Jälkiviisaana: mitä olisit toivonut, että sinulle olisi kerrottu synnytyksestä etukäteen...

yllätti se, että vauva oli todellakin puskettava ulos. Luulin, että se suurinpiirtein itse sieltä "pulpahtaa",mutta ei, hikipäässä piti ponnistaa 1,5 h. Ja samoin, luulin, että tulee kova ponnistamisen tarve, mutta minulla ei tullut missään vaiheessa. Synnytyksen jälkeen yllätti se, että vatsa oli edelleen yhtä iso, ainut vaan että lapsi oli poissa. Olin kyllä kauhuissani, kun luulin, että masu suit sait sukkelaan häviää vauvan myötä. Ja vielä synnytyksen jälkeen yllätti se, että ei ne kivut hävinneet kuin tuhka tuuleen, eli vaikka vauva oli rinnalla ja olin hänestä onnellinen, kyllä alapää oli ihan tulessa.



Positiivisesti yllätti se, että kestin synnytyskipua ilman kivunlievitystä.

sen jälkeisestä ajasta. Että sitten kaikki vasta alkaa, ja on tuhat kertaa vaikeampaa ja toisaalta hauskempaa kuin raskaus ja synnytys.



Jälkeenpäin tuntuu, että olin jotenkin paljon paljon varautuneempi synnytykseen kuin vauvan kanssa olemiseen. Toisaalta, ehkä siinä raskaana olossa ja synnytyksen odottelussakin oli ihan riittävästi, ei olisi oikein kyennyt ottamaan vastaan enempää informaatiota.

esikoisenkin kohdalla niin helposti: sairaalaan kun kotona liian tukalaa, mennessä jo 8cm auki, pari tuntia vielä ja vauva kainalossa. Ja kun ei ollut puudutuksia tms. niin koko homma todella vähällä puuttumisella ennen ja jälkeen. Vauvan synnyttyä sellainen olo, että lähtiskö lenkille vai siirtelisikö kivenjärkäleitä, aivan mieletön adrenaliinitulva.



Ja sille joka hädissään kyseli: pidätyskyky ei välttämättä koe minkäänlaisia muutoksia useammankaan synnytyksen takia.



T: kolmen äiti

miten pissanpidätyskyky (ja pierun!) katosi muutamiksi päiviksi synnytyksen jälkeen. Olisi se kai pitänyt tajuta, mutta en vaan tajunnut. Palautui kyllä aika nopeasti, mutta ei ihan täydellisesti. Juoksemassa pystyy kyllä käymään, mutta kannattaa käydä vessassa ennen lenkille lähtöä.

että jos joudutaan välilihaa leikkaamaan että tikkaus sitten tehdään ilman minkäänlaista puudutusta. Sattui enemmän kuin 2vrk:ta kestänyt synnytys yhteensä. Sanottiin vain, että tätä ei nyt oikein voi puuduttaa ja huusin koko ajan vauva kainalossa. Toista kertaa en anna leikata, enkä kyllä repeytymiäkään tikata. oikeesti, olkoon vaikka helttarömpsä sen jälkeen

kyllähän se väliliha puudutetaan silloinkin kun sitä leikataan niin miksei voitu puuduttaa sen jälkeen kun vauva on jo syntynyt!? Mulla ainakin puudutettiin enkä missään nimessä olisi kestänyt ompelua ilman puudutusta!

toinen syntyi imukupilla ja toinen sektiolla (poikkitila). Mulle sanottiin että vapiseminen johtuu oksitosiinitipasta. Mulle annettiin sitä molemmissa synnytyksissä. Se oli ihan älyttömän inhottavaa!



Ja toinen asia, minkä olisin halunnut tietää etukäteen että synnytyksen jälkeen voi olla kertakaikkiaan niiiin kuollut ja puhki ettei jaksa edes iloita syntyneestä ihanasta vauvasta. Kärsin myös suunnattomasta pahoivoinnista synnytyksen jälkeen (imukuppi).

Mulle tuli yllätyksenä ne mielettömät ilmavaivat synnytyksen jälkeen. Ruoka tuli samanlaisena ulos mitä meni sisään, ja siinä välissä pörisytti niin, että vilpittömästi säälin kaikkia jotka joutui mun lähelle - ja sitä kaasuahan ei voi pidättää, kuten joku jo kertoi.

Ensi kerralla otan jotain cuplatonia mukaan, en kestä enää sitä häpeää kun saastutan koko sairaalan. :P

avautumisvaiheessa jo. Jännitti varmaan niin perkuleesti.



että voi oksentaa ja paskantaa samaan aikaan kun vielä supistelee helvetillisesti.



Että mahan painelu synnytyksen jälkeen oli jotain todella kamalaa.



ja joku tuolla kysyi että kaikilleko tulee virtsanpidätysongelmia, ei mulle ainakaan, ollenkaan, missään vaiheessa. (paitsi raskaana tietty kastuu housut aivastaessa :D)

eivät pysty seuraamaan avautumisvaiheen etenemistä, vaikka tai ehkä koska paikalla oli kätilöopiskelijakin. Missasin oikea-aikaisen epiduraalin.

Aivan kaamee vapina, ei voinu lopettaa ja ihan siis tosi häiritsevä... Sit ne pukamat synnytyksen jälkeen.. vaivaa muuten vieläkin ajoittain!



Mä sain puudutuksen ja ilokaasua siihen tikkaukseen, ihme jos ei oo saanu...

ilman puudutusta :(



Kättärillä

Minulla oli suht säännöllisiä kivuliaita supistuksia viisi vuorokautta ennen lapsen syntymää. Ja olisi varmaan jatkunutkin, ellei olisi laitettu lääketieteellisesti vauhtia synnytykseen, joka sitten päätyikin kiireelliseen sektioon.

eikä ole mitään keinoa sen kivun lievittämiseksi..



Positiivista oli se, että lapset ovat tulleet nopeasti.

vaan se, että alusta asti ponnistutti niin pirkuleesti, mutta piti jalat solmussa odotella, että paikat aukeaa edes 8 senttiin... siitä kun pääsin pukkaamaan, niin lapsi tuli ekallla punnerruksella pihalle



ja tosiaan se pari seuraavaa päivää oli kamalaa - mikään ei toiminut alapäässä, kaikenlaiset kivut oli kovat ja rinnat verillä yrität imettää sieltä jotain, mitä ei tule

Eli sen, miten MIELETTÖMÄN kipeä eppariarpi ja sen myötä mm. vessassa käynti voi olla... ja sen että hyvin menneestä raskaudesta huolimatta synnytys voi tosiaan mennä todella vaikeaksi kaikenlaisten ongelmien takia...

elämä vauvan kanssa. Elämän parasta ja onnellisinta aikaa.

Lapsi syntyi kesähelteillä mutta synnytyssalissa oli 19 astetta ja mies paleli koko sen 22 tuntia joka oltiin salissa. Minulla oli kyllä oikein sopiva olo. ;)

voi joutua valvomaan 3 vuorokautta ennekuin vauva syntyy. Olisi myös voinut kertoa, että synnärille ei kannata soittaa ja kysellä lupaa tulla jos on epäsäännölliset supistukset ja ensisynnyttäjä. Aina nimittäin sattui puhelimeen kätilö joka käski pysyä kotona. Viimein kun lähdin vastoin ohjeita synnärille, olin jo 10 cm auki ja näin kolmen lapsen jälkeen tajuan, että mulla oli useita tunteja ponnistussupistuksia ennen lähtöä. Oma moka tietenkin mutta luotin ammattilaisiin. Noh, onneksi kaksi muuta synnytystä olivat hyviä kokemuksia samalla synnärillä.

että avautumissupistukset voivat olla kivuttomia. Tätä en tiennyt, joten olin esikoisen kohdalla 7 cm auki sairaalaan päästyäni.

siellä sairaalassa turhaan makoilla. Siellä seurataan ettei kohtuun mene pöpöjä->tule tulehduksia.

Eli ei sinne heti tarvitse syöksyä, muttei todellakaan kannata odotella paria vuorokautta kotona.

mulla käynnistettiin lauantaina kun vedet meni torstaina anivarhain. Ja koko ajan seurailtiin tulehdusarvoja.

Niin ja synnytyssairaalaan käskettiin aina soittaa ensin, ei vain mennä... Eli lapsiveden tultua ei heti sairaalaan.

kaksi yötä sairaalassa turhaan