Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
voisitteko rakastua varattuun?
22.10.2009 |
Olin ennen sitä mieltä, että en. Sitten rakastuin yhteen mieheen, millä oli perhe. Pitkään pidättelin tunteitani, olin kyllä huomannut hänen katseensa jo pitkään. Tätä jatkui varmaan vuoden verran, kävimme samassa harrastuksessa.
Sitten yhtenä kertana juttelimme pidempään, asia johti toiseen(ei sänkyyn vielä pitkään aikaan). Ihastuimme, rakastuimme ja aloimme seurustelemaan. Mies otti avioeron, minulla oli tämän suhteen paha mieli pitkään, olin surullinen tämän vaimon puolesta, mutta kun olimme kuin toisillemme luodut...
Tästä on jo 11 vuotta ja meillä on yksi yhteinen lapsi.
Ajattelin kirjoittaa tästä nyt ja kysyä, miten muilla, voisitteko "rikkoa perheen"?
Kommentit (31)
joku voi moralisoida, mutta kukaan ei ole oikeassa.
et ole perhettä rikkonut. itse en olisi menetellyt noin, koska kunnioitan avioliittoa niin kovin. en usko, että rakastuisin, mutta elämä on sellaista, että huomisesta ei koskaan tiedä. jos mies oli valmis jättämään perheensä, olisi se voinut tapahtua muutoinkin, esim. myöhemmin. nyt sinulle kävi hyvin ja ex vaimolla on aikaa löytää uusi.
maailma olisi onnellinen paikka, jos kaikki löytäisivät aina sen oikean, kukaan ei pettäisi, kaikki arvostaisivat toisiaan etc. elämä on ja sen kanssa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ollut hänen rakastajattarensa vuosia. Kun suhteestamme ei sen valmiimpaa tullut, jätin hänet. En ole tästä elämänvaiheestani ylpeä, mutta se muutti minua ja sain mieheltä paljon.
Tietysti voisin nytkin, kun olen itse naimisissa, rakastua varattuun, siis jos en rakastaisi miestäni näin paljon. Eihän rakkaus sen toisen osapuolen aviosäätyä katso! Mutta tuon nuoruuden kokemukseni perusteella en enää ryhtyisi suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa.
Mutta tunne ratkaisee, ei ihmisen siviilisääty.
Vaikka monet väittävät muuta, uskon suuren osan olevan taipuvaisen menevään oikeasti tunteen mukaan.
joten mä voin omalta osaltani sanoa, että en koskaan. Sen lisäksi mulla on nyt erittäin hyvä suhde ja voin senkin suhteen sanoa, että en koskaan tule tekemään mitään sellaista, mikä vaarantaa tämän suhteen.
Mun mielestä edellinen homma hoidetaan loppuun, ennen kuin aloitetaan uutta.
kysy sitä, onko mies varattu vai ei. Tai kummankaan varattuna olemista, sen puoleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä se rakastuminen voi tapahtua silti varattuun.
Kuka teistä on pyhimys, vaikka arvonne olisi kuinka yleviä tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen jälkeen lähtee oma tahto?
Ihminen pystyy hallitsemaan tunteitaan, niiden joko annetaan kehittyä tai sitten ei. Jälkimmäisessä itseensä sattuu alkuun mutta se menee ajalla ohi, eikä ainakaan riko perhettä! Enkä tällä moralisoi, koska tiedän mitä se voi olla. Olen kokeillut molemmat vaihtoehdot ja luoja, että jälkimmäinen sattui pitkään ja teki mieli luovuttaa.
Mulla ainakin on niin korkea kunnioitus avioliittoa kohtaan, että jos on sormus sormessa, en edes alkaisi katsella! Kaikki muu periaatteessa on vapaata riistaa, mutta tilanteesta riippuu. Jos kuulisin, että seurustelleet 10v, 2 lasta ja omakotitalo muttei naimisissa, enpä taitaisi siltikään lähteä haikailemaan miehen perään!
kohtaan. Olen tässä suhteessa itsekäs, kerran vain elämme täällä, jos tunteet ovat oikeasti molemminpuoliset, niin ei voi mitään.
Kyllä muita ihmisiä on helppoa arvostella teoistaan, mutta jokainen tapaus on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liitto oli jo hajoamassa. Tuosta on jo vuosia, nyt iäkkäämpänä en enää rakastu vaan hallitsen itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muita ihmisiä kanssa kohtaan. En vain yksinkertaisesti kunnioita avioliittoa instituutiona siinä määrin, etten voisi oikeasti rakastua varattuun.
Ei sinun mielipiteesi ja ilmeisen oikeamielinen moraalisi ole ainoa. Eikä ainoa totuus.
En haluaisi "viedä" lapsilta heidän isäänsä. Mutta eiköhän se ole kuitenkin loppujen lopuksi aikuisen miehen valinta, mitä tekee? Tarkoitin, että voin omalta osaltani kyllä rakastua, loppu on muusta kiinni.
En tappaisi tunteita, tai en pystyisi jonkun asian takia.
että tunteet tulee noin _pim_, ei tunteita voi hallita. Tekojaan voi. Pakkoko se on hypätä heti sänkyyn tai suhteeseen kun tunne tulee?
Oletteko todella sitä mieltä, että rakkaus vaan _pim_ tulee jostain ja sen jälkeen lähtee oma tahto?
Mulla oli pahanlainen ihastus yhteen varattuun, mutta eipä tuo tiedä siitä mitään. Eikä ihastus ole edennyt mihinkään, koska tietoisesti vältin tilanteita joissa olisi voinut joutua kiusaukseen ja ihastus olisi voinut syventyä rakkaudeksi.
kirjotan siltä pohjalta, että mulla mies jätti koska rakastui toiseen. En mene tekemään kenellekään samaa. Piste. Mutta mun korvien välissä voin hautoa millaisia tunteita tahansa ketä kohtaan tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen rakastunutkin. Mutta ei ollut niin suurta yhteyttä että sen takia olisi kannattanut perheitä hajoittaa.
Ne jotka sanovat että ei missään nimessä eikä koskaan voisi jotain esim. rakastua varattuun kärsivät mielestäni pakkomielteestä. Arvoja ja priaatteita voi olla, mutta kyllä elämä silti voi yllättää- ei me sitä kokonaisuutta hallita. Jos ei siis ole joku pakkomielle jonka eteen kaikki muu uhrataan. Jos ajattelee vaikka liittoa jossa ollaan hyvin erilaisia, kumpikaan ei koe elämäänsä itsensä näköiseksi- tai toinen ei koe ja toisella olis kaikki hyvin jos toinen vain suostuisi ikuiseen symbioosiin (melko yleinen ) no sitten tulee vastaan ihminen joka herättää sussa uusia puolia, sulle tärkeitä, alat nähdä itsesi, elämäsi tarkoituksen (joka ei ole tässä toisessa, mutta jonka tämän toisen läheisyys avaa sulle) - kumman valitset- varsinkin kun nyt tiedät että elämä voi oikeeasti olla jo siinä arjessa niin paljon enemmän- sen ikuisen kelmeän kompromissin jossa kukaan ei ole onnellinen, mutta pärjää ja selviää ja täyttää yhteiskunnan mallikuvan "perheestä" vai sen että jatkat elämää sen toisen kanssa, löydät paikkasi, elämä tuntuu sun elämältä, sillä on tarkoitus (muukin kuin lapset!!!) yhdessä olette enemmän kuin te kaksi- kun ennen olitte yhdessä vähemmän kuin edes yksi.
Jos tämä ihminen tuntee samoin ja sattuu olemaan varattu- en usko että se estää asioiden etenemistä.
Olen nähnyt tällaisia tarinoita- ovat aiheuttaneet surua ja tuskaa mutta tilanteen rauhoituttua ei voi kuin hämmästellä kuinka kaiken sen keskeltä ne sielunkumppanit ovat todellakin toisensa löytäneet. ja moni ei olisi uskaltanut siihen onneen, vaan olisi jäänyt masentumaan, katkeroitumaan, riippuvuuteen sinne vanhaan ja toimimattomaan.
jonkun olevan varattu, niin mielenkiinto laskee ainakin 50 %, ja en edes yritä mitään flirttailua tms. vaan suhtaudun kuin kaveriin. Toki saatan joskus mielessäni jotain haaveilla, mutta en osaa kuvitella sekaantuvani varattuun. Mutta en sano ei koskaan.
että tunteet tulee noin _pim_, ei tunteita voi hallita. Tekojaan voi. Pakkoko se on hypätä heti sänkyyn tai suhteeseen kun tunne tulee?
Oletteko todella sitä mieltä, että rakkaus vaan _pim_ tulee jostain ja sen jälkeen lähtee oma tahto?
Mulla oli pahanlainen ihastus yhteen varattuun, mutta eipä tuo tiedä siitä mitään. Eikä ihastus ole edennyt mihinkään, koska tietoisesti vältin tilanteita joissa olisi voinut joutua kiusaukseen ja ihastus olisi voinut syventyä rakkaudeksi.
kirjotan siltä pohjalta, että mulla mies jätti koska rakastui toiseen. En mene tekemään kenellekään samaa. Piste. Mutta mun korvien välissä voin hautoa millaisia tunteita tahansa ketä kohtaan tahansa.
Juuri noin: Tunteet ja teot ovat eri asia. eli tunteet ei saa hallita omaa tahtoa. se on sitten tekosyy jos niin tapahtuu. munkin tekee joskus mieli huutaa lapsille, mutta hillitsen itseni.
Muuten olen sitä mieltä, että ajatuksia ja tunteitakin voi hallita jossain määrin. mutta jos haluaa jostain fantasioida, ei se ole väärin tai kiellettyä. Tosin sillä voi olla vaikutusta parisuhteeseen, kun oma ei innosta, kun haaveilee toisesta.
että tunteet tulee noin _pim_, ei tunteita voi hallita. Tekojaan voi. Pakkoko se on hypätä heti sänkyyn tai suhteeseen kun tunne tulee?
Oletteko todella sitä mieltä, että rakkaus vaan _pim_ tulee jostain ja sen jälkeen lähtee oma tahto?
Mulla oli pahanlainen ihastus yhteen varattuun, mutta eipä tuo tiedä siitä mitään. Eikä ihastus ole edennyt mihinkään, koska tietoisesti vältin tilanteita joissa olisi voinut joutua kiusaukseen ja ihastus olisi voinut syventyä rakkaudeksi.
kirjotan siltä pohjalta, että mulla mies jätti koska rakastui toiseen. En mene tekemään kenellekään samaa. Piste. Mutta mun korvien välissä voin hautoa millaisia tunteita tahansa ketä kohtaan tahansa.
Juuri noin: Tunteet ja teot ovat eri asia. eli tunteet ei saa hallita omaa tahtoa. se on sitten tekosyy jos niin tapahtuu. munkin tekee joskus mieli huutaa lapsille, mutta hillitsen itseni.
Muuten olen sitä mieltä, että ajatuksia ja tunteitakin voi hallita jossain määrin. mutta jos haluaa jostain fantasioida, ei se ole väärin tai kiellettyä. Tosin sillä voi olla vaikutusta parisuhteeseen, kun oma ei innosta, kun haaveilee toisesta.
Tunteet ja teot ovat eri asia. Mutta ei aina voi hillitä tunnepohjaista juttua, tai tekoja. Pystyttekö elämään sitten enää puoliksi, aina katuen, miksen, miksen?
Joskus ihmiset eroavat, syitä on monia, niinkuin seurauksia. Mutta te neitsyt marian tasolla moraalisenne ja ensimmäisen kivien heittelijät voitte sanoa kaikkien toisten puolesta, että he tekevät väärin esimerkiksi tälläisessä avioliitossa olevan kanssa suhteen aloittamisessa?
Mun tunteet sitten on varmaan melko mietoja, koska pystyn elämään niiden kanssa ilman pakkoa toimia.
Vaikka en anna ihastukselle valtaa, ei tarkoita että eläisin puoliksi. Teen päätöksen, etten toimi ihastuksen vuoksi mitenkään ja kun päätöksen on tehnyt, ei taakse katsota ja vatvota menneitä mahdollisuuksia. Katsotaan eteenpäin. Yksi ovi sulkeutuu mutta toisia avautuu.
Minun mielestä varattu, joka aloittaa suhteen tekee pahasti väärin. Henkilö joka ryhtyy suhteisiin varatun kanssa, on avunantaja "rikokseen". Mutta pystyn elämään tietäen että muut niin saattavat tehdä. Tehkööt mitä tekevät. En anna se vaivata itseäni pidemmän päälle. Pettäjä-exänkin kanssa tulen toimeen siedettävästi vaikka siinä vedettiin puukolla suoraan omaan selkään (henkisesti).
että tunteet tulee noin _pim_, ei tunteita voi hallita. Tekojaan voi. Pakkoko se on hypätä heti sänkyyn tai suhteeseen kun tunne tulee?
Oletteko todella sitä mieltä, että rakkaus vaan _pim_ tulee jostain ja sen jälkeen lähtee oma tahto?
Mulla oli pahanlainen ihastus yhteen varattuun, mutta eipä tuo tiedä siitä mitään. Eikä ihastus ole edennyt mihinkään, koska tietoisesti vältin tilanteita joissa olisi voinut joutua kiusaukseen ja ihastus olisi voinut syventyä rakkaudeksi. kirjotan siltä pohjalta, että mulla mies jätti koska rakastui toiseen. En mene tekemään kenellekään samaa. Piste. Mutta mun korvien välissä voin hautoa millaisia tunteita tahansa ketä kohtaan tahansa.
Juuri noin: Tunteet ja teot ovat eri asia. eli tunteet ei saa hallita omaa tahtoa. se on sitten tekosyy jos niin tapahtuu. munkin tekee joskus mieli huutaa lapsille, mutta hillitsen itseni. Muuten olen sitä mieltä, että ajatuksia ja tunteitakin voi hallita jossain määrin. mutta jos haluaa jostain fantasioida, ei se ole väärin tai kiellettyä. Tosin sillä voi olla vaikutusta parisuhteeseen, kun oma ei innosta, kun haaveilee toisesta.
tekopyhää? Tunteet ja teot ovat eri asia. Mutta ei aina voi hillitä tunnepohjaista juttua, tai tekoja. Pystyttekö elämään sitten enää puoliksi, aina katuen, miksen, miksen? Joskus ihmiset eroavat, syitä on monia, niinkuin seurauksia. Mutta te neitsyt marian tasolla moraalisenne ja ensimmäisen kivien heittelijät voitte sanoa kaikkien toisten puolesta, että he tekevät väärin esimerkiksi tälläisessä avioliitossa olevan kanssa suhteen aloittamisessa?
Alue: Aihe vapaa
tiedämme, maailma ei ole joko tai, ei liioin mustavalkoinen.
En haluaisi. Mutta jos oikeasti tunteet olisivat pelissä, niin...en tiedä, en osaa sanoa. Toivottavasti ei näin käy.