja broidi lätkänsä tekemällä hanttihommia sukulaisille. Niinjoo ja 11v asti jaoin huoneenikin broidin kanssa!

Eikö oo kamalan traagista? Mä rakastin lapsuuttani, opin pienestä pitäen tärkeitä asioita elämästä, meidän perhe on tiivis ja rakkautta riittää. Mä en siis kertakaikkisesti ymmärrä mikä on ongelma?

Ei suurperhe tuo mukanaan automaattisesti ongelmia, vaan se miten vanhemmat hoitaa lapsiaan. Se on kaiken a ja o siinä miten asiat kokee.

Katson viiden lapsen äitinä ylittäväni reilusti ainakin sen keskivertoperheen (2+2), joille esim. markkinoidaan koko perheen lomat jne.



Ihmettelenpä minäkin sitä, että jokaisella lapsella pitää olla oma huone. Miksi? Meillä on makuuhuoneita tällä hetkellä 6, mutta yksi huoneista on tyhjillään (työhuoneena), koska kaksi poikaamme haluavat olla samassa huoneessa. Mitä teen? Kerronko pojille, että nyt hus toinen pois, av:lla kerrottiin fakta, että syrjäytyy jos on samassa huoneessa sisaruksen kanssa.



Riittävät harrastukset? Hmmm. Onko todella niin, että lapsi harrastaa juuri sitä mitä haluaa? Kaikissa pienissäkin perheissä? Ja onko niin, että lapsia ei ylipäätään saa hankkia, jos ei ole varaa tarjota omaa huonetta, lapsen haluamia harrastuksia ja riittävää huomiota/lapsi. (Mikä se muuten on, minuutteja vai tunteja??)



Entä jos kymmenen lapsen äiti (tai isä) hoitaa lapset kotona. Näistä lapsista vähintään puolet on koulussa useita tunteja, jolloin kotonaolevat jakavat vanhemman huomion. Kuitenkin se huolehtiva aikuinen on se oma vanhempi, eikä perhepäivähoitaja tai lastentarhanopettaja. Jotenkin vaan ajattelisin, että aikaa lasta kohti jää yhtä paljon ellei enemmänkin kuin jos lapsia on kolme ja kotona vietetään illalla vaikkapa 4 tuntia valveillaoloajasta. Tottakai suurperheen vanhemmat voivat olla väsyneempiä, mutta ei se yksioikoisesti tarkoita, että lapset eivät saa riittävästi huomiota.



Mutta kuten sanottu, tällä palstalla kyllä teilataan sumeilematta poikkeavat ihmiset. Ja kun tehdään gallup suvaitsevaisuudesta, 90% ilmoittaa olevansa keskimääräistä suvaitsevaisempi ihminen.

huoneet, ei sermejä. Talo on 3-kerroksinen ja huoneita on 10 ja lisäksi vierashuone (voi käyttää myös normaalina huoneena). Ja halutessaan saa vielä kaks huonetta lisää. Lisäksi olkkari, keittiö, sauna, suihku jne.

olinkohan nro 27

P.S. Asumme maalla ja tavallaan metsän keskellä, matkaa ei silti älyttömästi minnekään.

Onko tosiaan 9 lapsen perheellä kaikille 9:lle lapselle oma huone ja lisäksi vanhempien mh? Eli tässä tapauksessa 10 mh ja lisäksi muut tilat? Vai onko nuo "omat" huoneet sitten jotain sermillä jaettuja pienehköjä poteroita?