Meillä on liikaa tavaraa. Tuntuu etten enää hallitse tätä kaikkea.

puutteellinen perusturvallisuus. Sitäkö haluat opettaa lapsillesikin?

Itselleni tulee orpo olo tyhjässä tilassa.

Nä tämä juuri kielii että hamstraamisen takana on puutteellinen perusturvallisuus. Sitäkö haluat opettaa lapsillesikin?

Itselleni tulee orpo olo tyhjässä tilassa.

Taas sai tältä palstalta makeat naurut!!

kanssa tasan samaa mieltä. Tavaran hysteeriset säilyttäjät ovat kokenukseni mukaan kaikki jotenkin ylikontrolloituja ja kireitä. Mitä he pelkäävät, en tiedä.



Joitain rauhoittaa tavara ja joitain ruoan ahtaminen mahaan. Minusta kyse on samasta asiasta.

linkillä sen hyvän siivouskeskustelun mikä täällä oli jokunen päivä sitten. Loppupuolella on raivasuohjeita.



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1059834/noh_niin_mam…

mutta meitä on neljä enkä voi omalla päätöksellä heittää 3:n muun tavaroita pois. harmi.

Neliöitäkin vain 41. Kaksi asukasta. Pääkoppani ei kestä rojua. Kun on sisäinen sekasorto päässä, pitää edes kodin olla tyjä ja seesteinen.

Yleensä lapset oppivat esimerkin avulla parheiten. Miestä taas kiristetään muilla keinoin.

Neliöitäkin vain 41. Kaksi asukasta. Pääkoppani ei kestä rojua. Kun on sisäinen sekasorto päässä, pitää edes kodin olla tyjä ja seesteinen.

Hän on aina sanonut, että jos on sisältä hajalla, pitää järjestystä yllä ympäristössään pakonomaisesti tai kaikkein mieluiten elää askeettisesti ettei mikään ympärillä "hajota" enempää.

Ja hän siis mielenterveyspotilas. Tai -kuntoutuja, miten vain.

että kun elämänhallinta karkaa käsistä, myös kämppä alkaa muistuttaa ns. Alibi-kotia.

enkä kuntoutuja. Melko tavallinen tallaaja. Äitini on sota-ajan tavaran kerääjä. Siitä jäänyt trauma romua kohtaan. Ja pääkoppani menee "sekaisin" helposti liiasta virikkeestä. Joten tyhjä koti tekee hyvää.



se 41 neliön askeetikko.

Meillä on aika pieni koti ja kolme lasta. Kuitenkin kaikki on omilla paikoilla ja tilaa vaikka muillekin jakaa. On todella paljon leluja, mutta leluille on omat paikat, esim legoilla kun leikitään, niin leikin loppuessa siivotaan legot ja laitetaan kaappiin, mihin ne kuuluu. Kun lapset askartelevat, siivotaan yhdessä kaikki jäljet ja laitetaan tavarat heti omille paikoille. Pikkuautoilla leikkimisen jälkeen siivotaan autot takaisin omaan laatikkoon.

Eli ennen ei aloiteta uutta leikkiä, kun vanhan jäljet ovat siivottu. Toimii.



Laskut ovat erillisessä mapissa (maksettuna ;)) ja päikkärin/koulun laput heitän lukemisen jälkeen roskiin (merkkaan tärkeät pvm jm jutut kalenteriin).



En ole ostanut ylimääräisiä huonekaluja enkä anna miehen tuoda mitään ylimääräistä. Pieneksi jääneet vaatteet annan tai myyn heti eteenpäin enkä ostele varastoon mitään ylimääräistä. Siivoan kolme kertaa viikossa, kotiin on aina ihana tulla ja lapsetkin viihtyvät kavereiden kanssa meillä.



Ja ei, en ole kotiäiti, ollaan ihan tavallinen työssäkäyvä perhe. Näin :)

ja kun yritän paikata rahavajettani, aion myydä kaiken turhan kodistamme pois. Kun palaan 8kk päästä töihin, on kotimme mukavan askeettinen ja kun palkka juoksee taas, voin aloittaa tavaran hamstrauksen uudelleen.

Äsken laitoin 2 isoa säkillistä lastenvaatteita huutikseen myyntiin ja ensi viikolla käyn läpi oman vaatekomeroni ja turhat pois.

jossa oli kattoa myöten vanhoja huonekaluja muuttojen jäljiltä, vanhoja kuitteja, koulukirjoja, muita kirjoja, säkeittäin vaatteita, urheiluvälineitä...



Aina kun jotain vanhaa heitti pois, oli kuin sieluansa olisi siivonnut.



Nyt huone on tyhjä ja siitä tehdään toiselle lapselle oma huone. Mieti että maksat senkin tilan lämmityksestä, minkä joku romu/turha tavara huoneistossasi vie. Näin niitä voi pistää hyvillä mielin kiertoon.

niin aika kallista varastotilaa romppeet nurkissa vievät. Tai kuinka kalliiksi tulisi hankkia vastaava lisäasuintila, mikä vapautuisi ilmaiseksi pelkästään tavaroita karsimalla.

silloin kun asuin parikymppisenä yksiössä, kaikki oli niin paljon yksinkertaisempaa. Nykyään tuntuu että tulee ähky tästä kaikesta tavarasta jota on kodissani. Olenko yksin tällaisen tunteen kanssa?

Nyt vaan maltetaan olla täyttämättä kotia uudella kamalla.

Neliöitäkin vain 41. Kaksi asukasta. Pääkoppani ei kestä rojua. Kun on sisäinen sekasorto päässä, pitää edes kodin olla tyjä ja seesteinen.

Pää kunnossa kämppä sekasin.Yritys on ollut kova päästä kaikesta turhasta rojusta eroon.Vuosien harjoittelulla en enää osta paljon mitään,mutta en kyllä oikein osaa luopua joutavasta tavarasta.Ihan varmasti on opittua ja perusturvallisuuteen liittyvä juttu.Oma lapsuus OK mutta äidin ja hänen äitinsä ovat lapsuus rankkoja.

mutta järjestysfanaatikot ja tyhjän tilan ihannoijat yleensä kontrollifriikkejä, jotka yrittävät kodin järjestyksen ja aikataulujen avulla hallita päänsä sisäistä kaaosta.

T. käyttäytymistieteilijä

kanssa tasan samaa mieltä. Tavaran hysteeriset säilyttäjät ovat kokenukseni mukaan kaikki jotenkin ylikontrolloituja ja kireitä. Mitä he pelkäävät, en tiedä. Joitain rauhoittaa tavara ja joitain ruoan ahtaminen mahaan. Minusta kyse on samasta asiasta.

turvattomuudesta/kontrollintarpeesta ja pakonomaisesta tarpeesta hallita maailmaansa.



Miksi niihin kaappeihin muuten pitää saada tilaa?

Ymmärrän, että kaapit halutaan pitää sen verran väljinä, että sieltä löytää tavaransa. Mutta miksi tehdä sinne tyhjää tilaa?

mutta järjestysfanaatikot ja tyhjän tilan ihannoijat yleensä kontrollifriikkejä, jotka yrittävät kodin järjestyksen ja aikataulujen avulla hallita päänsä sisäistä kaaosta. T. käyttäytymistieteilijä

kanssa tasan samaa mieltä. Tavaran hysteeriset säilyttäjät ovat kokenukseni mukaan kaikki jotenkin ylikontrolloituja ja kireitä. Mitä he pelkäävät, en tiedä. Joitain rauhoittaa tavara ja joitain ruoan ahtaminen mahaan. Minusta kyse on samasta asiasta.

tarkoitin vain avauksellani sitä että lapsiperheeseen on pakko hankkia paljon enemmän tavaraa kuin opiskelija-asuntoon. On pakko olla lapsen kesä- ja talvi- ja välikausivaattteet, harrastusvälineet ja lelut. On myös kätevää että kattiloita on enemmän kuin yksi. Tavaroista eroon pääseminen vaatii aktiivista työtä. En vain saa aikaiseksi että perehtyisin esim siihen mitä lapsen leluista voisimme heittää pois tai antaa muille. Tämä tarkoittaa sitä että en enää koe hallitsevani tätä kaikkea tavaramäärää. Opiskelija-asunnossa oli niin helppoa kun oli yksi sänky ja yksi tuoli, kolme haarukkaa ja kaksi veistä :)