Kauanko työsi oppimiseen menee aikaa/kauanko sinulta meni aikaa oppia ensimmäinen työsi
Jos siis vastavalmistunut koulun penkiltä tuleva tulisi nykyiseen tehtävääsi, kauanko kestäisi että hän voisi itsenäisesti hoitaa työsi. Ei siis ehkä maailman parhaalla ammattitaidolla vielä siinä vaiheessa, mutta siis siten, että kykenee tehtävän hoitamaan siten, kun "ensikertalainen" sen hoitaa.
Oma ensimmäinen työni opiskelujen jälkeen vei noin 2-3 vuotta, ennenkuin sen olisi oppinut itsenäisesti hoitamaan. Sain tehtäväkseni "sen helpomman prosessin". Se vaativampi olisi vienyt noin 4 vuotta.
Koulutukseni on DI
Ensimmäinen tehtäväni oli myynti-insinööri.
Nykyistä tehtävääni taas ei voi hoitaa koulun penkiltä tullut ihminen, se ei ole mitenkään mahdollista.
Mikä on teidän koulutuksenne ja mikä oli ensimmäinen "kunnon työpaikkanne", opiskeluiden jälkeen.
Kommentit (27)
Siinä on sekin, että mikä katsotaan riittävän hyväksi osaamiseksi. Nykyisin mä ajattelen, että mulla asiantuntijat osaa riittävän hyvin (kunkin omalla tasollaan), kun heistä voi laskuttaa täyttä tuntiliksaa ja voi antaa hoitaa asiakastyötä ainakin melko itsenäisesti. Siis ei tarvitse pelätä, että asiakas soittaa perään kokemattomista tunareista.
Kaikissa asiantuntijatöissä
Siinä on sekin, että mikä katsotaan riittävän hyväksi osaamiseksi. Nykyisin mä ajattelen, että mulla asiantuntijat osaa riittävän hyvin (kunkin omalla tasollaan), kun heistä voi laskuttaa täyttä tuntiliksaa ja voi antaa hoitaa asiakastyötä ainakin melko itsenäisesti. Siis ei tarvitse pelätä, että asiakas soittaa perään kokemattomista tunareista.
Kaikissa asiantuntijatöissä kokemus tuo lisää viisautta, mutta IT-alalla saattaa käydä niinkin, että verrattain nuori asiantuntija saattaa olla hyvin osaava jossain uudessa teknologiassa. Eron kyllä silti huomaa konkareihin, konkarit ajattelevat yleensä aina paljon pitemmällä tähtäimellä.
Omassa työssäni aikanaan konsulttina ehkä pari vuotta oli sellainen, että osasi olla jota kuinkin itsenäinen. Toki ero oli silloinkin valtava johonkin 30 vuotta uraa tehneeseen.
Eli missä vaiheessa esimies päästää sinut täysin vapaasti toteuttamaan itseäsi asiakkaiden rajapinnassa.
Ainahan sitä kehittyy, mutta johonkin han on vedettävä se raja, että osaa tai ei vielä osaa tehtävää.
Yksi ajatushan voisi olla se, että missä vaiheessa voi kutsua itseään "ammattilaiseksi". On sitten eri asia, jos joku kutsuu itseään ammattilaiseksi samana päivänä kun valmistuu, tai vaikka pari vuotta ennen valmistumistaan. Jka tapauksesas, missä vaiheessa voi kutsua itseään ammattilaiseksi hyvälä omalla tunnolla.
Ehkäpä asiaa voisi havainnollistaa niinkin, että jos hakisi kilpailijalta töitä vastaavaan tehtävään ja sanoisi olevansa alan ammattilainen aj olisi varma, että ei uudessa työpaikassa joudu sitten häpeämään puheitaan, vaan kykenee lunastamaan puheensa.
Mitä tällä sitten ajan takaa. Yleistä keskustelua ammateista koulutuksesta ja siitäkin, miten kouilutustaso korreloi koulutusta vastaavien tehtävien kanssa.
Onko niin, että akateemisilla työtehtävillä on taipumus olla se kaltaisia, että niiden vastuullinen hoitaminen vaatii pitkä koulutuksen lisäksi huomattavan paljon ponnisteluja myös työelämässä ja uuden oppimista, jotta sen kykenee hoitamaan.
Omakohtainen mielipiteeni on ainakin, että omaksumiskyvyn on oltava hyvä, jos tekee tehtäviä, jotka vastaavat omaa työelämän kokemustani.
Tarkoitan, että akateemisuus (miksei mikä tahansa muukin koulutus, mutta koitan tehdä eroa) kasvattaa sellaisiin tehtäviin, joiden ominaisuus/edellytys on pitkäkestoinen asioihin perehtyminen ja samalla se vaatii tekijältään keskittymiskykyä, määrätietoisuutta, arviointikykyä jne. joiden toteuttaminen on jopa mahdotonta joissain muissa (lähinnä mutamassa päivässä opittavissa) tehtävissä ja näin ollen kontrasti ihmisten ja työntekijöiden kesken kasvaa koko työhistorian ajan, ollen jo lähtökohdiltaan varsin erilaiset.
Ajan varmasti takaa sitäkin ajatusta, että koulutuksella on oikeasti mertkitystä, vaikka tälläkin palstalla saattaa usein lukaista, että vain tulos on merkittävä. En tietenkään kiistä sitä, etteikö tuloksella olisi keskeinen merkitys, mutta eikö tietyt koulutukset/koulutustasot valmenna ihmistä tehtäviin, jotka yksikertaisesti ovat vaativampia. Se on mielestäni elementti, jolla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa, mutta on toki erittäin suotavaa, että yritysjohdossa tiedostetaan, että tällä elementillä tulisi olla epäsuora, mutta vahva suhde tuottavuuteen.
Toisalta itse uskon myös, että akatemisuus sinällään tai minkään muun koulutustason läpikäyminen ei itsessän tee ihmisestä muuta kuin mitä on. Tämä pitää siis tulkita siten, että tietynkaltaiset (lue älykkäät, ahkerat, tunnolliset, kunnianhimoiset, pietkälle elämäänsä suunnittelevat) ihmiset panostavat koulutukseen.
Eli 7 vuoden yliopisto-opiskelu ei tee ihmisestä välttämättä tietynlaista, vaan että tietynlaiset ihmiset omaavat resurssit, joilla pääsee opiskelemaan yliopistoon. Näiden lopputulemana siis kasvaa "akateemisuus". Ammattikouluun purkivästä henkilöstä ei koskaa siis tule akateemista, ei siksi että ei pyri yliopistoon, vaan siitä syystä, että kyseisellä henkilöllä ei ole intressiä akateemisuuteen, syystä tai toisesta.
Ihmisen resurssit kun määräytyvät syntymä hetkellä hyvin pitkälsi. Niihn vaikuttavat muun muassa geenit ja kasvuympäristö.
Tiedän että oikeisen mielipiteitä tässä pahasti, mutta romaanin kirjoittaminenkaan ei ole soveliasta.
Jatkakaa te.....
Siinä on sekin, että mikä katsotaan riittävän hyväksi osaamiseksi. Nykyisin mä ajattelen, että mulla asiantuntijat osaa riittävän hyvin (kunkin omalla tasollaan), kun heistä voi laskuttaa täyttä tuntiliksaa ja voi antaa hoitaa asiakastyötä ainakin melko itsenäisesti. Siis ei tarvitse pelätä, että asiakas soittaa perään kokemattomista tunareista.
ap
eli ensimmäisen työpäivän ajan sain opastusta, mutta seuraavana päivänä piti jo ite selviytyä. Toki edelleen näin kolmen vuoden jälkeen pitää kysyä neuvoa tai en vaan tiedä jotain asiaa, mutta itse työhöni ei ole tuon ekan päivän jälkeen tarvinnut puuttua. Olen kassa/myyjä.
Itse koin omissa hommissani että "täyden tiedon ja taidon" aika koitti noin kaksi vuotta työssä aloittamisen jälkeen. Sitten tulikin katto vastaan eli homma alkoi maistua puulta kun mitään ei voi enää tehdä paremmin, mitään ei voi oikein oppia ja kehittää tms. Pitää kai vaihtaa työpaikkaa : )
Olen ammatillisen aineen opettaja. Minulta siis vaaditaan, että minulla on substanssiosaaminen. Sen oppiminen on jo valmiina.
Mutta se opettaminen sitten... olen opettanut nyt 2 vuotta ja olen aivan raakile (auskultoinnista huolimatta). Osaan toki kehittää tehtäviä, harjoituksia ja saan porukan keskustelemaan. Mutta milloinkahn minusta tulee ammattilainen ryhmädynamiikan ohjaamisessa ja "täydellisen" oppitunnin laatimisessa?
töitä itsenäisesti. Välillä joutuu kyselemään apua tai opiskelemaan. Työni on sellaista, että koko ajan kehitetään jotain uuttaa siihen ei auta monen vuoden "työssäolo" asiat "vanhenee". Työni on koko aikaista oppimista. No ehkä erillaisten ohjelmien käyttö voi olla vaikeaa, mutta nekin olin opetellut joko koulussa tai itsenäisesti.