Miksi täällä arvostellaan suurperheitä?

1) En kykenisi antamaan kaikille lapsille sitä mikä heille kuuluu (riittävästi aikaa, henkilökohtaista huomiota, oma huone, riittävät harrastukset jne.).

- Suurperheissä vietetään paljon aikaa yhdessä, henkilökohtaista huomiota antavia läheisiä perheenjäseniä on moninkertaisesti yhden lapsen perheeseen verrattuna. Kaikki perheenjäsenet oppivat sosiaalisia taitoja ja toisten ihmisten sietämistä, kaikenlaista arkitaitoo jatkuvasti. Mikä ihmeen ihmisoikeus on oma huone. On paljon mukavampaa nukkua yhdessä rakkaidensa kanssa. Yksi kaksi harrastusta riittää lapselle, sellaiseen löytyy kyllä mahdollisuus suurperheessäkin.

2)Suurperheen lapset saavat harvoin sitä, mitä muut. Se altistaa syrjäytymiselle. Yhteiskunta joutuu tukemaan enemmän näitä perheitä.

- Suurperheen lapsilla on vankka turvaverkko ihan omasta (suvun ja perheen) takaa. Voi olla että materian saanti jää vähemmälle, mutta se ei ihmisen hyvinvointia määrää. Yhteiskunta tukee kaikkia perheitä ja se on totisesti hyvä se.

3) Suurperheen lapsi ei mahdollisesti saa olla samalla tavalla lapsi: joutuu tekemään enemmän kotitöitä, katsomaan nuorempien perään jne.

- Suurperheen lapsi saa osallistua yhtiesen kodin tärkeisiin tehtäviin ja kantaa vastuuta nuoremmistaan, mikä on vain hyväksi hänen taidoilleen, empatiakyvylleen ja itseluottamukselleen. Jos yritykseeni hakisi töihin kuusilapsisen perheen esikoistyttö, palkkaisin hänet empimättä. Varmasti hommat hoituisivat. Usein suurperheen vanhempien avioliitto on koossa, mikä luo turvaa perheen lapsille, he saavat mallin tasapainoisesta perhe-elämästä, vaikka kaikenlaista tietysti perhearkeen mahtuu.

4) Ongelmia on kaikissa perheissä, mutta suurperheessä niitä saattaa kasaantua. Joten monesti herää kysymys, onko vastuullista hankkia niin suuri perhe, ettei se kykene vastaamaan jäsentensä hyvinvoinnista.

- Paljon huonompina aikoina Suomessa sanottiin, että lapsi tuo leivän tullessaan. Ei tosiaan ehkä vuotuisia Thaimaan-matkoja. Uskokaa tai älkää, ilman niitäkin pärjää.

5)Miten suurperhe kykenee tarjoamaan lapsilleen samaa kuin pienemmät perheet? Jos ei kykene, lasta aletaan helposti kiusaamaan, jää ulos porukasta, kun ei ole mopoa tai varaa harrastaa jne.

- Suurperhe tarjoaa lapselle kaiken tarpeellisen, jos ei ole siis näitä fataalioneglmia (alkoholi, huumeet, väkivalta) Mutta niitä on kai kaikenkokoisissa perheissä yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Esimerkiksi koulukiusaamisen syyt ovat muualla kuin uhrin sisarusten määrässä ja kokemuksesta tiedän, että niitä ratkotaan muilla keinoilla kuin sisaruksia vähentämällä. Kovin on kelvottomat ystävät, jos ne valitaan mopon omistamisen perusteella. Jos ystävät ovat tuollaisia, ei vihamiehiä enää erikseen tarvitse, pienperheenkään lapsi.

jos on monta lasta, on hiukan pakkokin, että saa kaikki kustannukset maksettua.

ja myöhemmin keskittyä pohtimaan oman lapsuuden hyviä puolia.



Ei meillä kenelläkään ole täydellistä lapsuutta ollut.



Luultavasti vanhemmat tekivät kaikkensa. Omien vanhempien haukkuminen on pitemmän päälle naurettavaa.

Parempi ympäristön kannalta jos toiset synnyttävät paljon ja toiset ei yhtään. Tämä kirjoittaja on niin oikeassa.

Ihan oikeasti laskekaa se ekologinen jalanjälki muksuanne kohden kun lennätte vähintään kerran vuodessa etelään ja ostatte kaikki lastenvaatteet (ja niitäkin liikaa..) uutena, asutte isossa yli 100 neliön talossa kolme-neljä ihmistä, käytätte paljon pieniä pakkauksia pitkälle jalostettuja elintarvikkeita.

Verrattuna vaikka siihen että 100 neliön asunnossa 8 ihmistä, lapsille ostetaan lähes kaikki käytettynä ja nekin kierrätetään, myös huonekalut ym. ainakin meillä ostetaan käytettynä ihan taloudellisistakin syistä, matkat tähän asti tehty mummolaan tai laivalle muutaman kerran vuodessa, ruoka pitkälti perusruokaa ja jauhot, makaronit, kaurahiutaleet ostetaan 10-20kg säkeissä... Turhuuksiin ei yleensä rahaa ole edes laittaa eikä yhdellä lapsella miljoonaa barbia/littlest pet shop -taloa ym. vaan lelut kiertävät ja ne jaetaan.

ekologisesti järkevää kasvaa suurperheissä, joissa yksi lapsi kuluttaa huomattavasti vähemmän kuin pienperheissä. Suurperheissä myös matkustellaan vähemmän, kierrätetään kaikki jne. asuinneliöitä ja lämmityskuluja on suhteessa vain murto-osa henkeä kohti kymmenen lapsen perheessä verrattuna yhden lapsen perheeseen. Ekologisesti pienempi jalanjälki jää suurperheen vesasta kuin ainoasta kullannuppusesta, jota varten ostetaan kaikki mahdollinen. Seuratkaapa noita lastenvaateblogeja, ihan oksettaa moinen kerskakulutus. Ei tulisi kuulonkaan moinen materialismi suurperheessä.

Vanhin lapsi nyt 15, muut tasaisesti siltä väliltä. Meillä on lapsille omat huoneet, harrastuksia; joukkuepelejä ja musiikkiopistoa ym. Vaatteita kierratetään lähinnä oman perheen sisällä sekä parin tuttavaperheen kesken. Jokaiselle hankitaan myös uutta. Olemme viime vuosina tehneet ainakin kerran vuodessa koko perheen ulkomaanmatkan.



Lähipiirissämme on kaksilapsisia perheitä, jossa lapsilla ei ole ensimmäistäkään harrastusta, koska se vaatisi vanhemmilta aikaa ja vähän rahaakin.



Tai perhe, jossa standardi kaksi lasta, mutta ihan kaikki ostetaan vanhana. Pankkitileillä on sijoitusrahastoja ym. varallisuutta, mutta tarpeelliseksi ei nähdä lapsiin sijoittamista. Surullista.



Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, vakituinen virka. Mies on lukenut opistotason ammatin ja tekee parempipalkkaista työtä kuin minä... En ymmärrä miksi jonkun pitäisi tuntea myötähäpeää meidän perheen puolesta?

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, mikä hyvän perhekoon mittari se oma huone on? Entäs hyvät harrastukset? Entäs merkkivaatteet? Vain rahako ratkaisee kaiken? Kateuttako? Mihin ihmeeseen tämä yhteiskynta on menossa?



Ne pullamössöt, jotka kasvavat 1-2 lapsisessa perheessä, hekö ovat meidän tulevaisuuden toivoja. Kaiken saaneet? Rahalla? Ei vastoinkäymisiä, ei kiellettyjä asioita. Tähänkö maailma on mennyt?



Kuka sanelee, mikä on oikea perhekoko kullekin? Me emme ole sitä pystyneet päättämään. Meille on annettu jo viisi upeaa lasta. Ei meillä ole kaikilla merkkivaatteita, joka kerta en ehdi ottamaan syliin, lapsemme joutuvat siis kokemaan pettymyksiä, ruokana ei ole juuri koskaan parasta ravintolaruokaa... Mutta perheemme on onnellinen siitä mitä meillä on.

Se ei tarkoita etteivätkö muut pystyisi.

Suurperheen lapset saavat paljon sellaista mitä muut eivät. Paljon ennemmän tärkeitä läheisiä ihmisiä, rakkautta, läheisyyttä, huomiota. Suurperheen vanhemmat ovat usein enemmän paikalla kuin uraa tekevät pienen perheen vanhemmat.

Kerropa perusteluja väitteillesi: suurperheen lapset saavat harvoin sitä mitä muut (mitä se on??), yhteiskunta joutuu tukemaan enemmän suurperheitä, suurperheen lapsi ei saa olla samalla tavalla lapsi jne... Onko sinulla mitään perusteluja, vai onko kaikki omaa mututietoa ja ennakkoluuloa?

Meillä lapset tekee kotitöitä myös, se on aika itsestäänselvää ja näin oli silloinkin kun lapsia oli kaksi. Itsestäänselvä asia pitäisi olla joka perheessä että yhteisestä kodista huolehtimiseen osallistuvat kaikki. Jos on koko lapsuus ja teini-ikä istuttu persauksellaan tekemättä mitään, niin aika kova pala kun kotoa muuttaessa ei ole edes vedenkeitto hanskassa ja yllätyksenä tulee että pölyt nurkissa eivät katoa itsestään niinkuin lapsuuden kodissa. Alle kouluikäiset korjaavat omat jälkensä, yläasteikäisillä on omat kuukausittain vaihtuvat vastuualueensa (roskiksien vienti päivittäin, tiskit koneella, päivittäin, imurointi päivittäin, vessojenpesut kerran viikossa jne.siis näistä yksi). Vastuuta vastaan saa kuukausirahan, jos homma jää tekemättä niin kuukausiraha vastaavasti pienenee. Ala-asteikäisillä sama juttu jos haluaa jo kk-rahaa, mutta kevennettynä.

En näe ainuttakaan syytä tai hyötyä siitä että lapset eivät tekisi kotitöitä. Tiedän perheitä joissa eivät tee. Laiskat teini-ikäiset (2 kpl) löhöää vaikka kämppä olisi millaisessa kaaoksessa ja äiti paljon töissä. Itse olen omistani erittäin ylpeä ja olen saanut kehuja heistä myös opettajilta ja kaverien vanhemmilta. 13v soitti itse itselleen omasta halustaan työpaikan, verokortin ja vieläpä kauppojen bonuskortit:D ja toimii tukioppilaana ja kesätoiminnan apuohjaajana nuoremmille. Pojalle on luvattu jo naapurin firmasta ja kaupungilta kesätöitä ensi kesänä kun täyttää 16v.

Tiesikö kirjoittaja, että vanhemmuus on muutakin kuin kaiken kivan tavaran ostelua ja kalliiden harrastusten makselua? Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsistaan pärjääviä ja muut huomioon ottavia ihmisiä. Pummeja kasvaa niistä jotka ovat tottuneet saamaan kaiken haluamansa ja vieläpä ilmaiseksi, ei niistä jotka ovat kasvaneet siihen että raha ei kasva puussa ja että jos haluaa jotain sen eteen on ponnisteltava.

On luonnollista että vanhemmat lapset katsovat nuorempien perään, jokainen normaali isosisko tai veli pitää huolta pienemmistään eikä sitä tarvitse erikseen opettaa. Se ei tarkoita sitä että lapsi saisi olla vähemmän lapsi.

Meillä kyllä välitetään lapsista niin paljon ettei mitään mopoa tulee kukaan heistä saamaan. Ne on ihan itsemurhavälineitä teini-ikäisen käsissä Helsingin liikenteessä.

Kerro minulle se yksikin asia mitä suurperhe ei pysty tarjoamaan, mutta pienperhe pystyy? Minusta sinun kirjoituksesi on ihan täyttä soopaa ja omia ennakkoluulojasi (tai kateutta, onko sittenkin miehestä tai omasta kyvyttömyyden tunteesta kiinni ettet suurempaa perhettä saa?)

Minä haluaisin suurperheen. Vaan en hanki. En kykenisi antamaan kaikille lapsille sitä mikä heille kuuluu (riittävästi aikaa, henkilökohtaista huomiota, oma huone, riittävät harrastukset jne.).

Suurperheen lapset saavat harvoin sitä, mitä muut. Se altistaa syrjäytymiselle. Yhteiskunta joutuu tukemaan enemmän näitä perheitä. Suurperheen lapsi ei mahdollisesti saa olla samalla tavalla lapsi: joutuu tekemään enemmän kotitöitä, katsomaan nuorempien perään jne.

Ongelmia on kaikissa perheissä, mutta suurperheessä niitä saattaa kasaantua. Joten monesti herää kysymys, onko vastuullista hankkia niin suuri perhe, ettei se kykene vastaamaan jäsentensä hyvinvoinnista. Yhteiskunta tukee vielä perheitä, mutta kuinka kauan. Miten suurperhe kykenee tarjoamaan lapsilleen samaa kuin pienemmät perheet? Jos ei kykene, lasta aletaan helposti kiusaamaan, jää ulos porukasta, kun ei ole mopoa tai varaa harrastaa jne.

Ja jos vähänkin poikeaa ns. valtaväestöstä. Itse en arvostele täällä ketään ei kuulu tyyliin. Heitä ihmettelen vaan jotka sitä bb:tä katsoo.. ei voi ymmärtää?

Noin mekin voitaisiin asua, jos muutettaisiin maalle. Täällä Helsingissä ei ole varaa noin isoon taloon kuin rikkailla. Ollaan joskus oltukin muuttamassa, mutta ei kuitenkaan olla raaskittu näitä pk-seudun aktiviteettaja jättää:) Lapsetkaan ei vaihtaisi maalle vaikka saisivat omat huoneet, on keskusteltu asiasta.

huoneet, ei sermejä. Talo on 3-kerroksinen ja huoneita on 10 ja lisäksi vierashuone (voi käyttää myös normaalina huoneena). Ja halutessaan saa vielä kaks huonetta lisää. Lisäksi olkkari, keittiö, sauna, suihku jne.

olinkohan nro 27

P.S. Asumme maalla ja tavallaan metsän keskellä, matkaa ei silti älyttömästi minnekään.

Onko tosiaan 9 lapsen perheellä kaikille 9:lle lapselle oma huone ja lisäksi vanhempien mh? Eli tässä tapauksessa 10 mh ja lisäksi muut tilat? Vai onko nuo "omat" huoneet sitten jotain sermillä jaettuja pienehköjä poteroita?

Suurperheet on ekoterroristeja ja yhteiskunnan tuella eläviä luusereita, jotka saavat syyttää vain itseään kaikesta. Suurperheiden äidit synnyttävät lapsiaan vain itsekkyyden takia, ovat niin laiskoja, että eivät halua mennä oikeisiin töihin. Valittavat vain, mokomat...

enpä tiedä rankempaa ja vaativampaa työtä kun hoitaa ja kasvattaa monta lasta kotona.

täällä. Sukulaisia ja tuttuja on kyllä mm. Hesassa, jossa välillä vieraillaan, mutta meistä kumpikaan ei tykkää asua kaupungissa ja lapsetkin täällä viihtyy hyvin.

se nro 27 toisen kirjotukseni numeroa en muista

Noin mekin voitaisiin asua, jos muutettaisiin maalle. Täällä Helsingissä ei ole varaa noin isoon taloon kuin rikkailla. Ollaan joskus oltukin muuttamassa, mutta ei kuitenkaan olla raaskittu näitä pk-seudun aktiviteettaja jättää:) Lapsetkaan ei vaihtaisi maalle vaikka saisivat omat huoneet, on keskusteltu asiasta.

huoneet, ei sermejä. Talo on 3-kerroksinen ja huoneita on 10 ja lisäksi vierashuone (voi käyttää myös normaalina huoneena). Ja halutessaan saa vielä kaks huonetta lisää. Lisäksi olkkari, keittiö, sauna, suihku jne.

olinkohan nro 27

P.S. Asumme maalla ja tavallaan metsän keskellä, matkaa ei silti älyttömästi minnekään.

Onko tosiaan 9 lapsen perheellä kaikille 9:lle lapselle oma huone ja lisäksi vanhempien mh? Eli tässä tapauksessa 10 mh ja lisäksi muut tilat? Vai onko nuo "omat" huoneet sitten jotain sermillä jaettuja pienehköjä poteroita?

Ettekö te yhtään ajattele pidemmälle, minkälaisen kulutuksen luonnonvaroissa teidän jälkeläiset tulevat aiheuttamaan jo teidän elinaikananne??



Eli, jos 8 lastanne saa kaikki vaikka 4 lasta on se jo 32 lasten lasta - näiden lapset vaikka vain 2 lasta eli yhteensä 64 lasta eli teidän elinaikananne on teidän ja jälkeläistenne kokonaismäärä 2+8+32+64= 106!

Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten tämän jälkeen se teidän jälkeläismäärä vasta repeääkin!! Ja tuon kun kerrotte yhden länsimaalaisen hiilijalanjäljellä, niin ei paljon vaatteiden kierrätykset ja joukkoliikenteet auta:(



Niin ja kaksilapsisen perheen jälkeläisten vastaava määrä on 2+2+8+16= 28!

on todella kateellinen suurperheen äidille. Luonto on luonut naisen lisääntymään ja hoivaamaan pienokaisiaan, nykynainen on kauaksi vieraantunut biologisesta tehtävästään eikä useinkaan löydä elämälleen todellista tarkoitusta. Ei uskalla lisääntyä tai mies ei halua sitoutua niin syvästi että suostuisi suurperheeseen. Yhden lapsen äiti on helpompi jättää kuin neljän. Viimeistään mummoiässä moni ihminen on erittäin yksinäinen ja katkera elämälle. Kateelliseksihan se pistää, kun jollakin on monen ikäistä lasta ympärillä paapottavana ja paapomassa.

En keksi äkkiseltään asiaa mitä ei arvosteltaisi. :)

Meillä on kahdeksan lasta, en tosin täällä ole koskaan neuvoja kysellyt, mutta lukenut ketjuja, joissa suurperheen äidit on neuvoja kyselleet ja aina sinne sekaan mahtuu näitä jotka toteaa, että kannattiko tehdä niin monta lasta ym. Olen kuitenkin tähän törmännyt ihan oikeassa elämässä. Meillä on lapset 2-3v ikäeroilla, poikkeuksena esikoinen ja kakkonen, joilla on ikäeroa 8kk. Olen siis kuullut tuttaviltamme, jos oon sattunut sanomaan, että välillä väsyttää, koska osa lapsistamme nukkuu todella huonosti, vaikka eivät olekaan lyhyillä ikäeroilla niin silti ne heräilyt on raskaita, tuosta huolimatta en kadu suurperhettämme. Suurimmaksi osaksi on kuitenkin paheksuttu lapsilukua kun perhettämme on kohdannut vastoinkäymisiä niin sillon on muutamat todenneet tyyliin, että oisko kannattanu jättää lapsiluku pienemmäks niin näistäkin vaikeuksista oisitte selvinneet helpommalla ja nämä vastoinkäymiset ei ole mitenkään liittyneet lapsilukuun.