Lue keskustelun säännöt.
Halusin lähihoitajaksi, koska
19.10.2009 |
lukion jälkeen sain sillä koulutuksella varman ja turvatun työn puolessatoista vuodessa. Jossa lähtöpalkka 1850e. Nyt tietysti saan enemmän, koska olen jo kymmenen vuotta alalla ollut ja kannustelisiäkin saanut. Käsittääkseni vaikkapa maisteristasoiset pitkään kouluttautuneet ja opintolainoja nostelleet kirjastonhoitajat eivät saa enempää. Ainakaan merkittävästi.
Ei se minusta nyt niin huonosti ole. Varsinkin kun lastenhoitajan työ on mukavaa, antoisaa ja päikkäritkin voi tempaista keskellä päivää. =D
Lastenhoitajalähäri (yo-pohjainen). Ihmettelijöille vain...
Kommentit (14)
halusin lähihoitajaksi aidosta kiinnostuksesta hoitotyötä kohtaan, myös varma työllistyminen oli plussaa.
Pian kuitenkin huomasin ettei lähihoitajia arvosteta. Ei työkavereiden, omaisten, potilaiden eikä kenenkään muunkaan taholta. Jatkuvasti saa lukea ja kuulla parjausjuttuja lähihoitajan ammatista. Olenkin päättänyt jatkokouluttautua sairaanhoitajaksi. Jospa vähättely ja alentava kohtelu silloin vähenisi, edes hiukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vantaalla.
Tarkoitus ei ollut provosoida, vaan vastasin, kun joku kyseli miksi joku fiksu tahtoo lähäriksi. Minulle se ainakin oli fiksu valinta.
Toki pidän työstäkin.
ap
riippuu kaupungista(kuntaluokka), onko kunnan/kaupungin hommissa vaiko yksityisellä..
Minun peruspalkka on alle 1800(jos korotuksia ei ole tullut äitiysloman aikana) kaupungilla ja kuntaluokka 2.
koska jäin työttömäksi ja vihasin entistä ammattiani, satuin lukemaan lehdestä että tammikuussa alkaa lähihoitajakoulutus.
Valmiiksi tiesin ettei palkkka tule olemaan hyvä, mutta arvostus jota olen työssäni saanut yllätti, niin asiakkaat, heidän omaisensa ja työnantajakin jaksaa kiittää ja kannustaa.
Ainoat, jotka eivät kannusta on media ja varsinkin av-mammat, joiden mielestä lähihoitajan työ on perseen pyyhintää.
Välillä työ on raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta onneksi on ihania työkavereita joiden kanssa jaksaa tehdä työtä ja huumori on yhtä sairasta. Mitä se muuta voi olla kun välillä haetaan tekareita paskasta.
lastenhoitajan ammatissani. Aika arvostetuksi koen itseni tiimissä, johtajan silmissä ja varsinkin asiakkaiden (lapset ja vanhemmat) taholta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomannut, että itse asiakkaat arvostavat työtämme todella paljon. Kun taasen omaiset ja yhteistyötahot eivät.
Ovat esim. aivan pöyristyneitä siitä, että muka osaisimme jakaa lääkkeet, hoitaa haavoja tai saatika pistää insuliinin. Kyllähän siihen vähintään se sairaanhoitaja vaaditaan, lähihoitajista kun ei ole muuhun kuin pyykin pesuun ja tiskaamiseen.
Sh-koulutus edessä. Sen verran olen tympääntynyt nykyiseen. Hatun nosto kuitenkin niille kaikille ihanille lähihoitajille jotka vuodesta toiseen jaksavat tehdä tätä arvokasta työtä vähättelystä huolimatta.
huomannut, että itse asiakkaat arvostavat työtämme todella paljon. Kun taasen omaiset ja yhteistyötahot eivät.
Ovat esim. aivan pöyristyneitä siitä, että muka osaisimme jakaa lääkkeet, hoitaa haavoja tai saatika pistää insuliinin. Kyllähän siihen vähintään se sairaanhoitaja vaaditaan, lähihoitajista kun ei ole muuhun kuin pyykin pesuun ja tiskaamiseen.
Sh-koulutus edessä. Sen verran olen tympääntynyt nykyiseen. Hatun nosto kuitenkin niille kaikille ihanille lähihoitajille jotka vuodesta toiseen jaksavat tehdä tätä arvokasta työtä vähättelystä huolimatta.
Kyllä minä muistan täyttäneeni dosetit ja antaneeni pistoksia jo opiskelijana työharjoittelussa. Ja sitä oletettiinkin kyllä kaikilta lähihoitajilta, lääkkeidenjakoa jne. Mitä sillä lääkelaskennalla ja pistelyharjoituksilla tai katetroinnin harjoittelulla tms. tekisi jos ei sitä työssä tarvittaisi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Kyllä minä muistan täyttäneeni dosetit ja antaneeni pistoksia jo opiskelijana työharjoittelussa. Ja sitä oletettiinkin kyllä kaikilta lähihoitajilta, lääkkeidenjakoa jne. Mitä sillä lääkelaskennalla ja pistelyharjoituksilla tai katetroinnin harjoittelulla tms. tekisi jos ei sitä työssä tarvittaisi?
ap
Viime viikolla juuri pistelin influessarokotteita.
7
kyllä toki kaikki osaamme ja kuuluu päivittäin työnkuvaamme. Mutta jatkuvasti tulee epäilyjä, että osaammekohan nyt kuitenkaan oikein.
Esim. mitään lääkkeen jako/anto virheitä ei ole koskaan sattunut, mutta turhia syytöksiä sen sijaan on. Ja esim. kerran sanoin omaisen kuullen, että ihottumaan voisi kokeilla kortisonvoidetta. Ei uskonut vaan asia piti varmistaa kotisairaanhoidosta josta tulikin täysin sama ohje. Ja tämä vain yksi esimerkki lukuisista.
huomannut, että itse asiakkaat arvostavat työtämme todella paljon. Kun taasen omaiset ja yhteistyötahot eivät.
Ovat esim. aivan pöyristyneitä siitä, että muka osaisimme jakaa lääkkeet, hoitaa haavoja tai saatika pistää insuliinin. Kyllähän siihen vähintään se sairaanhoitaja vaaditaan, lähihoitajista kun ei ole muuhun kuin pyykin pesuun ja tiskaamiseen.
Sh-koulutus edessä. Sen verran olen tympääntynyt nykyiseen. Hatun nosto kuitenkin niille kaikille ihanille lähihoitajille jotka vuodesta toiseen jaksavat tehdä tätä arvokasta työtä vähättelystä huolimatta.
Kyllä minä muistan täyttäneeni dosetit ja antaneeni pistoksia jo opiskelijana työharjoittelussa. Ja sitä oletettiinkin kyllä kaikilta lähihoitajilta, lääkkeidenjakoa jne. Mitä sillä lääkelaskennalla ja pistelyharjoituksilla tai katetroinnin harjoittelulla tms. tekisi jos ei sitä työssä tarvittaisi?ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onpa eräs omainen vaatinut, että insuliinin käy pistämässä ksh, koska ei usko lähihoitajien sitä osaavan. Huoh.
onpa eräs omainen vaatinut, että insuliinin käy pistämässä ksh, koska ei usko lähihoitajien sitä osaavan. Huoh.
Älä sellaisista tampioista välitä, niihin törmää joka alalla. Joku toinen tahtoo lääkärin sairaanhoitajan sijasta laittamaan iv:tä, joku toinen vaatii yleislääkärin sijasta korvaspesialistin katsomaan lapsensa korvat. =DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kivaa asiakspalvelutyötä. En voisi kuvitellakaan olevani lähihoitaja, koska en halua pestä vanhuksia tai lasten kakkapyllyjä ja jne.
Käsittääkseni lähihoitajan työ on huomattavasti raskaampaa kuin kirjastonhoitajan työ.
Kirjastohoitajaksi voi kouluttautua ihan peruskoulu pohjaltakin Joensuussa, ainakin sii8hen aikaan kun opiskelin. Yhtä nopeasti se kävi kuin lähihoitajaksikin opiskelu olisi käynyt.
Opintolainaakaan ei tarvinnut paljoa nostaa ja se tuli maksettua pois jo ihan ekoina työvuosina.
Olen ollut 15 vuotta kirjastonhoitajana ja yhä työstäni kovasti pidän.
lähihoitajan töissä ei pestä kakkaa ollenkaan.
Itse toimin perhekuntoutuskeskuksessa, työ on fyysisesti kevyttä, mutta ei todellakaan henkisesti.
Itse olen valmistunut lähihoitajaksi silloin, kun av-palstaa ei vielä ollut. Vasta myöhemmin olen täällä saanut kuulla, kuinka huono ihminen olen.
Niin ja vakituinen työpaikka on ollut jo yli 13 vuotta.
vai mikä on pointtisi?
T.Toinen lähihoitaja