voisitteko rakastua varattuun?

Vaikka minulle on tehty niin. Nyt ymmärrän exääni, vaikka vuosia vihasin häntä. Meillä ei ollut varmastikaan sitä samaa, kuin hänen nykyisellään. Tulemme jopa ihan ok toimeenkin nykyään, yhteisiä lapsia on kuitenkin 2. Toinen lapsemme oli silloin vain 1.5 vuotias.



Toisaalta, löysin itsekin onneni, eikä tarvitse varattuja edes miettiä. Mutta nykyään ymmärrän tuon tilanteen, eli pystyisin siihen.

että on todellakin eri tempramenttejä ja luonteita.

Toisia ei liikuta mikään, kaikki on kasassa kun on katto pään päällä varsinkin jos se on parempi kuin naapurilla. Ei ole halua, ei tahtoa, ei sen kummempia unelmia.

Toiset taas kuohuvat, ahdistuvat helposti, rakastavat, nauravat, surevat paljon ja ilmaisevat sen myös. Jo suomen sisällä eri alueilla erot ovat huimat.

On silkkaa tyhmyyttä hurskastella "tunteidensa hallinnalla" silloin kun ei ole intihimoja ja unelmia ja energiaa mihinkään suuntaan. Ei silloin ole varaa mitään edes sanoa. vasta kun olet itse tilanteessa kaikkine tahtoinesi ja tunteinesi voit sanoa kuinka niitä tunteita lopulta pystyy hallitsemaan.

Ja niinkuin arvata voi, itse olen hyvinkin temperamenttinen ja välillä pulassa itsenikanssa- olen toki opetellut hallitsemaan tunteeni, tiedän mitä haluan. Jos rakastun varattuun ja sydämeni sanoo että tässä hän on- ja juttu on niin tärkeä että jaksan kantaa sen seuraukset myös esim lapsilleni, niin menoa on. MInkään sählän takia en lapsia enkä kenenkään toisenkaan lapsia riskeeraisi.

Joskus on vaikea ymmärtää näitä juroja, vähäeleisiä tyyppejä joiden maailmankuva on herneen kokoinen ja kaikki sen herneen ulkopuolella on väärin. sitten leuhkitaan omaisuudella tai lasten menestymisillä ja tiedetään niin hyvin kaikkien muiden oikeat ja väärät. Itse ei uskalleta elää ettei mene väärin.

Jos aikuinen ihminen on niin uskomattoman typerä, että ei osaa hillitä itseään, niin siitä kärsivät eniten viattomat lapset. Se että rakastuu, ei tarkoita sitä että hetimullekaikkitännenytminäminäminäensin.

Jos aikuinen ihminen on niin uskomattoman typerä, että ei osaa hillitä itseään, niin siitä kärsivät eniten viattomat lapset. Se että rakastuu, ei tarkoita sitä että hetimullekaikkitännenytminäminäminäensin.

Ei elämä mene aina näin. Ihmettele missä pyhän hengen puhaltamassa kuplassa osa av-mammoista elää.

voisitteko "rikkoa perheen"?

Parisuhde muodotuu kahdesta ihmisestä ne vain ne henkilöt voivat rikkoa oman suhteensa. Ei ulkopuolinen.

Olen ollut ihastunut varattuun ja jotkut varatut minuun. Ihastumista ei oikein voi säädellä, mutta tietysti se tunteiden voimakkuus ja vallitsevat olosuhteet voi määritellä miten niiden tunteiden suhteen menetellään.

tiedämme, maailma ei ole joko tai, ei liioin mustavalkoinen.

En haluaisi. Mutta jos oikeasti tunteet olisivat pelissä, niin...en tiedä, en osaa sanoa. Toivottavasti ei näin käy.

ja sen jälkeen lähtee oma tahto?

mutta tekoja siitä miten kovasti rakastaa/ei voi rakastaa voi valita.

Toisinaan se on vaikeampaa, kun toisinaan

mikä on oikein, mikä väärin.



Omalla kohdallani en osaa sanoa rehellisesti, mitä tekisin. Pystyisinkö peittämään tunteeni.



Olen vasta erosta toipunut, ja ei tässä nyt "onneksi" olla ihastuneita kehenkään.



Mutta en tosiaan tiedä, moraali sanoo ei, mutta kuten monet sanoneet, ei se aina mene tahdon mukaan.

voisitteko "rikkoa perheen"?

Parisuhde muodotuu kahdesta ihmisestä ne vain ne henkilöt voivat rikkoa oman suhteensa. Ei ulkopuolinen.

koska pyrin muutenkin aina noudattamaan "tee toisille niinkuin haluat itsellesi tehtävän" -lausetta elämänohjeena.

Tunteille ei aina voi mitään, mutta teoilleen voi.

elämääni jossittelussa jos asia tuntuu oikealta