Pidätkö kovin outona 40-v pikkulapsen äitiä?

Olen ensi vuoden alussa jo 48 v ja iltatähti täytti 5 v eli olin 42 hänet saadessani. Ikäeroa lapsilla 15 v.

ex mies ei halunnut enempää lapsia vuosien varrella, vaan eron, kun olin juuri vajaa nelikymppisenä kovan vauvakuumeen kourissa. Kun sitten sopiva uusi kuvio löytyi, uskalsin yrittää iltatähteä. Stooreja on niin monenlaisia.

Nyt olen välillä ihan pihalla omasta iästäni: olen aikuisen opiskelijan äiti, vilkkaan leikki-ikäisen äiti, kollegoina nuorempia ja vanhempia...

Itsestä on kiinni, tunteeko itsensä vanhaksi.

Omat ystävät nuorempia, samanikäisiä, vanhempia - ihminen ja kemiat on tärkeimmät.

Helsingissä kantakaupungissa ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia tutustua toisiin äiteihin ja isiin leikkipuistossa ja erilaisissa kerhoissa. Täällä aivan nuoret äidit ovat ennemminkin poikkeus. Meitä yli 40v lapsen saaneita tiedän monia. Mutta pääosin puisto-yms lasten kautta tulleet tutut lienevät 30-40-vuotiaita. Ei se ikä ole olennaisin kysymys siinä miten juttu luistaa. Aika vaikeahan se nyt kovin tarkkaan on ihmisten ikää edes arvioida...

Minun on ollut vaikea tutustua muihin äiteihin kirkon kerhoissa tai puistossa ja olen miettinyt, johtuukohan se iästäni vai olenko muuten vaan tylsä tyyppi tai epäkiinnostavaa seuraa.

Mitä te "keskimääräisessä iässä" n. 20-34 -v. vauvan saaneet ajattelette - onko merkitystä äitikaverien iällä? Olen kyllä yrittänyt ryhtyä muiden äitien kanssa juttusille, mutta ei mun kanssa kukaan koskaan halua tehdä puistotreffejä.

Asia ei ole mulle elämän ja kuoleman kysymys. Mulla on toki ikäisiäni ystäviä, mutta olisi kiva saada 1-vuotiaalle samanikäisiä kavereita.

(Niin, nyt varmaan joku vetoaa siihen, että lapset pitäis saada nuorempana, mutta aina se ei käytännön syistä onnistu, vaikka halua olisi.)

Rehellisiä vastauksia odotellen :)

Yksinäinen äiti -68

- luulisin että henkilökemiat vaikuttaa enemmän. Tosin, itselläni parhaat kaverit ovat myös n nelikymppisiä, eli ehkä se elämänkokemus yhdistää.

Pienten äiti vm -66

ja lapset iältään 19,16,14,4 ja 2. Olen ihan oikean ikäinen kaikkien lasteni äidiksi. Nykyisin sensisynnyttäjien keski-ikä on 29 joten parikymppiset äidit ovat kyllä vähemmistö. Naapurustossa on nuorempia äitejä ja hyvin tullaan toimeen. Yhden muutamaa vuotta vanhemman ystävättären tytöllä on kaksi pientä lasta ja ollaan paljonkin tekemisissä...

Itse olen samaa ikäluokkaa, mutta meillä on taapertelijan lisäksi siitä aina parin vuoden välein vanhempiakin lapsia. Ja tuttavapiirissä paljon muitakin ikäisimme pikkulasten vanhempia, mutta useimmat just useampilapsisia perheitä. Ei ole ina aikaa ja halua kerhoihin kun on puuhaa muutenkin. Mutta siis et ole ainut. Tsemppiä nauti äitiydestäsi!!

T. äiti vm 69 hyvinkäältä

on 39 enkä edes ajattele asiaa. Ihan samoista vauva-asioista me keskustellaan hänen kanssaan kun näistä "tavisikäisien" kanssa. Upea äiti on eikä sitä mitenkään tarvitse kyseenalaistaa muutenkaan. Jos lapsia saa sillä iällä niin sehän on ihan erityisen upeaa!



Ja toivottavasti muutkin uskaltavat vielä yrittää vanhemmallakin iällä! Ihan erityisen paljon onnea onnistumisestanne!;) Ja ihanaa talven alkua!

elävät omassa maailmassa ja ovat ihan sekaisin vauvasta.

Tätä alla olevaa naista en toivo lasteni ystävien äidiksi, en. Missäköhän muissa elämäntilanteissa ja asioissa sinulla on vastaavanlaiset rajoittuneet ajatukset? Oletan, että tällä pikkurouvalla ei ole nimeksikään koulutusta, ei ainakaan kotikasvatuksesta saatua sivistystä.

Minusta 40-vuotias äiti ja mikseipä sitten myös 20- ja 30-vuotias äiti ovat aivan "samanarvoiset" - lapsien kasvamiseksi tasapainoisiksi, menestyviksi ihmisiksi tarvitaan aivan jotain muuta kuin alla olevan vastaajan rajoittuneita näkemyksiä.

Säälin lastasi ja kenties myöhemmin syntyviä lapsiasi, sinä vajaa 30-vuotias 1-vuotiaan äiti "Rehellisesti"-vierailija

Mä olen kyllä sitä mieltä, että 40-vuotias on vanha pikkulapsen äiti. Ja voin ihmetellä sitä vähän itsekseni ja ajatella että kyseessä onkin mummo. Itse olen vajaa 30-vuotias 1-vuotiaan äiti ja helpommin äitiystävät ovat suunnilleen saman ikäisiä. Mitä ovat ne käytännön syyt miksi lasten hankinta onnistuu vasta 39-vuotiaana? Ihan mielenkiinnosta. Mutta kuten edellinenkin vastaus jo laittoi, niin henkilökemioistahan se on kiinni.

elämänvaiheesta kuin iästä. Ehkä voit avoimesti itsekin ottaa kontaktia kaiken ikäisiin. Voi olla että ikä on isompi kysymys sulle kuin muille. I



tse sain lapset päälle kolmekymppisenä mutta mulla on kavereita jotka on mua 10 vuotta nuorempia ja yli 10 vuotta vanhempia. Monilla on samanikäiset lapset kuin itselläni ja se yhdistää.

tai voit mennä muskariin ja sen jälkeen kysyä muita äitejä yhdessä kahvittelemaan. Muutkin lasten harrastukset hyviä. Onko naapurustossa muita äitejä? Kutsu teille aamukahville. Lapsesi on viel niin pieni ettei kaipaa kavereita, niinpä voit valita itse ne äidit joiden kanssa synkkaa. Iästä välittämättä!



tämä siis 48 joka jatkaa

Tunnen enimmäkseen vanhoja äitejä. Asun kalliilla alueella ja lapsi käy yksityiskoulua. Ei täällä ole juuri ketään, joka olisi saanut lapsensa alle 35-vuotiaana.



Hyvä äitituttu on minua tasan 20 vuotta nuorempi, eikä minulla muutenkaan ole kyllä ollut vaikeuksia olla äiti äitien rinnalla.



Ei lapsi vielä 1-vuotiaana sen kummemmin kavereita kaipaa. 3 - 4 -vuotiaana sillä alkaa olla merkitystä.

Mulla oli entisellä asuinpaikkakunnalla kaksi nelikymppistä äitiä puistokaverina ja hyvin tultiin juttuun. Ei sitä ikää edes tullut ajateltua.

Onko sitten outoa niinpäin, jos mies on nelikymppisenä pienen lapsen isä?

Silloin mä itse ajattelin saavani lapset sitten noin kolmikymppisenä, juuri sopivan ikäisenä, ja mun mielestäni sitä nuoremmat äidit oli vielä ihan teiniäitejä, ja sitä vanhemmat taas mummoäitejä. Näiden ajatusten aikaan olin 17-18-vuotias.



Mutta maailma muuttuu, eskoseni, ja näinpä vaan minäkin olin 19-vuotiaana raskaana, esikoiseni syntyessä "jo" 20-vuotias. Nyt olen 24-vuotias kahden lapsen äiti, ja äitikaveripiirini koostuu lähes täysin 35-45 -vuotiaista äideistä. Sekaan mahtuu mm. 35-vuotias 7 lapsen äiti sekä 43-vuotias ensimmäisen lapsensa lähiaikoina synnyttävä äiti.



Itse koin olevani melko syrjitty näissä ihanteellisen ikäisissä, eli noin kolmekymppisten, äitien piireissä, etenkin kun oli kyse yhden lapsen äideistä. Oman ikäiseni äidit taas tuntuvat piiloutuneen jonnekin, ja ne harvat joita olen tavannut, ovat kuitenkin jotenkin ihan eri maailmasta kuin minä - lapset viedään joka toinen viikonloppu isälle ja joka toinen viikonloppu mummolaan, ja viikollakin on yökyläilyjä milloin minnekin, ja sinä aikana äiti yleensä riekkuu yökerhossa ympäripäissään. Itse en ole sellaisesta perustanut koskaan, en ole eronnut eikä minulla ole lapsilleni kuin yksi mummola, ja sekin 400 km:n päässä, joten lapset ovat aina minun tai mieheni hoidossa. En vain jaksa sitä ihmettelyä, että "pitäähän sunkin päästä tuulettumaan", kun minusta tänään kännissä huomenna krapulassa ei vastaa lainkaan tuulettumista. Mutta juuri nämä 35-45 -vuotiaat äidit, oli yksi tai useampi lapsi, ovat ottaneet minut hyvin vastaan juuri sellaisena kuin olen, ilman mitään teiniäidiksi sanomista, selän takana juoruilua tai arvostelua, ja minusta se on ihanaa! Vaikka tokihan me myös naureskelemme sille, että minä olen porukan kakara, ja lasteni ainoa mummo on nuorempi kuin porukan uusin tulokas, eli tämä lähiaikoina synnyttävä äiti.

että pidän outona. Olet minun äidin ikäinen ja meillä on jo kolmas sukupolvi tulossa. Henk.koht. ajattelen että +40v. on jo mummoiässä. Johtuu varmaan juuri siitä että omat vanhempani ovat nuoria minulla on äidin kanssa 20v. ikä eroa.

Minulla on kavereita ennen lapsia- ajalta. Ne on oikeasti niitä samankaltaisiani. Kaikilla ei ole omia lapsia.

Lapsia vien puistoon ja leikin heidän kanssa sielä. En juttele muitten aikuisten kanssa, pari sanaa saatan vaihtaa.



Minusta on erikoista että 1- vuotias tarttee tuttuja kavereita.

Meillä on lapsilla riittänyt puistossa satunnaisesti tapaamat lapset ja suvun lapset, ystävien lapset (joskaan en aina lapsia raahaa mukanani).

Hopplopit, huvipuistot ja muut meidän perheessä käydään isompana lapsena. Ei 1- vuotias tartte hirveästi virikkeitä ja ystäviä.

Sain ensimmäisen lapsen alle 30 v ja toisen 31v

Äitiyslomalla nyt joten puistoissa tulee paljon käytyä enkä todellakaan katso muiden äitien ikää vaan lähes kaikkien kanssa tulen hyvin juttuun. Oli äiti sitten 20v tai 40v ihan sama.



Joten henkilökemialla on osansa ei iällä.

Minä itse olen alle kolmen kympin ja mulla on erittäin hyvä äiti ystävä joka täytti 40 vuosi sitten. En minä ainakaan pidä mitenkään outona "vanhempia" äitejä. Henkilö kemioistahan se on kiinni. Toisaalta minua katsoo jotkut vanhemmat äidit hieman hitaasti eli kumpaankin suuntaan on joidenkin kohdalla tätä karsastusta.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että 40-vuotias on vanha pikkulapsen äiti. Ja voin ihmetellä sitä vähän itsekseni ja ajatella että kyseessä onkin mummo. Itse olen vajaa 30-vuotias 1-vuotiaan äiti ja helpommin äitiystävät ovat suunnilleen saman ikäisiä. Mitä ovat ne käytännön syyt miksi lasten hankinta onnistuu vasta 39-vuotiaana? Ihan mielenkiinnosta.



Mutta kuten edellinenkin vastaus jo laittoi, niin henkilökemioistahan se on kiinni.

kun opiskelen nyt nelikymppisenä parikymppisten joukossa. Välillä pelottaa, että mitähän ne musta äitinsä ikäisestä tädistä ajattelevat oikeasti...

Ei vaan tosi hyvi tulee juttuun, kunhan ei itse asennoidu vanhemmaksi ja "viisaammaksi".



Ap, sinne vaan sekaan. Ei se biologinen ikä ole kovinkaan erottava tekijä, jos muuten on hyvä tyyppi. Minä ainakin välillä ihan unohda olevani näin paljon vanhempi.

t vm -65