Taas itkettää...;((

Olen pahoillani!



Oletteko ajatelleet mennä hoitoihin?

jos vikaa ei löydy, niin IVF olisi kai ainoa.

Ja siinä onnistumisprosentti on aika pieni.

oltiin kolme vuotta. mitään vikaa ei kummassakaan, päinvastoin, kehuivat labrassa miehen siemennestettä. lopulta sain pregnyl-puregon pistoshoidon naikkarin hormonipolilta ja ekalla kerralla heti raskauduin:) poika on nyt terve 9kk vesseli. lopetin imetyksen kolme kuukautta sitten, tuli kahdet kuukautiset ja nyt olen luomusti 9. viikolla raskaana.

älä luovu toivosta.

kiinnitä huomiota elintapoihin. me lopetettiin molemmat tupakointi heti kun alettiin lasta yrittämään vaikka poltettiin aski-parikin per nenä päivässä. kuppilareissut loppui kans.

rehujen määrää lisättiin, samoin lisäaineruokia yms. vähennettiin.

ikää on 30+ molemmilla.

haleja ja tsemppiä.

Jos ovulaatio on vaikkapa tosi myöhäisessä kierron vaiheessa ettekä juuri silloin heiluttele peittoa? Tai hedelmöittynyt munasolu ei ehdi kiinnittyä ennen menkkoja myöhäisen ovulaation takia.

onnistui meilläkin, oltiin selittämättömiä. Poika nyt 3 kk.



Tsemppiä!

Meillä "tehtiin" esikoista noin 18 kiertoa jos nyt oikein muistan. Lopulta tärppäsi clomifen kiertoa seuranneesta kierrosta. Tuo tuska kuulostaa niin tutulta.



Nyt meillä on jo kolme lasta (viimeinen yhdestä huolimattomuudesta ehkäisyssä). Ja nyt tuntuu että olispa silloin lapsia odotellessa osannut murehtia vähemmän lapsettomuudesta ja nauttia enemmän siitä mikä silloin oli helppoa (yöunista, omista harrastuksista ja parisuhteen hoidosta).



En osaa muuta sanoa kuin toivottaa jaksamista ja jospa teitä kuinekin onnistaisi pian. Ja siinä odotellessa kannattaa koettaa välillä keskittyä vaikka johonkin harrastukseen niin ettei kaikki ajatukset pyörisi lapsettomuudessa.



Ja lapsettomat ei todellakaan ole tarpeettomia vaan ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin kaikki muutkin !!

Jos ihmisen tarkoitus on lisääntyä niin ette te kyllä evoluution tehtävää täytä.

Lääkärin määräsi minulle Clomifen kuurin ja tulin niiden avulla raskaaksi kun oltiin pari vuotta yritetty luomusti raskautta.

tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa. sitten tulin luomusti raskaaksi.

Meillä kesti pari vuotta ennen tätä lasta, ehdin olla jo ihan toivoton! Sitten vain yhtenä kertana plussa iskikin! Nyt meidän ihana esikoinen on kohta kolmeviikkoinen.



Koita jaksaa, yrittäminen on toivottoman raskasta! Kuitenkin mikä kerta vain voi olla se oikea kerta.

hoidoilla kun varsinaista syytäkään ei ole löydetty. Nyt vain menette hakemaan apua! Se voi olla tosi pienestä avusta kiinni. Kannattaa ehdottomati hakeutua hoitoihin mahd. pian. Minua ainakin aikoinaan helpotti kun hoidot alkoivat niin tuntui, että asian eteen tehdään jotain. Meillä tosin oli syykin lapsettomuuteen. Nyt meillä on jo 5v. kaksoset.

on tutkittu. Eli ovuloin normaalisti ja säännöllisesti. Miehen sperma on hyvää.

Harrastamme seksiä joka kuukausi lähes joka toinen päivä. Välillähän se maistuu puulta, mutta yritettävä on.



Olemme siis käyneet jo tutkimuksissa ja olemme lääkärin mukaan selittämättömästi lapsettomia.

Tiedän, että elämässä on muutakin ja hyvä elämä meillä on, mutta siltikin tuntuu pahalta, että vauvaa kuulu. Asia olisi helpompi hyväksyä, jos jotain olisi ns. vialla.

Kiitos kuitenkin rohkaisevista sanoista. Auttaa jaksamaan!

Kyllä se tärppää vielä. Lastenteko on kovaa työtä. ;)

Onnistumisprosentti per yrityskerta on 25-30%. Ei nyt ihan pieni kuitenkaan. :)



Joka viidennellä lapsettomuushoidoissa olevalla pariskunnalla ei löydy mitään syytä lapsettomuuteen ja silti 80% heistä saa lapsen hoitojen avulla. Joillain menee vähemmän aikaa hoidoissa ja joillain pitempään (kuten meillä, tarvittiin 6 IVF hoitoa ennen kuin saimme lapsen).

jotakuinkin 30 kiertoa ennen kuin tärppäs, kaksi ja puoli vuotta siis. Ja kun tärppäs, olin ihan pihalla kun olin aatellu ettei me sitä yhteistä lasta saadakaan ja voi kai sitä muutakin tehdä. Molemmilla kun siis oli jo lapsia edellisistä liitoista. Ja kun lakkasin ajattelemasta koko asiaa niin ei menny montaa kuukautta kun menkat jäi ja testi plussas. Kyllä se siitä.

kärsi vauvakuumeesta 8v, eikä kummastakaan löytynyt mitään vikaa. On nyt 1v pienen tytön äiti. Tsemppiä!

niitäkin pareja on runsaasti. Että yritetään vaikka kuinka kauan ja sitten jonkun toisen kanssa napahtaa heti.

Voi sua ap! Tiedän tuon tuskan niiiiiin hyvin. Se on epätoivoista, ahdistavaa ja pelottavaakin. Lapsettomuus on asia, jota ei itse voi hallita jos syytä ei löydy. Siksi se tuntuu ylivoimaisen pahalta.



Itse olen kärsinyt samasta ennen esikoista. Yritimme vuoden "tulee jo on tullakseen" ajatuksella ja sitten vuoden hampaat irvessä. Tutkimuksissa ei selvinnyt niin mitään syytä vaikka otettiin spr:n hyytymispakettia myöten ihan kaikki mahdolliset testit. Terveitä oltiin ja hyvän ikäisiä, kumpikin 27.



Kolmas vuosi meni ja itkin joka kuukausi viikon verran. Sitten tsemppasin, toivoin, kuvittelin satoja oireita ja taas itkin, olin vihainen ja toivuin aloittaakseni alusta. Joka kuukausi.



Kunnes oli kulunut ehkäisyn poisjätöstä 3v6kk ja aika lapsettomuusklinikalle oli kalenterissa: plussa!!!! Klinikan aika muuttui alkuraskauden ultraksi ja niin vaan raskaana oltiin ja vauva syntyi.



Nyt lapsia on kolme, kaksi muuta on tullut samantien kun vaan imetys on päättynyt.



Haluan tällä vaan tukea sinua. Tiedän, että pahimman tuskan hetkellä mitkään sanat ei auta eikä toisten kokemuksista ole sanottavasti hyötyä. Mutta kun taas näet vähän edes valoa tunnelin päässä niin ammenna voimaa siitä, että joku muukin on tarponut tuossa suossa ja selvinnyt hengissä.



((((((((((((((((((((Voimahali))))))))))))))))

jossa pari oli kärsinyt lapsettomuudesta tosi monta vuotta (useita keskenmenoja oli kylläkin, eli raskautuivat mutta raskaus ei jatkunut) ja syynä tähän oli, että naisella oli B-vitamiinivarastot ihan tyhjät. Tämä huomattiin ihan normi verikokeissa. Yhden B-vitamiinipistoksen jälkeen oli raskaana ja raskaudesta syntyi terve vauva.

Itse aloin laihduttaa terveellisellä tavalla, söin säännöllisesti ja terveellisesti ja pudottelin hiljalleen painoa (normaalipainon sisällä), harrastin aktiivisesti liikuntaa ja muutenkin onnistuin keskittymään muihin asioihin kuin vauvan tekoon. Ja kyllähän se siitä sitten napsahti