Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen täytti 8v ja me olemme miehen kanssa totaalisen uupuneita
18.10.2009 |
lapset ovat siis 8v ja 6v ja meillä on voimat loppu, ollut jo pitkään. Ok, lapset alkaa olla suht helpossa iässä vaikka kyllähän sitä joka iässä on omat "ongelmansa" ja haasteensa, tottakai.
Mutta me kaivattaisiin miehen kanssa todella todella paljon ihan kahden keskistä aikaa, edes parin vrk verran joskus.
Tähän mennessä saldo on se että lapset olleet viimekeväänä 1 kerran yökylässä, olivat 12h poissa kotoa ja me se aika kaksin.
Onhan meillä tietty illat ja yöt, mutta ei se ole sama asia.
Elämä on pelkkää arkea, työtä ja arkea. Edes vkonloput ei tuo taukoa koska onhan kaikki kotityöt silloinkin.
Millaistahan olisi vain olla parikin vuorokautta, niin ettei olisi mikään pakko tehdä yhtään mitään.
Voisi nukkua niin paljon kuin haluaa, rakastella milloin vain jos siltä tuntuu, ei olis mitään kotitöitä eikä lasten parissa puuhastelua.
Kaikki muut tuntuu saavan lapsiaan hoitoon milloin kellekin ja jos eivät saa niin ainakin tekevät lomamatkoja.
Me ei kumpaakaan, ei yksinkertaisesti ole varaa matkustella (asuntolaina on, pätkätöitä teen, miehellä onneksi vakipaikka) eikä ketään joka lapsia hoitaisi. Ei mummoja, kummeja, setiä, tätejä, ystäväperheitä jotka jaksais omien lisäksi muitakin, ei ketään.
Täytyy myöntää etten minä ihan tällaiseksi tätä elämää ajatellut silloin joskus.
Kuinkahan kauan sitä jaksa ilman piristäviä taukoja, lomia tms..
Olen vaan niin väsynyt ja loppu, ihan kuten mieskin, siksi tämä purkaus.
Kommentit (70)
Ap hyvä SINÄ ja MIEHESI sitä arkea pyörittää ja elämänne on tasan sellaista joksi olette ITSE sen luoneet.
Pitäisiköhän katsoa peiliin miksi se arki on niin kurjaa ja miksi ette YHDESSÄ saa siitä iloista ja nautittavaa.
Kyllä suurimmalle osalle lomailu on sitä yhdessä olemista eikä pakoa todellisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on suht helppoa nyt. Itsellä 3 alle 4 vuotiasta, ei tukiverkkoja. Ja toisinaan tuntuu ettei tätä jaksa enää kauaa pyörittää, että on ihan poikki.
ei ole ketää joka hoitaisi lapsia, paitsi kun matkustetaan mummolaan. Se siis noin kerran vuodessa ja silloin tietysti minä/mies haluaa myös olla vanhempiensa kanssa eli ei silloinkaan rilluta kahdestaan kuin kerran korkeintaan jossain syömässä.
Arki on varsin puuduttavaa. Me olemme ottaneet tavaksi tehdä koinain viikonloppuina "ei mitään kotitöitä". Mennään vaikka kylpylään koko porukalla.
Sinä kun et kuitenkaan ole se kuka asian määrittelee.
Minä voisin sanoa sinulle että itsepähän olet lapsia pukannut noin peräkkäin, mutta en viitsi alentua tasollesi.
Ap
Mietn se johtuu lapsista?
Meillä aika saman ikäset lapset. Eihän noita tarvitse enää vahtimalla vahtia, leikkivät keskenään, keksivät itse hommaa, käyvät yhdessä ulkona, jne.
Yhteistä aikaa on lasten mentyä nukkumaan joka päivä.
Ymmärtäisin purkauksesi, jos lapset olisivat vaikka 2v ja 3v, mutta miten kahden lähes kouluaisen kanssa voi noin uupua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että tämä uupumus on vuosien ja vuosien tulos.
Ilmeisesti olin väärässä.
Ja koska täällä taas niin kärkkäästi arvostellaan ihmisten tuntemuksia ja oikeutusta niihin niin täytynee mainita myös se että väsymystä osaltaan lisännyt myös saattohoitokokemukseni ja sitä ennen useamman vuoden taistelu kuolemaa vastaan, taistelu joka siis hävittiin. Enempää en siitä aiheesta halua tällä foorumilla puhua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on, yön yli nukkuu ja me voimme käydä syömässä ulkona, yms, mitä keksitäänkin ja tulla omaan kotiin yöllä nukkumaan, luksusta sekin. Seuraava päivä tosin vähän on väsyttävää, mutta se on sen arvoista.
Ja jos ei yöllä niin päivällä sitten.
No, vuoden vanhemmat - tyttö on 9 ja poika 7, eli eka- ja kolmasluokkalaiset. Molemmilla on paljon kavereita ja ovat ulkona melkein kaikka illat... Tyttö myös käy jonkin verran yökylässä kavereillaan ja varmaan poikakin pian (vastavuoroisesti toki meillä on joskus lasten kavereita yökylässä). Minusta nyt on helppo olla lasten kanssa, voin lähteä jumppaankin iltaisin, koska lapset pärjäävät hyvin 1½ tuntia yksikseen... Minäkin mietin, että johtuisiko se teidän uupumus jostain muusta kuin lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voit lähettää lapset leireille yms. silloin saatte kahdenkeskistä aikaa viikon.
Meillä on 3 lasta ikähaitarilla 1-6 v eikä myöskään tukiverkostoa tai hoitopaikkoja lapsille. Minulla lisäksi krooninen sairaus, joka vaikeuttaa arkea merkittävästi.
En osaa nähdä lapsia noin uuvuttavana asiana, väsyttävänä. Elämäähän se on parhaimmillaan, lasten kanssa oleminen. Arkea, joo, mutta mitä muuta haluaisin? Minä juhlin jo kymmenisen vuotta ennen lapsia, reissasin, kävin baareissa ja kahvilla kavereiden kanssa. Sitä ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tonikäisten kanssa ole pakko puuhata mitään, voivat leikkiä keskenäänkin. Pärjäävät jo yksin ulkonakin.
Ensi kesänä laitat lapset leirille.
Kyllä tonikäiset on jo helppoja, joten suoritatko liikaa?
Meillä 5v. ja 8v.kehitysvammainen poika ja helpottaa kummasti, kun osaavat jo ulkoilla yksin ja muutenkin toimivat keskenään.
Älä suorita liikaa.
Varatkaa yhdeksi viikonlopuksi valmisruokaa.
Opetelkaa nauttimaan.
kun lapset on jo noin isoja. Siis tehän voitte mennä leffaan, syömään jne milloin vain, ei kai sen tarvitse yöllä tapahtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossá olisivat esim. 1 viikonlopun kuukaudessa. Tai onko seurakunnan /MLL:n puolesta järjestetty varamummolapalvelua? Tai laita lappu kaupan ilmoitustaululle jossa tarjoat lastenhoitotyötä esim. opiskelijalle.
täällä purkautua saati valittaa oloaan.
Siihenhän on edelleen oikeus vain yksinhuoltajaparoilla sekä heillä joilla lapsi jollakin tavoin vammainen.
Pointtini olikin vain se että kaipaamme hirvittävästi edes pientä taukoa tähän arki-ihanuuteen mitä elämme kuukaudesta ja vuodesta toiseen 24/7/365. Kyllä sitä ihminen voi väsyä kaviaarinkin syömiseen jos sitä on tarjolla kaikilla aterioilla vuoden ympäri..
Niitä taukoja ei vain ole meille suotu eikä tiedossa ole myöskään mitään mikä asian muuttaisi.
Arkeen ja elämään itseensähän ei voi eikä varsinkaan saa väsyä/uupua.
Ap*hiljenee*
Jätätkö sinä siis 8v ja 6v lapsesi yksin siksi ajaksi kun käytte vaikka leffassa ja/tai syömässä? eli väh 2-4h ajaksi?
Se on heitteillejättö by the way.
mistä ammennatte voimia arkeen? minä ammennan sitä raamatusta ja seurakunnasta (vapaa kirkko).
kyllä on ihan lupa kenen tahansa sanoa että on väsynyt, mutta ne jotka on vielä tiukemmassa tilanteessa eivät sitä välttämättä ymmärrä.
jospa yrittäisit nähdä ne positiiviset puolet mitä teidän elämässä nyt on ja nauttia arjen pienistä asioista. esim. kolmen alle neljävuotiaan lapsen äiti tuskin ehtii koskaan (okei illalla?) juomaan kahvikupposta rauhassa. sinä varmasti ehdit.. en sano pahalla! elämä on niin suhteellista!
teidän lapset pärjää varmaankin jo 1-2h yksikseenkin niin alkakaa vaikka harrastaa lauantaisin kävelylenkkejä miehen kanssa. on ilmaista, raitista ilmaa ja vaikka termariin mukana kahvia tms ja pientä eväsretkeä on..
t. kolmen alle 5v äiti
ei kellään. edes täällä av-palstalla.
Jätätkö sinä siis 8v ja 6v lapsesi yksin siksi ajaksi kun käytte vaikka leffassa ja/tai syömässä? eli väh 2-4h ajaksi? Se on heitteillejättö by the way.
Ja se ei ole heitteilejättö, mieti vähän mitä puhut. Tuon ikäiset ovat KOULUSSA ja monet aamuisin/iltapäivisin yksin vastaavia aikoja. Yrittäkää hyvät ihmiset päästää irti lapsistanne ja antaa niiden myös oppia olemaan yksin. Kun lapsille on opetettu miten toimia ja itse uskaltavat jäädä niin miksei???
Miksi ette porukalla tee jotain kivaa ja unohda kotityöt ja kokkaukset edes hetkeksi? Eikö 8v käy kavreiden luona, missä on naapurit, kummit jne? Eikö tuttavapiiristä löydy ketään nuorta, joka tulisi illaksi katsomaan lasta, niin päästette vaikka leffaan ja syömään?