Kyllä suomalaiset miehet ovat moukkia, suurin osa.

Mutta sinä odotat vähän ekstraakin! Ai niin olethan toki NAINEN! Anteeksi kovasti moukkamaisuuteni.

ap:n kaltaiselle ihmiselle en tosiaan mitään tuoleja jättäisi ja se ovikin voisi luiskahtaa noin puolihuomaamattomasti käsistä :D

ap:n kaltaiselle ihmiselle en tosiaan mitään tuoleja jättäisi ja se ovikin voisi luiskahtaa noin puolihuomaamattomasti käsistä :D

ongelmiksi, eiköhän samanlaisia paukapäitä löydu kummastakin sukupuolesta ja ihan kansalaisuuteen katsomatta.

Näin käyttäytyvät myöskin perseen nuoleskelijat ja epärehelliset ihmiset....

Miehet ovat ihan sikoja nykyään, kenellekään muille kuin toisille miehille ollaan kohteliaita (ja tosin niistäkin vain kenen kanssa muuten golfataan tai keilataan). Jos nainen vaikuttaa siltä, että se ei heti reisiänsä avaa ja housun nappi ei avaudu heti kättelyssä niin ei sitä tarvitse paljon kohteliaaksi ko. naisen kohdalla sitten "heittäytyäkään". Johtuukohan tämä jotenkin siitä, että miesten itsetunto on loppuviimeksi niin suuresti kiinni rahasta ja sosiaalisesta statuksesta, että niistä luopuminen olisi henkinen itsemurha. Vähän raukkamaista sanoisin ja neitimäistä.

Niin emme enää elä 1800-lukua jolloin naisia kohdeltiin puoleen jos toiseen. Olemme tasa-arvoisia ja "kohteleminen" on hirvittävän henkilökohtaista. Parasta pitää välimatkaa ihmisiin.

oltaisiin pikkuisen kohteliaampia ja tyylikkäämpiä toista kohtaan. Mies voi olla herrasmies ja rouva sitten palkita tämän tietyllä naisellisuudella. Onko nämä nykyaikaiset, supertasa-arvoiset, liitot sitten niin hirveän onnellisia? Meillä on biologiset sukupuolemme ja pieni flirtti näissäkin tekee hyvää. Kyllä musta on ihanaa, kun mies (en muunlaista huolisikaan, eksänikin osasi tämän) avaa oven mulle ja juhlatilaisuuksissa auttaa takinkin pois. Ei mun emansipaatio siitä heikkene, mutta miehen tehtävä on olla herrasmies.



Ap:n kertomat jutut ovat niin arkipäivää ja noloja... Ketään ei pidä kohdella noin, että jää yksin toiseen ruokapöytään ja vielä vähemmän mies naista.

voi päätellä, että suurin osa suomalaisista miehistä tosiaan on moukkia, koska vaimonsakin ovat. Sori. En ole syntynyt kultalusikka suussa, en todellakaan. Arvostan vain hyviä käytöstapoja, joiden luulisi tämän päivän yritysmaailmassa olevan perusasioita. Ihan yhtä lailla kuin neuvottelutaito, samalla tavalla pitäisi osata sosiaalinen toiminta. Se mies, joka ei avannut ovea, jutteli minun kanssani. Joten ehkä oli tietoinen olemassa olostani. Läväytti oven nenän edestä kiinni. Omituista mielestäni, minä pidän oven aina auki perässäni tulevalle, oli mies tai nainen. No ehkä ns. duunariammateissa ei käytöstavoista niin välitetä, mutta bisnesmaailmassa sillä on merkitystä. Mutta täällä ei kai ylempiä toimihenkilöitä paljon palstaile? Minä palstailen täältä töistä koska ärsytti tuo tökerö käytös. No, ei helmiä sioille, sanotaan. ap

itse haen vasta töitä, palasin äitiyslomalta, mutta siitä vuoden kuluttua tuli tieto että työt siirretään ulkomaille, uuden paikan etsintä alkoi ja jatkuu yhä. Työhaastattelutilanteissa joudun jatkuvasti olemaan monttu auki, kun yritysten myyntijohtajat tai toimitusjohtajat eivät käyttäydy asemansa vaativalla toivotulla tavalla. Ja puhutaan siis ihan yleisistä käytössäännöistä, kohteliaisuudesta.. Naispuoleiset ystäväni, joille näitä tapauksia sitten aina purnaan ovat tästä yhtä hämmästyneitä. Alaspäin mennään minun mielestäni.

kantturat avelee itte ovensa tai avaavat oven miehelle myös.

unohtaa! Kuvittelet vaan.



hyvän kasvatuksen saanut ihminen kohtelee kaikkia kohteliaasti siitä huolimatta ettei pidä kaikista yhtä paljon.

Luen kyllä hämmästyneenä näitä juttuja, koska en ole juurikaan tällaiseen törmännyt, en työelämässä enkä muuallakaan. Liekö alakohtaista? Meillä luovalla alalla ainakin riittää kohteliaita kollegoja, niin miehiä kuin naisia. :)



Itse kyllä autan takin vanhuksen päälle, nostan lapsen laukun junan hyllyn päälle ja ryntään avaamaan oven keppien kanssa kulkevalle (vaikka olisin vain ohi kulkemassa, en siis kyseistä ovea käyttämässä). Mutta villakoiran ydin on varmaankin siinä, että nämä kaikki ovat "heikommassa" asemassa ja tarvitsevat apuani. Nykyaikaiseen tasa-arvoajatteluun ei kuulu se että naiset luetaan automaattisesti tähän joukkoon. Toki voin kenelle tahansa apua tarjota ja mielelläni tarjoankin jos se luotevasti tapahtuu (jos satun olemaan vaikkapa lähimpänä kahvikannua, voin kaataa kaikille kupilliset), mutta en oleta sitä automaattisesti miehiltä saavani. Tasa-arvon täytyy toimia kaikilla osa-alueilla, muuten se ei ole aitoa.

että itse olen kohtelias sekä miehille että naisille. Minut on lapsuudesta asti opetettu siihen. Jos menen jonkun miehen TAI naisen kanssa lounaalle, valitsen sellaisen pöydän, johon kumpikin mahdumme. En siis miesten tapaan juokse varaamaan itselleni sitä ainokaista paikkaa ja jätä kaveria yksin. Pidän myös oven auki takana tulevalle.



Ja meidän talossa naiset ovat kohteliaampia kuin miehet. Keskimäärin. En siis ymmärrä että mitä vastapalveluksia naisten pitäisi tehdä? Kummankin sukupuolen pitäisi osata käyttäytyä kohteliaasti. Ei siinä kumpikaan jää velkaa.



Ei saa nöyristellä, mutta pitää osata tarvittaessa olla nöyrä ja kohteliaisuus on sosiaalisen älykkyyden yksi merkki. Ja tarvittaessa myös vit*uilu onnistuu kohteliaasti, sitten ettei sitä voi tunnistaa ;) (ei minullakaan sädekehää ole pään päällä).



Mottoni on, että se voittaa jolla on parhaat hermot. Ja jos hermo kestää säilyttää käytöstavat kriittisissäkin tilanteissa (puhumattakaan arkipäivästä) työpaikalla, niin on yleensä aika vahvoilla. Täällä vain tulee niin mieleen ala-asteen ruokajonnot, joissa vahvimmat juoksee ja tönii ja kiilaa. Luulin että se loppuisi kun nuo pojat kasvavat aikuisiksi, mutta ei.



ap