Miksi äiditkin ovat Suomessa niin lapsikielteisiä?

30; sä selvästi yliarvioit lapsen kapasiteetin. Tai ainakin sun viestistä sai sen kuvan, että alitajuisesti ajattelet, että lapset voisivat käyttäytyä kuten aikuiset, jos vaan viitsisivät. Mutta kun eivät viitsi, niin tekevät aikusien elämän työlääksi ja vievät liikaa tilaa äänellään ja käyttäytymisellään. Minä taas ajattelen, että lapsi ei kykene muuhun kuin siihen lapselliseen käytökseen, ja just siinä on mun rooli, että autan lasta tajuamaan, mitä tekee ja miksi, ja miltä se muista tuntuu.



Mut mä olen huomannut, että usein lapsirakkaus lähtee omista vanhemmista. Jos omat vanhemmat suhtautuu hyvin myönteisesti lapsiin ylipäänsä, niin niihin suhtautuu itsekin myönteisesti. Minun vanhempani pitävät hurjasti lapsista, varsinkin isäni. Hänellä on aina aikaa keskusteluun lapsen kanssa, ja hän suorastaan nauttii siitä, että saa hassutella. Hänen seurassaan vilkkainkin pikkupoika rauhoittuu, en tiedä miksi. Koska olen jo kolkyt vuotta nähnyt, kuinka vanhempani pystyvät kuorimaan siitä viikaristakin herttaisen lapsen esille, mä jaksan uskoa, että jokainen lapsi on sisimmältään mielenkiintoinen ja viehättävä pieni ihminen.

hyvin käyttäytyviä ja kasvatettuja lapsia.

en olekaan koskaan kuullut, että näiden lasten käytöksestä valitetaan. Eivät hyvin kasvatettujen lasten vanhemmat täällä valitakkaan muitten lapsikielteisyydestä.

ja liikenteen toimivuuden kannalta. Siis kuka ikinä Helsingissä julkisilla matkustanut niin varmaan vaikeaa kuvitella tilanteita että äiti/isä jättää vaunut ja menee eteen maksamaan kunhan ensin muut matkustajat on tulleet sisään ja bussi kiltisti odottaa sillä aikaa pysäkillä. Ja myöhästelee vielä pahemminkuin nyt. Tai ei odottele vaan lapset ja vaunut lentelee pitkin bussia kun vanhempi käy edessä maksamassa. Ei vaan voi toimia pääkaupunkiseudun hektisessä liikenteessä.

jotka aina muistavat pk-seudun joukkoliikenteessä valittaa siitä, että rattaiden kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Sehän on tunnetusti suuurin vääryys tässä maailmassa ja siitä kannattaa mainita joka kerran, kun näkee lapsiperheen bussissa.

ihemettelen, miksi tuosta bussi jutusta jaksetaan jauhaa. Tämä on hieno linjaus hkl:tä ja iso hatunnosto heille, sillä ei varmastikaan kukaan äiti rahoissa kieri ja tämä on kaikille suuri taloudellinen apu. - Ei meinaa tuo matkustaminen nykyään mitään halpaa ole.

t. lasten parissa työskentelevä viiden lapsen äiti

ja ilmeisesti poikkeus :(

Mulla ei oikeastaan koskaan ole pahaa sanottavaa naapuruston lapsista (puhun nyt alle 10-vuotiaista koska omat lapsemme sitä ikäluokkaa). Musta on jotenkin tosi vaivaannuttavaa kun "mammat" jossain puistossa haukkuu tiettyjä lapsia kun ne on niin kamalia ja epämiellyttäviä. En tiedä olenko outo, mutta mun mielestä lapset on noin lähtökohtaisesti suloisia ja herttaisia, osasta vaan peilautuu aika näkyvästi omien vanhempien arvot. Osaan jostain syystä asettua sen yläpuolelle jos joku 7-vuotias sanoo että meillä on kyllä vähän hienompi talo kun teillä tai meidän isällä on kaksi autoa, miksi teillä on vaan yksi. Jotkut aikuiset ottaa kauhean herneen nenään tällaisista kommenteista ja lapsi on heti kauhea ja huonosti käyttäytyvä. Kun luultavasti nämä ajatukset ovat kuitenkin lähtöisin kotoa.

Juttelen myös aina lasten kavereiden kanssa, kyselen miten koulussa sujuu ja mitä esim. pikkuveljelle kuuluu ja mitä teit viikonloppuna/lomalla yms. ja siis aidosti myös kuuntelen ne vastaukset. Ehkä tästä syystä taidan olla jonkinlainen "luottoaikuinen" naapurustossamme.

Jos joku lapsi kaatuu kadulla pyörällä, pysähdyn aina kysymään sattuiko ja pääsetko jatkamaan. Pysähdyn vaikka olisin autolla. Yllättävän moni aikuinen vaan kävelee ohi :( Samoin jos joku vieras lapsi itkee jossain - jumpan odotustilassa, kadulla, kaupassa, kysyn aina onko hätä ja autan eteenpäin. Myöhästyn vaikka omasta jutustani, mutta en jätä hädissään olevaa lasta pärjäämään itsekseen. Olen tyrmistynyt kuinka moni aikuinen oikeasti EI toimi näin.