Tyttäreni vaatii minua lähes jatkuvasti olemaan lapsenvahtina

Vastuu lapsesta on tyttärelläsi. On toki hienoa, että autat lapsen hoidossa mutta vastuu lapsesta ei ole sinulla. Teidän pitää istua yhdessä alas ja puhua pelisäännöt selviksi. Tulanne on jatkunut niin pitkää että tyttäresi on jo sokeutunut tilanteeseen eikä tietenkään halua luopua "saavutetuista edusita".

ruotuun ja asettaa selkeät rajat lapsenhoidolle.

itse sen myös h0oitakoon.. olet hoitanut jo omat lapsesi isoiksi...

olisi ihan upeaa ja ylenpalttista. Noin pienikin kun lapsi on vielä, enemmän varmaan kaipaa äitiään. On lapsenkin etu, että mummolassaoloa vähennetään ja teet selväksi, että ei tytärkään voi lapsuudenkodissaan jatkuvasti luuhata, hänen on kasvettava aikuiseksi, vaikka onkin varmasti rankassa elämänvaiheessa.

Jos hän on kotiaitinä, niin mitä se lapsi hoidossa tekee 3 päivää viikossa. Ei tuon ikäinen vielä hirmuisesti kavereita ja virikkeitä kaipaa. Tytölläsi on nyt omaa aikaa enemmän kuin kellään äidillä.

Jos tyttösi on lapsensa kanssa monta yötä viikossa kotona, vaikka on oma kotikin, niin jotain on nyt kadoksissa.



Hän voi mennä elokuviin niinä iltoina kun lapsi on isällään. Mitä hän yleensä itse tekee kun lapsi on teillä tai perhepäivähoidossa?

Etkö rakasta lastenlastasi? Ja tyttäresi voi olla masentunu ja tarvitsee apua, ja mietit vain omaa jaksamistasi!!

Minun siskoni on yh ja hän hoidattaa jatkuvasti omaa tytärtään meidän äidillämme. Hyvin usein kun soitan äidilleni, hän sanoo, että siskoni tyttö on heillä. Välillä minulta lipsahtaakin täysin spontaanisti "TAAS?!"



Kerran sanoinkin äidille, että on se jännä, että yh-siskollani on paaaaljon enemmän omaa aikaa kuin minulla, joka olen naimisissa. Äiti alkoi kovasti selitellä ja puolustella siskoani. Enpä voi oikein muuta kuin huokaista ja ajatella, että itsepä äitini kätensä tähän paskaan työntää.



En ota tällä kantaa teidän tilanteeseen, mutta meidän perheessä äidin pitäisi vain asettaa selkeämmin rajat siskolleni, että mihin suostuu ja mihin ei (äiti toimittaa myös siskon kauppa- ja virastoasioita, käyttää autoa huollossa ja katsastuksessa jne...). Sisko varmaan aluksi suuttuisi, mutta ei taatusti katkoisi välejä. Hän murjottaisi aikansa ja yrittäisi kuitenkin taas olla väleissä äidin kanssa.



Minun siskoni on mielestäni aina pompottanut meidän vanhempia. (Sisarkateutta vai ei, mutta tuolta minusta on aina tuntunut.)

Minkäs ikäinen se tytär on? Ainakin tuon kirjoitetun perusteella tuntuu olevan aika nuori ja haluaisi vielä siis elää niinkuin ennen lasta.



Sun pitää nyt tyttäresi äitinä pistää asiat ruotuun ja sanoa että päävastuu lapsesta on lapsen äidillä.



Mummolassakin saa ja tuleekin kyläillä/olla yötä mutta se ei saa olla pääasiallinen elämäntapa.

Ei se vanhemmuus, niin vain mene, että lapsi äidillensä tyrkätään, kun hänestä ei ilmeisesti ole äidiksi.

Selkeästi hän on avun tarpeessa ja hänen tilannettaan pitäisi katsella ammattilaisten kanssa?

koska tuossa on kasvatuksesi tulos.

Hävetkää!

On se kummaa, kun väkätään pen..ja ja niitä ei hoideta. Kun likkas jouksee riennoissa, kohta sinulla on toinen hoidettava.

Onko tuo kuvailtu äitiys jonkun mielestä normaalia? Minusta tuossa ei ole mitään normaalisa, ja ammattiavun suositteleminen ei ole mitenkään liioiteltua.

Että koska se lapsi on äitinsä kanssa? Ihanaa, että autat, mutta eikö tuossa tilanteessa kannattaisi jo olla yhteydessä perheneuvolaan tai ensikotiin, jotta tyttäresi saisi apua vanhemmuuteensa.



Tiedän yhden perheen, jossa on vähän samankaltainen tilanne. Kaksi alle kouluikäistä lasta ovat isovanhemmillaan hoidossa yökylässä useita kertoja viikossa. Isompi lapsista kutsuu mummuansakin äidikseen.

Totuus se vain on.



12

Ja kyllä,itsepä olen tyttäreni tuollaiseksi kasvattanut.Itse olin aikoinani yh ja varmaankin olen liian lepsu äiti ollut ja liikaa lapsiani lellinyt.

Tytär on 22 v.Hoitopaikka hankittu hänen jaksamattomuuden takia.Lapsi aloitti hoidossa toukokuussa.Tästäkin huolimatta lähes viikoittain sanoo,että ei jaksa ja että tappaa itsensä jne.Ja minä sitten kiltisti otan lapsen hoitoon.Olen kehoittanut hakemaan apua,mm. keväällä oli jo puhettä psykologin luo menosta,puhelinnumerokin valmiiksi katsottu,ei vaan soittanut koskaan sinne.Tämä psykologi olisi vielä ollut "erikoistunut" äitien ja lapsien auttamiseen ja tukemiseen.

Minä saan aina haukut,jos joskus(ja tosi harvoin) kehtaan kieltäytyä hoitamasta.Esim. haukkuu minua huoraksi ja toivoo,että kuolisin ja että en saa enää ikinä nähdä tätä lasta.Viime keväänä sanoi,että hän on nyt antanut koko huoltajuuden lapsen isälle(tällä alkon runsasta käyttöä) ja että hän ei enää lasta pidä,minä uskoin sen todeksi ja olin kauhuissani ja syytin tietysti itseäni,kun en ole tarpeeksi auttanut.No se oli vain kiristys ja peloittelu-keino häneltä,eikä siis totta.

Ja ns. omaa aikaahan ei äideillä ole,jos on pieni lapsi.Tätä aikaa hänellä on tosi paljon ja siltikään se ei riitä,ja joudun aina haukut ottamaan vastaan.

Lapsen perusturvallisuus yms. usko ja luottamus aikuisiin muodostuu kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Ja sillon pitää äidin jaksaa kyllä keskittyä viettämään aikaa enemmän lapsen kanssa. Tuollaista sidettä ei vain voi muodostua tuolla tavalla, jolla tyttäresi nyt toimii.



Varmasti hän tarvitsee hoitoapua kun on yksin lapsen kanssa. Onneksi isä osallistuu hoitamiseen jonkun verran. Mutta kun kerran on äidiksi tullut, niin pitää nyt vain rauhoittaa muu elämä muutamaksi vuodeksi. Niin se vaan on. Oli äiti minkä ikäinen tahansa. Kyllä sitä ehtii sitten vielä tehdä vaikka mitä. Nuorella äidillä on aika usein vaikea luopua vapaudestaan. Sitä kuvitellaan, että pitää mennä kuten ennenkin.. eikä ymmärretä, että nyt tässä on lapsi josta olen vastuussa ja menot on nyt menty vähäksi aikaa. Ainakin menoja pitää vähentää radikaalisti.

Ja se kertoo, että jotain psyykkistä häikkää tyttärelläsi on.



Älä jätä psykologille menoa sen vuoksi, että tyttäresi ei saa aikaiseksi soittaa itse. Sano tyttärellesi, että sinä varaat hänelle ajan, ja menette sitten tapaamiseen yhdessä. Ja sitten tietysti teet niin. Mutta tosiaan ilmoitat asiasta ensin, ettei siitä tule riitaa, että toimit hänen selkänsä takana.

Luepas nyt uudestaan kirjoituksesi. Tyttäresihän tarvitsee nyt lääkärin apua ja kiireellisesti. Ei mieleltään tasapainoinen ihminen uhkaile itsensä tappamisella.



Soitat heti huomenna siihen lapsenlapsesi neuvolaan ja kerrot tilanteesta. Tuossa tilanteessa sekä tyttäresi että lapsenlapsesi tarvitsee apua.

Sinuna soittaisin itse tuolle psykologille tai vaikka sosiaalitoimistoon. Psykologilta voisit kysyä miten hän neuvoo toimimaan.



Ilmoita myös tyttärelle, että sinua ei voi kiristää ja pelisäännöistä sovitaan. Esim. voi tuoda lapsen kerran viikossa pariksi tunniksi.



Ei se sinun lastenhoito tyttären masennusta paranna. Päinvastoin, voi entistä huonommin oppia kestämään arkea lapsen kanssa kun aina voi lykätä tämän muualle hoitoon.



Sinua ei myöskään saa haukkua. Tee tämä tyttärellesi selväksi. Vaikka hän sanoisi mitä, älä järky. Jos hän uhkaa tehdä itselleen tai lapselle jotain, tee lastensuojeluilmoitus sosiaalitoimistoon.