''''''MARRASmasut vko 44'''''

Eilen illalla me sitten päätettiin käydä sairaalassa, mutta kyllä oli sotatantare pystyssä kun piti lähteä. Mun sukulaiset soittivat ja käskivät mennä näytille ihan varmuuden vuoksi ja mä yritin selitellä niille, että odotetaan nyt hieman kun ei supparit ihan säännöllisiä oo. Kivut ja huono olo kuuluvat asiaan, mutta ei. Piti pommittaa niin kauna kunnes suostuin. Sitten mies rupesi inttämään vastaan, että: "ei mun sisko mennyt kun vasta silloin kun supparit alkoivat 2minuutin välein ja sekin oli ensisynnyttäjä". Ja just sinä päivänä aikaisemmin sain kuulla tutultani, että hän olisi halunnut puudutuksen kaikkiin kolmeen raskauteensa, mutta ei koskaan kerinnyt saamaan mitään piikkejä kun on mennyt viime tipassa sairaalaan. Olin ihan hermoillani koko asiasta, kun päässä käväs mieles et ihan turhan takia en toisaalta halunnut mennä, mutta silti halusin varmistaa tilanteen. Mies yritti vielä kääntää pääni, mutta sillon hormonit jylläs niin pahasti, että meikäläinen rupes poraa ja loppua ei meinannut tulla. Jokin vaan vinksahti päässä. Mies siinä sit pyyteli anteeksi ja sanoi, että kyllä häntäkin pelottaa tilanne ja kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä.

Sairaalassa pistettiin käyrille, mutta vauva nukkui kuuleman ja kohdun suu oli vielä kiinni. Kotio lähetettiin. Ei siinä mitään. Tulipahan hyvä olo itselleni ja sain jopa nukutuksi hieman paremmin=)

Voipi olla että kerkiän sittenkin saamaan sen possurokotteen. Mulle on maanantaille varattu normi neuvola käynti ja sen yhteydessä rokotus.

Että tällästä soppaa taas vaihteeksi=) Jaksuja ja toivotaan ettei kehenkään iske possutauti!!

rv.37+2

Minulla oli toinen yö rokotuksen jälkeen pahempi kuin eka. Luulin jo toisena päivänä, ettei suurinpiirtein kaikilla ollut olkapääkipu ollutkaan minulla ollenkaan paha ja lähdössä kokonaan pois, mutta se kipu levisikin yöllä hartiasta niskaan ja toiseenkin hartiaan. Pistoskohdassa ei ollut mitään turvotusta, mutta en saanut nostettua kättä ylös. Pää oli kovemmin kipeä ja hikoilin, joten pientä lämpöä ilmeisesti pukkasi. Nenä meni ihan tukkoon ja oli vaikea hengittää. Se hengitysvaikeus oli inhottavinta. Mahaa kipusi, mutta sitähän voi kivuta kyllä muutenkin näin loppuraskaudesta. Kun minulla oli tuollaisia lievähköjä influenssaoireita, niin toivon, että kehitin immuniteetin varsinaista tautia vastaan. Toivossa on hyvä elää, mutta toisaalta kyllä vähän pelottaa ne virusjäämät kropassani.



rv. 36+3



PS. Oulussa tarjotaan vain yksi ultra. Ensi vuonna tulee olemaan 2 ultraa lakisääteisesti. Olkaa tyytyväisiä 3 ultran paikkakunnilla. :)

Eilen luulin et nyt tuli lähtö. Puoli ysistä alkaen illalla supisteli pari tuntia kunnolla ja mahakin tyhjentyi hyvin vauhdikkaasti. Puoli yhdentoista aikoihin sanoin miehelle, että saattaa olla lähtö tiedossa ja kas, kas - kun maagiset sanat tuli sanottua, tilanne alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Pari tuntia vielä sen jälkeen supisteli, mutta selvästi rauhallisemmin.



Mieskin tuntui ihan oikeasti heräävän, että meille on todella tulossa PIAN vauva! Tänään lähtiessään huolehti ihan eri malliin mun voinnista ja varmisteli et puhelimessa on akkua, jos tulee kesken päivän soitto. Sillä on vielä syksypuuhia hieman kesken, joten kai sillä iski paniikki et ehtii tehdä kaikki ennen vauvan syntymää! Kyllä mullakin on kieltämättä ollut monia asioita (siivousta, ompelua,, valokuvien järkkäämistä ym.) mielessä et teen ennen vauvan syntymää. Saas nähdä mitä ehtii ja mitkä jäävät odottamaan aikaa parempaa:)



Paakkiksella oli aikamoiset possurokotereaktiot, hui! Minä selvisin keskiviikon rokotteesta suht vähin oirein: to huippasi, käsi on ollut kankea ja aika ilkeästi kramppasi välillä lihakset ja eilen illalla alkoi nenä vuotamaan. Toivon, ettei kuume nouse ja tarvi ainakaan lähteä kuumeisena synnyttämään.. Toivottavasti pikkupippuri teillä ei tule liikaa harmia taudista.



Täällä hippunen lunta maassa ja ihana, ihana aurinko paistaa. Kohta ulkoilemaan!



-HH 37+3

Mulla ollu väliviikko kaikissa käynneissäkin tällä viikolla. Ens ma olis pelkopolin synnytystapa-arvio. Se jänskättää. Eniten jänskättää (ja harmittaa) se, että eivät oikein ole ymmärtäneet miksi mä pelkään. Joka kerta ovat kovin puhuneet epiduraalin puolesta ja siitä, kuinka kivuttomasti sen saavat laitettua. No ei se ole se! Se on se tilanne, mitä mä pelkään,se, että meen ihan totaaliseen paniikkiin hyperventilaatioineen päivineen kun aletaan pistämään tippaa. Se ei tee hyvää siköllekään. Mut saa nähdä miten tää kolmas kerta sujuu. Ainakin pitäis taas ultrata paino-arvio :) Jänskättää myös sellaiset sanat kuin: "synnytyksen käynnistys" sekä "sektio". Toivottavasti en kuule kumpaakan ma!



Mulla on ollu välillä tosi sulkeutunut olo, sellanen, et en oo ollu tässä maailmassa, mutta tuo taitaa kuulua tähän loppuraskauteen. Keskityn nyt muistamaan oman nimeni ja ositteeni - kovin on vaikeata keskittyä muiden ongelmiin enää - oma napa kiehtoo, etenkin sen pompinnat :)



Mut on ultrattu kovin monta kertaa. Kaks kertaa on se normaali Helsingissä. Varhaisultra oli liian aikasin, eli kävin siinä kahdesti. Sitten oli yhteen tutkimukseen liittyvä ultra (raskausmyrkytys tutkimus), rakenneultra, kaks äippäpolikäynti ultraa, sekä kahdesti on ultrattu pelkopolilla. Neuvolalekuri ei ultraa täällä. Neuvolalekurikin olisi ensi viikolla.



Onnea kaikille syntyneille ja heidän perheilleen! Kohta taitaa tulla monta uuttaa vaavia jo maailmaan - ainakin näistä jutuista päätellen :) Marraskuukin alkaa jo huomenna!



Ja hyviä vointeja kaikille, jotka ovat rokotteen ottaneet sekä niille, jotka sen ovat jättäneet ottamatta - päätös on joka tapauksessa aina henkilökohtainen ja oikea - oli se sitten kumpi tahansa.



rv 35+5 (saa nähdä mennäänkö joulukuun puolelle...)

Onpa jännää, kun noin monella jo supistelee. Ensi viikolla saadaan jo varmaan paljon vauva-uutisia!



Huldahuoleton ja muut supistelijat: Mustakin tuntuis kurjalta, jos noin hyvä alku supistuksien kanssa lopahtaa täysin. Saatikka kun joillain siinä mennyt jo monta yötä. No kai se ainakin sitä tietää, että piakkoin tapahtuu.



Rokotuksesta ollaan selvitty, nyt kolmas päivä. Olkavarsi aristaa vaan sitä painaessa, nuhaa ollut pari päivää enemmän. Tässä on muutenkin sellainen olo, että taistelee tavisnuhaa vastaan, aamuisin nenä vähän tukkoinen.



Mun olo on ollut tasaisen hyvä. Tänään sain ainoan muutoksen. Pojan kanssa ulkona puuhatessa alkoi yhtäkkiä oikea kylki pistämään/ sattumaan. Onneksi oli sukulaisia kylässä, joten pääsin sisälle lepäämään. Soitin synnärillekin ja kysyin neuvoja puolen tunnin jälkeen. Lepoa ja jos ei helpota niin näytille. Epäilivät pientä venähdystä. Puolen tunnin levon jälkeen alkoi helpottaa. Vieläkin vähän arka, mutta vauva onneksi potkii hyvin :). Mutta siinäpä meidän synnytysuran tähän astinen jännityspiste.



Vointeja supistelijoille ja muille,



Nyyny 37+3 ja Nasu

Niin sitä sitten ohitettiin kakkosenkin syntymäluvut. Menee sitten varmaan yliajalle tämä tapaus - ei sitten taas minkäänmoista merkkiä että synnytys oisi tiedossa.



Torstaina iltapäivästä alkoi supistelemaan ja se yltyi vaan iltaa kohden. Illalla oli jo aika tuskaista ja lämpöpussin kanssa menin nukkumaan. Yhdeltä yöllä heräsin kun sattui niin vietävästi ja kellottelin suppareita 5-4 minuutin välein tunnin verran. Juuri olin soittamassa lapsenvahdille kun välit alkoi harvenemaan ja särkylääkkeen voimin sain nukahdettua. Että se siitä lupaavasta alusta.



Myöhemmin vasta laskin yksi + yksi. Torstaiaamuna olin ottanut rokotteen ja koko eilisen kärsin kovasta nivelkivusta. Oisikohan harjoitussupparit sen kivun kanssa tuntuneet enempi "niiltä oikeilta" suppareilta. Muita oireita mulle ei ole rokotteesta tullutkaan ja ne nivelkivutkin on hävinneet.



Eilen pakkasin toimiston kasaan ja pystytin toimivan työpisteen tänne kotiin, että nyt ollaan sitten virallisesti vanhempainvapaalla. Kaikki oisi valmiina - vain bebbe puuttuu :)



Miehen sisko päivystää uskollisesti puhelimen ääressä koska tulee soitto lapsenvahtihommiin, ihan senkin takia toivoisi ettei tässä niin kauhean kauaa enää menisi.



m&m 39+1

Se olis tänään se kauan odotettu päivä, mutta mitään sellasia tuntemuksia ei kyllä oo että tänään ainakaa tarvis mennä sairaalaan. Olo on niin huono kun koko ajan vaan oksettaa ja närästää. Taju meinaa lähtee ku kaun seisoskelee menee varmaan selästä kaikki suonet tukkoon ku maha painaa niin kovaa. oon tullut siihen tulokseen että se on poika eikä tyttö, niinkuin aluksi veikattiin. Jos se olis tyttö niin olis se jo syntynyt ja maha on pelkästään eteen päin ei yhtää sivuille. Sykkeet vaan viittais siihen että se olis tyttö, mut saa nähä, eikö se ny sieltä pikku hiljaa ala tulemaan. Viimestään parin viikon päästä on pakko jos ei oma aloitteisesti tahdo ulos :)



rv 40

No niin mammat, sepä olisi nyt marraskuu, meidän oma kuukausi! Muutama marraskuinen saatiinkin maailmaan jo lokakuun puolella! Ajatelkaahan, niin pitkä aika ollaan "yhdessä" kuljettu :)!



Täällä hienoisia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä... tai sitten olen vaan turhan toiveikas. No, joka tapauksessa, heräilin pitkin yötä TOSI kipeisiin supistuksiin joita tuli neljänkin minuutin välein ja nämä supistukset tuntui ihan reisissä asti. Käveleksin aikani kuluksi ja niin ne mokomat supparit sitten aamupuolella rauhoittuivat. Vatsa toimii nyt koko ajan, samoin pissalla pitää hypätä yhtenään. Häntäluu on kipeä ja aamulla tuli reilusti jotain limaakin taas... Voi että kun vauva nyt tästä riemastuisikin tulemaan!



No, huomenna neuvolaan jos tilanne edelleen ennallaan...Nyt ruokaa, kaaaamea nälkä :) !



Lupsakkaa sunnuntain jatkoa kaikille!



Peppipihlaja 37+6

Vihdoinkin marraskuu, muttei mitään merkkejä vauvan syntymästä. Blaah! Ei jaksais taas venailla ja toivoa parasta joka päivä vielä seuraavat kolme viikkoa. Mutta täytyy tähän todeta, että viimeiset viikot ovat olleet tämän raskauden parasta aikaa. Ihan on olo melkein kuin normaalistikin, mitä nyt närästää jos vähänkin kumartuu, turvottaa ihan sikana, jalat iltaisin hirveän levottomat ja paikallaan seisominen on työlästä, mutta muuten olo on aika mainio. Kaikki muu menee kunhan se kauhea kipu joka askeleella alapäässä ei tule takaisin!



Yhtenä vaivana mulla on myös se, että hiukset takkuuntuu tosi helposti. Ei auta vaikka mitä ihmeaineita sinne tunkee tai kuinka usein harjaa. Viime kerralla oli sama juttu ja sitä kesti imetyksen ajankin. Seksikkyys on tästä takkukasasta kaukana. Oikeastaan olen luovuttanut jo itseni suhteen siinä etten enää jaksa huolehtia ulkonäöstäni juuri lainkaan. Sen aika tulee sitten myöhemmin.



Eilen tilailin taas netistä tavaraa mm. luonnonvalkoiset reunapehmusteet pinnasänkyyn ja vastasyntyneelle ruskovilla silkkimyssyn. Kummasti virkistää mieltä kun on jotakin mitä odotella postista =)



Äsken imuroidessa alkoi sydän tykyttää ylikierroksilla. Nyt yritän vähän levätä ja jatkaa kohta moppausta. Kai pitäis kuunnella enemmän omaa kroppaansa ja levätä, mutta siivottava on kun illalla ovat ylisiistit naapurit tulossa kylään. Oikeasti en jaksaisi nyt ketään ylimääräistä katella, mutta ei kehtaa enää peruakaan.



Monella on synnytystä enteilevät merkit jo ilmassa, mulla vain ei mitään. En osaa edes ajatella meille tulevan vauvan. Siis v-a-u-v-a! Vauva, joka valvottaa öisin, huutaa iltaisin, jonka vaipat pitää vaihtaa ja josta ei pääse eroon edes käydäkseen rauhassa wc:ssä. Eilen totesin miehelle etten tiedä haluanko jo synnyttämään vai että se pysyisi vielä mahassa ja lisäsin, että parasta kai olisi jos koko vauva vain katoaisi =) Suurimman osan ajasta kyllä ihan mielenkiinnolla odotan millainen pieni ihminen sieltä syntyy, vaalea- vai tummahiuksinen, rauhallinen kuin isänsä vai viipeltäjä kuten isoveljensä ja minä...



Adara 38+6

Tänään mullakin ois laskettu aika, muttei merkkejä tulevasta koitoksesta. Supistuksia silloin tällöin. Lenkkeily ja seksi ollaan otettu käyttöön ja vyöhyketerapeutilla kävin perjantaina. Terapeutti teki käynnistävän/rentouttavan hoidon, mutta jos keho/vauva ei ole valmis, ei se sieltä sitten tule. Pitänee siis vielä odotella. Itsellä ollut alusta asti tunne, että syntyis 8.11. ja tänään tajusin, että sehän ois isänpäivä.



Kantoliinoja etsiskelin, hug-a-bubit miellytti silmää. Mitä suosittelisitte ensikertalaiselle? Monetkos imetysliivit omistatte? Mulla on nyt neljät huuto.netistä tilatut ja yritän niillä pärjätä.



Hanna & "Kaapo" RV 40