Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen täytti 8v ja me olemme miehen kanssa totaalisen uupuneita
18.10.2009 |
lapset ovat siis 8v ja 6v ja meillä on voimat loppu, ollut jo pitkään. Ok, lapset alkaa olla suht helpossa iässä vaikka kyllähän sitä joka iässä on omat "ongelmansa" ja haasteensa, tottakai.
Mutta me kaivattaisiin miehen kanssa todella todella paljon ihan kahden keskistä aikaa, edes parin vrk verran joskus.
Tähän mennessä saldo on se että lapset olleet viimekeväänä 1 kerran yökylässä, olivat 12h poissa kotoa ja me se aika kaksin.
Onhan meillä tietty illat ja yöt, mutta ei se ole sama asia.
Elämä on pelkkää arkea, työtä ja arkea. Edes vkonloput ei tuo taukoa koska onhan kaikki kotityöt silloinkin.
Millaistahan olisi vain olla parikin vuorokautta, niin ettei olisi mikään pakko tehdä yhtään mitään.
Voisi nukkua niin paljon kuin haluaa, rakastella milloin vain jos siltä tuntuu, ei olis mitään kotitöitä eikä lasten parissa puuhastelua.
Kaikki muut tuntuu saavan lapsiaan hoitoon milloin kellekin ja jos eivät saa niin ainakin tekevät lomamatkoja.
Me ei kumpaakaan, ei yksinkertaisesti ole varaa matkustella (asuntolaina on, pätkätöitä teen, miehellä onneksi vakipaikka) eikä ketään joka lapsia hoitaisi. Ei mummoja, kummeja, setiä, tätejä, ystäväperheitä jotka jaksais omien lisäksi muitakin, ei ketään.
Täytyy myöntää etten minä ihan tällaiseksi tätä elämää ajatellut silloin joskus.
Kuinkahan kauan sitä jaksa ilman piristäviä taukoja, lomia tms..
Olen vaan niin väsynyt ja loppu, ihan kuten mieskin, siksi tämä purkaus.
Kommentit (70)
Meidän naapureiden vanhemmilla on ihanaa vapaa-aikaa, kun heidän lapset on meillä kylässä. Monesti ovat 4 tuntia kylässä.
Meillä käy noin 4 poikaa kylässä ja omani ei kyllä pääse heille kylään, mutta minä otan lapset meille, kun kukaan muu ei salli kaveri kyläilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 8v. ei pärjää yksin, niin on tosi outoa. En tosin tunne ketään ketä ei pärjäisi. Tuon ikäiset haluavat jo olla hetken yksistäänkin.
6v. ei voi kyllä jättää yksin kotiin, mutta 7v. voi jättää jo hetkeksi.
Meidän naapureiden vanhemmilla on ihanaa vapaa-aikaa, kun heidän lapset on meillä kylässä. Monesti ovat 4 tuntia kylässä. Meillä käy noin 4 poikaa kylässä ja omani ei kyllä pääse heille kylään, mutta minä otan lapset meille, kun kukaan muu ei salli kaveri kyläilyjä.
Vaikka mä kyllä luulen edelleen, että ongelma on jossakin muualla, kun lapset ovat niin isoja jo. Ei ole päässyt toipumaan saattohoidosta, mikä on outoa sekin, ettei muu perhe ole ottanut sitä huomioon ja järjestänyt ap:lle omaa aikaa.
Tuntuvat kovin yksinäisiltä ja toisistaan riippuvaisilta.
En muista numeroani
täydellisten äitien ketjua kokonaan.
Keski-iän lähetyessä voi tulla yleistä uupumusta. Se on yksi kynnys,mistä lähdetään uuteen elämään jos vain kykenee sen uupumuksen ottamaan vastaan.
Se on merkki siitä, että on aika astua elämässä askel eteen päin.
Se uupumus ei johdu lapsista vaan se on yleistä väsymystä ja elämän etsintää.
Itse olen käynyt tällaisen kriisin lävitse ja tajusin, että tarvitse ennen kaikkea sitä omaa aikaa ja opettelin sanomaan ei. Yhteistä aikaa ei meilläkään ole mahdollisuus järjestää, mutta päätimme, että ensiksi tarvitsemme kumpikin omaa aikaa ja tilaa omaan kasvuun. Siinä samalla parisuhde kasvaa eteen päin.
Kun itse saa levätä, alkaa elämä näyttää valoisammalta ja se vaikuttaa parisuhteeseenkin. Puuduttava arki voi vaikuttaa ajoittain rasittavalta ja masentavalta. Niitä epätoivon hetkiä tulee, että tässäkÖ elämä oli.
Tämä kausi kuuluu ihmisen kasvuun. Se ei parane puolisoa vaihtamalla, kapakoissa kulkemalla, uusia elämyksiä hakemalla. Se vaatii matkan omaan itseen ja astumisen uuteen vaiheeseen elämässä.
Tsemppiä sinulle.
olen itse saattohoitanut rakkaan äitini ja tiedän minkä möykyn se voi jättää sisään, tarvitsin ammattiapua selvitäkseni siitä. Sen kokemuksen aiheuttama luonnollinen ahdistus ja masennus voivat olla syy uupumukseesi.
Meilläkään ei mummon kuoleman jälkeen ole mitään turvaverkkoa, 0 ihmistä apuna. Mutta mulle riittää ihan kun saa miehen kanssa katsella leffan illalla lasten nukkuessa. tai pääsee yksin kirjastoon. jos miehenne kanssa menisitte yksin välillä jonnekkin, vaikka kahville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa tästä te, joiden mielestä pienet koululaiset, jopa 6-vuotiaat voivat aivan hyvin olla yksin kotona...!
http://www.mll.fi/ajankohtaista/yksin_kotona/
Englannissa National Society for the Prevention of Cruelty to Children (NSPCC) suosittelee, ettei alle 12-vuotiasta lasta tulisi jättää yksin milloinkaan.
Älä sure mitään lomia tai kylpylöitä!! Ne ovat luksusta jota ilmakin pärjää aivan mainiosti. Minä tiedän, koska olen ollut "rikkaissa" naimissa (kamala liitto by the way. Silloin oikein kaipasin kaikkia matkoja ja arki tuntui ankealta, varmasti koska jouduin hoitamaan sen käytännössä yksin.
Nyt olen köyhä yh äiti enkä itke minkään reissujen tai luksuksen perään. Yksi syy on se, ettei niihin ole mahdollisuutta ja se veisi vain turhaan energiaa. Mutta tärkein syy on se, että uskallan vihdoin elää omannäköistä elämää. Mulle on rehellisesti aikas sama mitä muut elämästäni ajattelee. Me ollaan täällä niin vähän aikaa eikä mitään mukaansa saa. Olen tehnyt omasta kodista nyt turvapaikan. Täällä on MINUN mielestäni kaunista ja lapseni kanssa teemme kaikkea kivaa. Käymme uimassa (7 euroa), metsäretkillä (0 euroa ja lapsi nauttii), kirjastossa jne. Perjantaisin meillä on pizzajuhlat ja katsotaan hauskoja kotivideoita. Kauppakeskuksessa syömme jäätelöä ja pyöräretkiä teemme myös. Ja olen paljon onnellisempi kuin silloin kun matkustin edellisessä elämässäni hienoihin kohteisiin. Lepää, ole itsellesi armollinen ja mieti millaista elämää oikeasti haluat elää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas tätä että "ei kerkee juoda kahvia rauhassa" sanontaa tai "syödä rauhassa"? Siis mitä ihmettä teette kaiket päivät jos ei kahvia etes kerkee rauhassa juoda? Katsotte tv:tä/istutte netissä?
t. äiti (vanhin 9v ja lapsia 6)
"jospa yrittäisit nähdä ne positiiviset puolet mitä teidän elämässä nyt on ja nauttia arjen pienistä asioista. esim. kolmen alle neljävuotiaan lapsen äiti tuskin ehtii koskaan (okei illalla?) juomaan kahvikupposta rauhassa. sinä varmasti ehdit.. en sano pahalla! elämä on niin suhteellista!"
Tai jos kerran teet pätkätöitä, mikset tapaa miestäsi päiväaikaan kotona tai kaupungilla.
tulee mieleen ettei ihme kun lasten pahoinvointi lisääntyy. Liian kauan yksin noin pieni.