Lue keskustelun säännöt.
Luultavasti pystyisin syyllisyyttä tuntematta samaan kuin insuliinmurhaaja.
20.10.2009 |
Jos sattuis sopiva tilaisuus, olis välineet ja aineet ja vielä sen päälle huono päivä. Ihan huvikseni tuskin ketään murhaisin.
Tähän diagnoosiin olen omalta kohdaltani tullut.
Kommentit (7)
Ovatko ihmiset sinulle vähän kuin esineitä, mukaanlukien omat lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pieksää lapsiaan, ne ei vaan jää kiinni.
lapsiani kohtaan kyllä useamminkin. Yleensä ottaen muut ihmiset ovat minulle täysin yhdentekeviä.
saan haluamani. En ole sellaisten kanssa tekemisissä, jotka eivät jollakin tapaa auta minua pyrkimyksissäni tai tuntemaan itseni heitä paremmaksi ihmiseksi.
eikä todellakaan tunne empatiaa? Isäni kuolemaakaan en ole surrut, päinvastoin olen tyytyväinen että hän kuoli niinkin nuorena kuin kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä todellakaan tunne empatiaa? Isäni kuolemaakaan en ole surrut, päinvastoin olen tyytyväinen että hän kuoli niinkin nuorena kuin kuoli.
Sen sijaan harva narsisti tunnustaa olevansa narsisti, toisin sanoen kärsivänsä persoonallisuushäiriöstä. Ja jos tunnustaakin, ei ainakaan halua parantua siitä, koska ei tunne olevansa sairas. Sellaisen mieli on vain niin pahasti sairas, kasvanut elämän alusta saakka kieroon, että luulottelee elämänsä olevan kovinkin hauskaa.
Ihminen voi aidosti hyvin, ja kykenee aitoon onnellisuuteen vain pystyessään terveisiin ihmissuhteisiin ja tuntiessaan normaalisti empatiaa. Narsisteilla kun on ongelmana juuri ne katkerat ja pahat tunteet, ja ne kuluttavat ihan äärimmäisen paljon, ja nimenomaan narsistia itseään. Jos pystyy olemaan onnellinen siinä missä on, ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä, siinä se onni piilee.
Niuvaniemeen lähde. Kyllä sinne ammattilaisen juttusille sitten päätyy jos tulee todellista tarvetta.