Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla lapset pienillä ikäeroilla, miten olette jaksaneet?
25.10.2009 |
Meillä on lapset 2v 1kk, 1v 2kk ja 2kk. Meidän lapsiluvun piti jäädä kahteen, koska kakkosen raskausaika oli todella vaikea. Mutta kun kolmas ilmotti tulostaan niin ensin se oli järkytys, harkitsimme jopa aborttia, mutta lopulta päädyttiin siihen, että pidetään vauva.
Nyt vaan tuntuu todella raskaalta kun kaikki lapset on vielä tosi pieniä, ajan kanssa varmaankin helpottaa, mutta nyt se ei paljon lohduta. Isommat lapset on kerran kahdessa viikossa kummeillaan, mummolassa ym ja meillä on vaan vauva. Imetän eikä vauva hyväksy pulloa niin isäkään ei voi pahemmin auttaa, paitsi nukuttaa vauvan iltaisin, nukahtaa isin kanssa paremmin kun minun. Vaikeinta tässä on ehkä se, että meillä heräilee kaikki lapset vielä öisin, isommat ei enää syö yöllä, mutta silti pari kolme kertaa heräävät. Kakkosen tiedän olevan herkkäuninen ja havahtuu suht pieneenkin ääneen. Esikoinen nukkui vauvana paremmin mitä nyt. Näkee yöllä kait pahaa unta tai jotain, koska itkee unissaan ja kestää välillä pitkäänkin ennen kun rauhottuu.
Lisäksi meillä käy perhetyöntekijä, koska jo ennen nuorimman syntymää minulla oli masennuksen oireita. Lääkkeitä en masennukseeni syö, mutta terapiassa käyn.
Kommentit (51)
"otan osaa" !!
Itse olen välillä jo hermoromahduksen partaalla vaikka lapsia on vaan 2 ja ikäeroakin 2v4kk!
Onneksi olet saanut hyvän tukiverkoston! Tsemppiä ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli eka 1- vuotias kun toinen syntyi ja harkittiin kolmannen hankkimista putkeen.
Ei kuitenkaan tehty niin vaan odotettiin pari vuotta.
Nyt meillä on neljä alle 5- vuotiasta.
Kaikki lapset on suunniteltuja ja toivottuja. Pärjään yksinkin tässä talossa vaikka ukko on välillä viikkoja matkalla.
Kyllähän noi herää ja uhmaa, sairastuu koko pentue mutta se nyt on vaan elämää.
Mä ymmärrän että jotkut haluaa lapset pienellä ikäerolla mutta tollasta ehkäisyn kanssa sohlamista en ymmärrä. Jos ei halua/jaksa vauvaa, ehkäisee. Joko olet sterilisaatioajan varannut?
koita ajatella positiivisesti että sinulla on helppoa lasten ollessa vanhempia kun heistä on seuraa toisilleen... hanki kantoliinat sun muut arjen helpottajat, palkatkaa kotiin siivooja ettei sinun tarvitse siihen energiaa kuluttaa.. keksi vanhimmalle joku kerho, palkkaa luotettava lastenhoitaja tekemään satunnaisia töitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voin sanoa että kyllä on ihanaa nyt kun lapset ovat 7 ja 8v. Vinkiksi sanon teille joilla pieniä, että säännöllinen päivärytmi, sillä pääsee jo pitkälle. Ainakin mulla sillon oli.
Nyt meille on tulossa 3 lapsi ja neljäs on haaveissa saada heti putkeen..
Nyt ovat jo 3v4kk ja 4,5v.
Kyllä se eka vuosi oli vaan selvitytymistä. Ei paljoa muistikuvia ole :( Meillä molemmat lapset oli kotihoidossa, ja kyllähän minä (äiti) aika kovilla olin. Jälkikäteen mies on sanonut, että olin kyllä aika puhki välillä kun hän tuli töistä kotiin. Ei siinä paljoa muuta tehty, kuin syötiin, nukuttiin ja vaihdettiin vaippoja.
Meilläkin molemmat oli huonoja nukkujia ja esikoinen heräili vielä muutaman kerran yössä. Tehtiin sopimus miehen kanssa, että hän hoitaa esikoisen yöllä, minä nuoremman. Ja näin tehtiin, joka yö.
Menin töihin, kun lapset olivat 1v2kk ja 2v4kk. Ja silloin se tuntui pelastukselta! Rahatilannekin oli sellainen, että töihin olisi pitänyt mennä, mutta kyllä se minulle oli tarpeen muutenkin. Tein ja teen edelleen nelipäiväistä työviikkoa, mies myös.
Siinä tilanteessa se oli välillä ihan hirveää. Nyt jälkikäteen ajateltuna olen ymmärtänyt, että ei siinä olisi voinut selviytyä sen paremmin ja olen jopa vähän ylpeä itsestäni, että selvisin! Nyt kun lapset ovat jo "isoja", heistä on paljon seuraa toisistaan ja elämä on välillä ihan helppoa!
Päivä kerrallaan, siinä minun neuvoni. Koita päästä yksinäsi vaikka viikonloppuisin lenkille, jätä lapset miehelle. Meilläkin molemmat kieltäytyivät pullosta. Mutta kyllä se vauvakin selviää ilman äitiä pari tuntia, jos syötät juuri ennen lähtöä ja heti paluun jälkeen. Itkuunkaan ei kukaan kuole :) Ja muista, että tarkoitus ei ole olla superäiti, vaan ainoastaan selviytyä. Ajan myötä sitten jää enemmän aikaa kaikkeen kivaan.
Ja niille päivittelijöille, että onko niitä lapsia pakko tehdä niin pienellä ikäerolla, tilanteita on niin monia. Me tehtiin esikoista piiiiiitkään, ja ajateltiin, että toinen tulkoon jos on tullakseen - ja tuli nopeasti! Silloin esikoinen oli vielä niin pieni, ettei oikein edes ollut perillä, mitä lapsiperheen elämä oikeastaan onkaan. Mutta nyt olen sitä mieltä, että hyvä että tuli niin nopeasti :)
Iloisia syyspäiviä alkuperäisen perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hurja tahti teillä ollut, mutta kaikesta selviää. mulla 4.5 v, 3 v ja 10 kk. ja juurikaan apuja ei oo. ajoittain tosi rankaa ku joutuu herää monta kertaa yössä.Mutta mitään en vaihtais pois sillä tää hetki ku lapset on pieniä on kohta hujauksessa ohi. Nauti niistä pienistä hyvistä hetkistä. Ja muista kiittää avustasi jota saat.. sillä se on arvokasta. koeta jaksaa.
nim. 4 haaveissa putkeen
vuosi oli kamala valvottavien lasten ja koliikin kanssa, mutta kun kuopus oli 1 v, lapset löysivät toisensa ja omat todella läheisiä toisilleen. Vaivannäkö palkitaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä asia sinulle periaatteessa kuulukaan. Minun kohtu repesi nuorimman synnytyksessä ja se poistettiin.
ap
mutta tollasta ehkäisyn kanssa sohlamista en ymmärrä. Jos ei halua/jaksa vauvaa, ehkäisee. Joko olet sterilisaatioajan varannut?
isommat ikäerot (3 ja 2 vuotta), joiten en voi vinkata mitään erityistä, sen sijaan haluan kannustaa ja tsempata ap:tä. 9:n viestistä tuli hyvä mieli. Olette te ihme arjen fakiireja, joilla lapset syntyneet noin lähekkäin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ikäeroa on enemmän, 2v jokaisella. Musta on tärkeetä että meillä on selkeä päivärytmi. Laitan illalla aamun kamppeet suunnilleen valmiiksi. Kun vauva käy aamupäiväunille niin pakkaan sen ensin ulkovaatteisiin koppaan ja yleensä siihen nukahtaa, sitten isommat valmiiksi. Sitten pariksi tunniksi ulos. Sitten syödään jne., jotenkin sen tärkeyden huomaa heti jos ei mennäkään ulos(joku vaikka sairaana tai koiranilma), kaikki hyppii seinille. Ulkoilun ja ruokailun jälkeen on lepohetki myös äidille...Sitten taas välipala ja ulkoilua. Sitten iltaruokaa, pikkukakkosta ja iltapesut yms.
Sama päivästä toiseen paitsi välillä on kerhoja yms. Mutta jotenkin tää samana toistuva päivärytmi helpottaa hurjasti meidän elämää vaikka ekan lapsen synnyttyä olin sitä mieltä ettei mitään rytmejä saa olla vaan mennään vauvan ja fiiliksen mukaan...
eli oikein hyvin olemme jaksaneet.
Meillä kahden isomman ikäero 1 v 7 kk.
Nyt ovat 7v(+3kk) ja 5v(+8kk), ja kuopus 13 kk.
Oltais toivottu kolmas pienellä ikäerolla myös, mutta ei tärpännytkään niin helposti :(
2,5 v yrityksen jälkeen vasta tärppäsi, joten tulikin pidempi ikäero.
Neljättä ollaan yritelty nyt 7 kk, ja jälleen toivottais pienehköllä ikäerolla.
Isommista on tosi kivasti seuraa toinen toisilleen, ja toki tuo pikkuinenkin on leikeissä mukana ;)
Kaikki poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei teihin verrattuna olekaan ihan tuollainen tahti, vain 3 lasta 3 vuodessa. Eka vuosi oli rankin, kun oli yksivuotias ja vastasyntynyt. Sitten helpotti nopeasti. Anopista oli apua silloin tällöin mutta emme oikeastaan sitä kovin paljon tarvinneet, lapset ovat olleet aina terveitä ja hyviä nukkumaan.
Kahden ensimmäisen lapsen kanssa oli rankka ensimmäinen vuosi, meillä rakennettiin kun vauva-aika oli pahimmillaan. Niimpä olin lasten kanssa paljon yksin. Mutta tinkimätön päivärytmi meilläkin oli se arjen pelastaja. En myöskään antanut periksi omasta x1/vko omasta 2h tauosta...Ja kun tuosta vuodesta selvisi, niin sitten se olikin jo paljon helpompaa!! Palasin töihin 4pv/vko systeemillä kun nuorempi lapsi oli 1v 3 kk ja se oli kyllä minun kannalta paras mahdollinen ratkaisu! Oikeasti olin paljon parempi äiti kun pääsin välillä hengähtämään töihin! Lisäksi lapset pääsivät tosi kivaan hoitopaikkaan ja viihtyivät siellä tosi hyvin! Kolmas lapsi tulikin nyt kun vanhempiin sisaruksiin on vähän isompi ikäero ja minusta tämä tuntuu vielä raskaammalle kuin se pienen ikäeron vaihtoehto. Eli sillon kun molemmat oli vaippaikäisiä, oli narut jotenkin paremmin käsissä. Nyt kun kotona on 2 uhmaikäistä virikkeitä kaipaavaa ja vauva, tuntuu että kaikki on paljon hankalampaa! Isommat lapset tarvitsee kaikenmaailman kerhoa yms, ettei ne kiipeile seinille ja toistensa kurkkuun, on sitä kuljettamista paikasta toiseen. Niin ja sitten vielä se vauva joka vaatii paljon... On edelleen ne yöheräilyt, mutta sillä erolla, ettei päivällä enää pääse ite päikkäreille sillon kun muut lapset nukkuu vaan toiminta isompien kanssa on jatkuvaa. Ja voi vitsi että nuo uhmikset käy hermoille!!
Eli yhtään vähättelemättä ap:n arkea kolmen pienen kanssa, haluaisin sanoa että kyllä se siitä helpottaa!! Lepää aina kun lapset nukkuvat päikkäreitä tai kun se muuten on mahdollista. Ja oikeasti jätä ne kotihommat jotka vaan voi, miehelles tai palkatulle henkikölle tms... Ja mulle paras vinkki on ollut se, että tekee ne pakolliset askareet sillon kun lapset on hereillä. Kun ne nukkuu,niin äiti nollaa tavalla tai toisella!! Ja lisättäköön vielä, että oikeasti se pikkulapsi aika menee tosi nopeasti!! Nyt vaan päivä kerrallaan, niinku joku tuossa sanoikin!! Lopussa kiitos seisoo ja on ne sitten kyllä hyvät kaverit toisilleen kun ovat niin lähellä toisiaan!! ;DDD
2 kpl n.2v ja vauva. ekat puoli vuotta oli rankkaa ja sitten vähän helpotti ja sitten taas kun kuopus oppi kävelemään ja kiipeili pöydille yms oli rankkaa.. mut nyt on jo ihan iisiä (lapset 2.5v, 4.5v x2)
tsemppiä!!
Meillä on muksuilla ikäeroa,suunitellusti 1v1kk. Nyt lapset reilut 3v ja 4v. Parhaimmat kaverukset, niin hyvässä kuin pahassa :)
Eka vuosi taisi olla melkoista hulabaloota. Jos oikein muistan sen vuoden vanhan innokkaan hoitajan pitäminen erossa vauvasta oli työlästä.
Hieman väsynyt olin kotona ollessa, mutta vasta takas töihin palattuani tunnistin todellisen väsymyksen. Menin töihin kuopuksen ollessa 1v3kk, kolmivuorotyö. Toisaalta nautin työssä olosta, mutta lapset eivät vielä tuolloin nukkuneet öitään, joten itse sai nukuttua tosi vähän/viikko. Yövuoron jälkeen herätys klo 12, jotta mies pääsi lähtemään töihin... Minuutti aikataululla käytiin töissä vuorotellen 1v.
Meillä helpotti vasta, kun luovutin ja lapset laitettiin hoitoon (10pv/kk). Ja onneksi ovat viimein oppineet nukkumaan yönsä. Jo 2 kk nukuttu kokonaisia 8h unia.
Pakko myöntää, että toisinaan hymyilyttää nuoret äidit, jotka ovat joutuneet valvomaan kokonaista 2kk vauvan kanssa ja ovat ihan poikki...
Työelämään tälläinen koettu rumba on tuonut tehokkuutta. Tosiaankin voin tehdä montaa asiaa samaan aikaan onnistuneesti :)
lapset nyt siis 2 ja vähän alle 1. Mies on paljon pois kotoa työn puolesta, joten alku oli aika rankka valvomisineen jne. mutta rutiinit ja säännöllinen päivärytmi on ollut suuri pelastus alusta saakka.
Täysimetin kuopuksen 6kk, mutta sen jälkeen kun aloitimme kiinteät olen rytmittänyt niin, että lapset syövät yhtäaikaa ja nukkuvat päikkärit yhtäaikaa. Siis kuopus nukkuu silloin pitkät päikkärit, kun esikoinen omansa ja näin saan päivässä pari tuntia omaa aikaa, vaikkei mies olisikaan apuna. Samaten yöunille käydään yhtä aikaa, ellei pienempi väsähdä totaalisesti ja mene esim. puoli tuntia aiemmin nukkumaan niin isompi saa laatuaikaa äidin tai isän kanssa. Meillä tosin kumpikaan lapsista ei enää heräile yöllä ja on muutenkin olleet kovia ja hyviä nukkumaan vauvasta saakka.
kaikki mahdollinen esim. siivous. Kannattaa palkata välillä hoitaja kotiin esim. 1-2pv/viikko. Silloin kaksi aikuista voi jakaa vastuuta ja vaikka viedä vanhinta puistoon. Helpottaa paljon(oletan siis että mies on töissä). Nautin suunnattomasti lapsistani. Ihan pakahdun rakkaudesta kun heitä katson. Suurin haaste on nukkuminen(siis nukkumattomuus). Ihan laskennallisesti hyväkin yö: kolme lasta. Kaksi vanhinta herää vieläkin 2krt ja vauva3krt=5 herätystä. Nukuthan sinäkin päivällä(tosin meillä on vauva monesti hereillä, mutta ainakin lepään). Ota kaikki apu vastaan mitä saat. Siltikin kyse on pienestä ajasta elämässä, vaikka öisin tuntuu pitkältä, tiedän. Kaikkea hyvää ja tsemppiä ja nautithan lapsukaisistasi!
mutta tollasta ehkäisyn kanssa sohlamista en ymmärrä. Jos ei halua/jaksa vauvaa, ehkäisee. Joko olet sterilisaatioajan varannut?