Meillä on liikaa tavaraa. Tuntuu etten enää hallitse tätä kaikkea.

Kiitos ap:lle kun aloitit tämän. Olen ollut tosi stressaantunut meidän hyrskyn myrskyn olevasta kämpästä. Olemme miehen kanssa molemmat sellaisia, jotka säästävät kaikenlaista pahan päivän varalle. Vaan nyt tulee muutos!



Tulen puolen vuoden kuluttua päivittämään, miten kävi. Merkkasin jo kalenteriin.



Jos jollain on vielä rohkaisun sana, niin otetaan vastaan. Kolme lasta, sotkuinen ukko, täydet komerot, vintti ja autotalli... Miten tästä selviää?

Ensin tuntuu vaikealta, mutta sitten se alkaa pikku hiljaa tuntumaan hyvältä ja siihen tulee suorastaan himo :) Tietysti pitää alkaa myös tarkkailemaan ostamistaan, ettei täytä tyhjentynyttä tilaa uudella tavaralla.

Suosittelen kokeilemaan, tuntuu ihanalta :)

Kiitos ap:lle kun aloitit tämän. Olen ollut tosi stressaantunut meidän hyrskyn myrskyn olevasta kämpästä. Olemme miehen kanssa molemmat sellaisia, jotka säästävät kaikenlaista pahan päivän varalle. Vaan nyt tulee muutos!

Tulen puolen vuoden kuluttua päivittämään, miten kävi. Merkkasin jo kalenteriin.

Jos jollain on vielä rohkaisun sana, niin otetaan vastaan. Kolme lasta, sotkuinen ukko, täydet komerot, vintti ja autotalli... Miten tästä selviää?

Kaikenlaista tavaraa löytyy, mutta niille on paikkansa!



Keväällä otan kesävaatteet varastosta ja käydään uudestaan läpi mitkä mahtuu päälle ja kenellekin jos tullut lapsien koossa yllätyksiä, syksyllä varastoon mennessä otetaan ekat pienet pois joukosta ja risat joita ei pysty korjaamaan tai muuten on huonoksi todettuja. Ja vastaavasti varastoon lähtee eri kauden vaatteet kun uudet tulee.



Itse en pidä tyhjässä asumisessa, feng chui ei ole yhtään minulle. Pidän kodikkaasta ja siitä että aamullakin löydetään vaatetta jos illalla ei ole jaksanut etsiä valmiiksi.

Kun katson telkkarista asunto-ohjelmia, lehdistä jonkun kodista, niin mietin aina miltä se näyttää AIDOSSA tilanteessa; kun on kuppeja ja murusia, eteisessä pyörii vaippapakettia ja autonavaimia etsitään.



Minusta elämään kuuluu että aina vähän siivotaan ja pidetään paikkoja kunnossa. "Vie mennessäs ja tuo tullessas" -meillä on kolme kerrosta joten ravaaminen ei kiinnosta.

Säästäminen on hyvä asia, mutta pitää käyttää järkeä ja miettiä tilajärjestystä! Esim. justiin oli asta- messut joissa oli näppäriä säilytysideoita..

nyt olen jo siinä pisteessä, että vaikka froteepyyhket ovat hyviä ja niitä käytetään jatkuvasti, niin 4 henkilön perheessä niitä ei tarvitse olla 15 isoa + piente ja hajakokoiset siihen päälle, vaan huonokuntoisemmat voi viedä lumpuksi.



Kattiloita pitää lapsiperheesssä olla monta, mutta sen isoimman ja kömpelöimmän, jota ei koskaan käytetty vein pois.



Olen siis päässyt jo täysin turhasta kamasta sellaiseen periaatteessa hyvään, mutta mitä on liikaa. Tällä hetkellä mietinnän alla on rumat viinilasit. Niitähän aina menee rikki, mutta veisinkö hyväntekeväisyyskirpparille ne, joita en kuitenkaan haluaisi käyttää, vaikka kaikki muut taloutemme noin 50 viinilasia hajoaisi sirpaleiksi. Taidan tietää jo vastauksen.



Ja ylimääräisiä vuodevaatteita meillä on niin paljon, että vaikka meillä kaikilla olisi viikon paha oksennustauti, niin silti ei loppuisi kesken. Niistä voisi osan viedä pois samantien.



Myös kuulakärki- lyijy- ja värikyniä meillä laatikoittain. Vaikka kirjoittaisimme loppuikämme ainoastaan käsin tekstejä (!), niin ne ei menisi loppuun millään. Jonkun pakolaisleirin monisatapäisen koulun kaikki oppilaat saisivat meiltä samantien jokainen oman kynänsä ja vielä jäisi varastoon.



Lasten hyväkuntoisia leluja ja kirjoja olen vienyt mm. meidän terveysaseman odotushuoneeseen.

Raivaa joku nurkka, johon alat kerätä kaikkea sitä tavaraa, josta voit luopua. Aluksi ei ole väliä, mikä on loppusijoituskohde. Keräät vain kassaan kaiken sen, mitä et kodissasi tarvitse. Minulla näin tulee sellainen "himo" kasvattaa kasaa. Illalla ennen nukkumista mietin, että ah, lisään sinne sen villapaidan, josta en pidä ja Lyyli-tädin antama maljakko menee sinne myös. Sitten joku sopiva päivä kuskaat koko kasan pois, kirpparille, kierrätyskeskukseen...



Tämä todella on jonkinlainen puhdistautumiskokemus.

myöhemmin kaivannut tai tarvinnut. Olkon tämä rohkaisuna kaikille. Ihmisen päivittäinen elinpiiri tarpeineen ja tavaroineen on yllättävän pieni.

kodin. Kun vaan sitkeästi käy läpi tavaroita ja laittaa pois armotta kaiken millä ei ole käyttöä, niin yllättäen alta apaljastuu koti. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Joka päivä vähän. Sitkeästi.

Meillä oli aiemmin aina ihan kamala kaaos. Jos tuli vieraita, niin yksi huone oli aina suljettu alue, johon oli tungettu kaikki muualla lojuva roju. Ja sieltä se sitten vieraiden lähdettyä taas leivisi kotiin...



Kyllästyin tähän. Komensin miestä rakentamaan portaiden alle vaatehuoneen. Aloitin siivousoperaation. Kovin paljon en raaskinut heittää pois, mutta hankin paljon laatikoita. Nyt joulu- ja muut kausikoristeet ovat omissa laatikoissaan ja hyllyissään. Lapsilla on kaikille tavaroille omat laatikot ja hyllyt. Samoin miehellä ja minulla. Periaatteessa tiedämme, jos jossain jotain on lojumassa, missä sen "koti" on.



Yritämme joka ilta tai ainakin kerran viikossa järjestää kaiken paikoilleen. Jos hankimme jotain uutta, mietimme sille ensin sopivan säilytyspaikan. Lasten askarteluille on omat säilytyslaatikot, samoin minun käsityöprojekteilleni.



Kaiken järjestelyyn meni puoli vuotta. Mutta nyt meillä ei ole enää hallitsemattomia tavarakasoja. Keittiössäkin on lomakelaatikko, johon maksamattomat laskut, tarhalaput ja muut paperit menevät. Kerran viikossa se käydään läpi ja hoidetaan tarpeelliset asiat.



Kodissamme ei enää ole vierailta kiellettyjä sotkuvyöhykkeitä. Arki ei enää mene taisteluun siitä, missä on miehen poranterät tai lapsen legopalikat. Satsaus kunnon säilytysjärjestelmiin kannatti!

ja kas kummaa, koti alkaa olla siisti ja kaunis arkenakin, ei turhaa rojua nurkissa koska heitän kaiken turhan surutta pois. Eli huutonettiin tai lahjoitukseksi vaan ilman mitään tunteilua. Ja uutta tilalle harkiten. On nautinnollista olla kodissa jota hallitsee itse, ei tavara. Suosittelen kokeilemaan!

kodin. Kun vaan sitkeästi käy läpi tavaroita ja laittaa pois armotta kaiken millä ei ole käyttöä, niin yllättäen alta apaljastuu koti. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Joka päivä vähän. Sitkeästi.

Vaatekaappeihin kannattaa hankkia elfan (tai vastaavat) ulosvedettävät säilytyskorit. Jokaisen asusteille (pipoille, hanskoille, huiveille) on syytä varata omat laatikot. Myös säilytyslaatikoiden koodaus tietyllä kunkin perheenjäsenen teemavärillä auttaa.



Jo 2-vuotias osaa ihan itse laittaa tavaransa paikoilleen, kun siitä tulee normaali arkirutiini. Siivoamisesta voi tehdä myös leikin. Ollaan vaikka kivikauden metsästäjäkeräilijöitä, kun kootaan tavaroita, tms.



Meillä nykyisin koko perhe osallistuu siivoamiseen kerran viikossa. Yleensä viikonloppuna. Kun urakka on valmis, tehdään yhdessä jotain kivaa, tänä viikonloppuna valmistellaan ensi viikon halloweenkekkereitä, askarrellaan ja suunnitellaan.



Järjestelyyn kannattaa oikeasti varata aikaa. päättää, että aloitan tänään järjestämällä eteisen kaapit, haen ensin kaupasta ne laatikot ja sitten ylihuomenna järjestelen wcn. Siitä se etenee.

Pienempään tilaan se menisi kuutiopuristimella kuin elfa-järjestelmillä.

ja tulee jatkuvaan hamaan loppuun saakka. Eihän tämä oikeasti koskaan mihinkään lopu.



Mutta aika hyvin olenkin saanut tavarat järjestykseen ja kierron kohdalleen - kovin kauaa turha tavara ei nurkissa pyöri. Tosin ongelma on se, että miltei mikään ei ole turhaa, kaikkea voi aina tarvita...Tosin nyt kaikelle sellaisellekin on omat paikat. Ja kun paikat täyttyy, jotain lähtee.

kaikki turha kama hevon helvettiin vain eli siis kauniimmin sanottuna: roskiin, kierrätykseen, kirpparille. Kyllä kuulkaas helpottaa kun roinasta pääsee eroon. On kuin olisi laihtunut, niin paljon kevyempi olo :)

on tyypillistä sota-ajan kokeneille. Muilla se on merkki perusturvallisuuden puuttesta. Kannattaa selvittää mistä se johtuu. Hyvä keino päästä käsiksi tunteisiinsa on juurikin purkaa niitä varmuusvarastoja; silloin kyseiset tunteet tulevat pintaan ja pyrkivät estämään poisheittämiset.

Me ollaan kanssa aika kierrättäjiä ja varotaan hamstraamasta turhia. Joka tavaralle pitää olla paikka ja jos ei ole paikkaa, niin se on merkki siit että sitä ei tarvita.



Me muutettiin hiljan, joten nyt on vielä tuota epäselvää vaihetta jossa tavarat hakevat paikkaansa.



Mä ihmettelin kun tuossa toisessa ketjussa moni sanoo pitävänsä kaikkea varmuusvarastossa (tyyliin 2 paalia talouspaperia, 2 paalia vessapaperia jne.).



Mä mietin, että pitää olla isot kodit, jotta saa säilöttyä ne varmuusvarastot niin, että ei ole tavaraa joka paikassa.



Kannattaa pitää kiinni siitäkin säännöstä, että kun yksi uusi tavara tulee sisään, niin vähintään yhden pitää lähteä kiertoon.

ota ruutupaperia ja päätä mitä teet ekaks. Aloita keittiöstä, se on musta helpoin.

Sovi itsesi kanssa 1 pv viikosta, milloin käyt yhden kaapin läpi. Otat joka ikisen asian, esineen jne pois, pyyhit hyllyn ja laitat takaisin vain jos se on susta tarpeellinen. Määrää että kaapista pitää lähteä aina 10 esinettä pois.

Kun olet saanut kasan kokoon, paikkaat ja viet pois silmistä.

Kestää 2 - 3 jopa puoli vuotta kun olet saanut asuntosi läpi, mutta kun on käyty läpi, aloita uudestaan. Nyt ei mitään numeroa kuinka paljon, mutta huomaat että tokalta kerralta lähtee enemmän tavaraa pois.

Mä teen niin että laitan aina sunnuntaisin/maanantaisin 20 tuotetta huutikseen, huutoaika 2 viikkoa. Sen verran pitää viikossa löytyä. Tähän asti, kohta 2 kk, ei ole ollut mikään ongelma. Itse asiassa ajattelin repästä ja ensi viikonloppuna laitan 100 tuotetta myyntiin.



Vein 2 isoa kassillista postiin toissapäivänä ja saman verran on edessä vkonloppuna pakkailua.

Mä olen päättänyt että ensi vuoden jouluna meillä on kiva koti.

Jos ei olis näin tiukkaa, olisin vienyt seurakunnan kirpparille kaikki, mutta kun nytkin olen saanut muutaman satasen, en halua luopua roinasta ilmaiseksi.

Minulla tuli mitta täyteen kun kaikkikaapit ja hyllyt tursusivat tavaraa. Kirppispöytä kolme kertaa vuodessa ja kaikki ylimääräinen pois. Ja raa'alla kädellä, vain tärkeimmät ja muistoesineet jäävät.



Mitään en ole jäänyt kaipaamaan. Ja on ihanaa kun on kaapissa jopa hieman tilaa!

Mistään en oikeastaan koskaan raaski luopua ja tykkään ostella kaikkea kivaa. Mies on samanlainen. Ja siltä meillä kyllä sitten näyttääkin!! Tavaraa on asunto täysi, varasto täysi ja joka ainoa muu mahdollinen paikka täysi. :D



Mutta järjestyksellä saa paljon aikaan tavarapaljoudessa - eli sen nimeen vannon minä! Lapsetkin ovat oppineet jo heti pienestä pitäen että paikka kaikella ja kaikki paikallaan. Toki lipsutaan ja luisutaan sinne tänne aina välillä mutta noin periaatteessa...



Itselleni tulee orpo olo tyhjässä tilassa. Vaikka tyylikästähän sellainen on, en ollenkaan ala kiistelemään!

Minäkin hermostuin jokin vuosi sitten kun kaapit suorastaan pursusivat tavaraa. Ja niinpä lähdin myös käymään kaapit järjestelmällisesti läpi. Kirpparille, kierrätykseen ja roskiin lähti laatikkokaupalla tavaraa (valtava määrä kirjoja, koriste-esineitä yms) Omat tavarat oli helppo käydä läpi, lasten kanssa sitten neuvoteltiin mitkä vauva-ajan lelut voi laittaa pois. Lopputuloksena kuitenkin oikein paljon tilaa! :) Nykyisinkin varaan kirppispöydän kerran pari vuodessa, jonne raahaan turhat tavarat :) Kannattaa kokeilla!

tekisi mieli tyhjentää koko kämppä ja laittaa vain ihan välttämättömät tavarat. Mutta eihän se onnistu lapsiperheessä. Saan tyydytystä tyhjien asuntojen katselusta esim. myynti-ilmoituksissa. Ja tyhjät nurkkaukset ovat ihania. Helpottavaa viedä pari pussillista vaatteita kierrätykseen..