Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen täytti 8v ja me olemme miehen kanssa totaalisen uupuneita
18.10.2009 |
lapset ovat siis 8v ja 6v ja meillä on voimat loppu, ollut jo pitkään. Ok, lapset alkaa olla suht helpossa iässä vaikka kyllähän sitä joka iässä on omat "ongelmansa" ja haasteensa, tottakai.
Mutta me kaivattaisiin miehen kanssa todella todella paljon ihan kahden keskistä aikaa, edes parin vrk verran joskus.
Tähän mennessä saldo on se että lapset olleet viimekeväänä 1 kerran yökylässä, olivat 12h poissa kotoa ja me se aika kaksin.
Onhan meillä tietty illat ja yöt, mutta ei se ole sama asia.
Elämä on pelkkää arkea, työtä ja arkea. Edes vkonloput ei tuo taukoa koska onhan kaikki kotityöt silloinkin.
Millaistahan olisi vain olla parikin vuorokautta, niin ettei olisi mikään pakko tehdä yhtään mitään.
Voisi nukkua niin paljon kuin haluaa, rakastella milloin vain jos siltä tuntuu, ei olis mitään kotitöitä eikä lasten parissa puuhastelua.
Kaikki muut tuntuu saavan lapsiaan hoitoon milloin kellekin ja jos eivät saa niin ainakin tekevät lomamatkoja.
Me ei kumpaakaan, ei yksinkertaisesti ole varaa matkustella (asuntolaina on, pätkätöitä teen, miehellä onneksi vakipaikka) eikä ketään joka lapsia hoitaisi. Ei mummoja, kummeja, setiä, tätejä, ystäväperheitä jotka jaksais omien lisäksi muitakin, ei ketään.
Täytyy myöntää etten minä ihan tällaiseksi tätä elämää ajatellut silloin joskus.
Kuinkahan kauan sitä jaksa ilman piristäviä taukoja, lomia tms..
Olen vaan niin väsynyt ja loppu, ihan kuten mieskin, siksi tämä purkaus.
Kommentit (70)
Eikö kummallakaan lapsella ole yhtään kaveria? Naapureissa ei asu yhtään lapsiperhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todella usein saavat hoitoapua isovanhemmilta ja tuttavilta, myös silloin kun lapset olivat pienempiä.
Ja kuitenkin ovat väsyneitä ja kiukkuisia.
kyllä niistä omista tukiverkostoista kannattaisi pitää huolta ja jos niitä ei ole, niin sellainen virittää.
osa jonkun toisen turvaverkkoa.
Ap. tuskin on sitä kenellekään muulle? Vai onko niin, että sinä et jaksa, mutta muiden pitäisi jaksaa?
OSaatko ajatella, että jos teillä onkin joskus kahden sijasta 4 lasta, ei se sitä elämää niin paljoa raskaammaksi tee, mutta se voisi taata teille sen, että joskus teillä olisi miehen kanssa sitä ihan kahdenkeskistä aikaa.
Muutenkin tuntuu hassulta tuo valitus siksi, että lapset tosiaan ovat jo niin isoja ja omatoimisia, ja sellaisia joiden kanssa voi tehdä mitä vain, että tosiaan vika on jossain muualla kuin arjessa.
että koko ajan on pelkkää arkea pitää miettiä mitä voi tehdä toisin, vaikka sitten halvalla.
me usein käydään lasten kanssa uimassa, kahvilassa (vaikka abc:llä!!), tai museossa tms, on halpaa puuhaa. sitten kun lapset väsyneitä, käsketään ajoissa nukkumaan. mies sytyttää takkaan tulet, yleensä ostan meille vaikka leivoksia tai jätskiä, sitten hellitään toisiamme olkkarin sohvalla.
joskus päivisin käydään makuunista video ja karkkia ja istutetaan penskat sohvalle, mennään sänkyyn ja kuherrellaan.
monet kulttuuririennot joudutaan tekemään lasten kanssa mutta ei se ole niin kamalaa. on paljon juttuja jotka ei maksa paljoa, tuon ikäisiä kun ei tarvitse enää vatuloida istuimiinkaan tms, nehän kävelee itse perässä!
joskus jos ei keksitä mitään, niin teen lettuja ja retkeillään vaikka viltin päällä lattialla, kunhan jotenkin elävöitetään arkea!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja otat aikaa itsellesi, kun lapset on hoidossa.
Meillä meni kuopus päivähoitoon, kun isompi meni eskariin.
Ja minä otin tarkoituksella vähän aikaa kävelyretkiin ja ihan vaan nukkumiseen ja videoiden katseluun aivottomana.
Sinulla on taatusti ollut rankkaa mutta kiinnitin huomioni lauseesi "Elämä on pelkkää arkea, työtä ja arkea. Edes vkonloput ei tuo taukoa koska onhan kaikki kotityöt silloinkin", eli oletkohan asettanut arkipäiväsi riman kovin korkealle? Pystytkö ottamaan yhden viikonlopun ihan relax: eineksiä pöytää, tarjoilu kertakäyttöastioista, ei viikkosiivousta ei pakollista ulkoilua. Vuokraatte kivan piirretyn, pistätte paljat olkkarin lattialle ja siinä köllöttelette? Minulla on nuori työtoveri joka on aikatauluttanut arkensa suurin piirtein viiden minuutin välein, siivous tehdään aina tiettyyn aikaan, ulkoilut just eikä melkein ja pöytään tietysti terveellistä luomuruokaa pitkän kaavan mukaan valmistettuna. Burn outin merkit ovat selvästi havaittavissa mutta hän ei pysty hellittämään, kipeänäkin pitää suorittaa, suorittaa, suorittaa... Tunnistatko itsesi? Arki voi olla puuduttavaa mutta pienillä jutuilla arjestakin saa hohdokasta ja kun rutiinit muuttuu vankilaksi niin ne pakko rikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumiskokemus - nähtiin sen syyt miksi vain, on aito kokemus, mikä ei muuksi muutu vaikka toisella olisi KAAAHTA kauheammin asiat.
Meillä tilanne sama kuin AP:llä, joten täydet sympatiat sinne!
Ja vähän vastauksia noihin edellämainittuihin ehdotuksiin, miksi esim. meillä eivät toimi:
Kylpylä: ei voisi vähempää kiinnostaa, en pidä uimisesta enkä koko kylpyläkulttuurista. Eikä kyllä ole varaakaan vaikka ollaan molemmat töissä. Palkat vain on niin pienet ja nytkin säästetään uudempaan käytettyyn autoon rahaa, kun vanha on yksinkertaisesti leviämässä käsiin - jota tarvitsen päivittäisen työmatkan kulkemiseen. Ja vielä ei: julkinen liikenne ei toimi työaikojen puitteissa.
Sukulaiset ja verkostoituminen: Sukulaisia ei juuri ole ja ne joita on, asuvat satojen kilometrien päässä - eivätkä ole kiinnostuneita meistä tai lapsistamme. Muutettiin kolmisen vuotta sitten pikkukaupunkiin, joka on mukavan sisäänpäinlämpiävä. Aluksi yritinkin pulkkamäessä, leikkipuistoissa jne. verkostoitua, mutta huomasin sen mahdottomaksi. Paikallisia ei kiinnosta, nykyään tuntuu, että jopa välttelevät.
Mitä jää vaihtoehdoiksi? Kestää, kestää,kestää, taipua, taipua, taipua...
En yhtään ihmettele niitä perhesurmia, (ei sillä, että itse sellaista ajattelisin), mutta tuntuu, että pystyn hyvin samaistumaan sellaisen perheen vanhemman ratkaisuun.
Ei yksi muutaman tunnin elokuvailta mitään ratkaise - tai iltapäivän MLL:n hoitaja. Tuntuu, että sitä tarvitsisi nimenomaan saada olla OMASSA KOTONA täysin rauhassa, vailla huolta siitä, että lapsilla on samanaikaisesti asiat hyvin. Ja ajallisesti viettää sitä aikaa vähintään pari päivää ja yötä.
Tuntuu, että sitä kadottaa itsensä, ei enää tiedä kuka on, kun vain suorittaa, suorittaa, suorittaa.
On tämä perkeleestä. Eikä ulospääsyä näy.
laittaa molemmat yokylaan? Tai vaikka lauantaipaivaksi? Meilla vahan teidan lapsia nuoremmat, asumme ulkomailla, ei sukua ym. Vaihdamme valilla lapsia ystavaperheen kanssa, molempien perheiden vanhemmat saavat hengahdyksen vuorollaan ja lapsilla on kivaa keskenaan. Jos lapset ovat tottuneita leikkimaan keskenaan niin aikuisten ei edes ihan kamalasi tarvitse osallistua heidan leikkeihin kun on kaveri kylassa. Tama on myos halpa ratkaisu.
Tsemppia! Uupumus on usein vuosien tulosta ja sita ei kenenkaan pitaisi av palstalla lahtea arvosteleamaan. Ala valita ilkeista kommenteista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaa molemmat yokylaan?
Tama siis toimii vastavuoroisesti. Yhtena viikonloppuna me hoidamme kaikki lapset ja seuraavana vkonloppuna te hoidatte kaikki lapset.
Kun teitä on kaksi niin jakakaa ihmeessä vastuuta ja antakaa toisille vapaa-aikaa niin jaksatte kumpikin paremmin. Sitten jaksatte arjessa myös toututa yhdessä. Arvaa miltä tuntuu olla totaaliyh ja väsynyt arjessa. Jos tässä olis mies rinnalla niin todellakin pistettäis tehot maksimiin niin että kumpikin saa omaa vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käy seurakunnan leireillä kaikilla lomillaan (2 yötä 3 päivää). Siitä saa kivasti vapaata ja lapsi viihtyisää tekemistä. Eikä maksa paljon.
Tuon ikäiset lapset voi kyllä jättää tunniksi pariksi keskenään jos eivät ole ihan epänormaaleja.
Mitä ihmettä ap oikein haluaa?
Minä jätin 5 v, 7 v ja 9 v vasta 4 tunniksi keskenään puhelinyhteyden päähän kun kävin yhdellä harrastuskurssilla. Heillä ei ollut yhtään mitään ongelmaa. 7v ja 9 v ovat tottuneet olemaan yksin tai yhdessä koulun jälkeen ja 5 v on ollut pari kertaa 1/2 -1 tunnin yksin. Hän on jo esikoululainen ja on jo aika totutella olemaan yksinkin kun vuoden päästä menee kouluun ja voi joutua sitten olemaan 4 tuntia yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä kun et kuitenkaan ole se kuka asian määrittelee.
Minä voisin sanoa sinulle että itsepähän olet lapsia pukannut noin peräkkäin, mutta en viitsi alentua tasollesi.
Ap
yksin hetkeksikään - en ymmärrä alkuunkaan ,miten joku voi niin tehdä
Jätätkö sinä siis 8v ja 6v lapsesi yksin siksi ajaksi kun käytte vaikka leffassa ja/tai syömässä? eli väh 2-4h ajaksi? Se on heitteillejättö by the way.
Ja se ei ole heitteilejättö, mieti vähän mitä puhut. Tuon ikäiset ovat KOULUSSA ja monet aamuisin/iltapäivisin yksin vastaavia aikoja. Yrittäkää hyvät ihmiset päästää irti lapsistanne ja antaa niiden myös oppia olemaan yksin. Kun lapsille on opetettu miten toimia ja itse uskaltavat jäädä niin miksei???
Iltaisin olemaan yksin? Kuinkahan monta tuntia? Taidat tietää itsekin, että toimit väärin, kun noin hermostuit?
ip yksin 3 h,
tosin kolme lasta ja vanhin lapsi jo 10v. Ei hoitajia.
Kannusta lapsiasi saamaan paljon ystäviä - ja varsinkin muutaman tosi läheisen. Sitten alkaa kavereiden luona YÖKYLÄILY!! Noin 6 vuotiaan voi mielestäni hyvinkin päästää parhaalle kaverille yökylään :)
Halpoja leirejä löytyy kyllä - seurakunta, kunnat, harrastusjärjestöt. Paaaljon leirejä vaan kaikille lomille ;D
Lisäksi suosittelen siivoojaa. 60% kotitalousvähennys takaa että se ei ole oikeasti sikakallista. 25-30 euron tuntimaksusta todellinen hinta on 10-12 euroa tunti. 130 neliön ok-talo puhdistuu kolmessa-neljässä tunnissa. Tarve siivoukselle on meillä kaksi kertaa kuussa kun ei olla siivousfriikkejä. Väliaikoina ei juuri rättiin tartuta. Ennen siivoojaa piiskataan lapset keräämään romut pois tieltä. Meillä jää 7-henkiselle perheelle n.2000 euroa kuussa käytettävää rahaa (verojen ja velkojen jälkeen) ja siitä ainakin pystyy ihan hyvin maksamaan siivoojan. Vaihdetaan mieluummin vaikka muutama ateria kaurapuuroon jos tiukka paikka tulee kuin luovutaan siivoojasta!
Kolmanneksi vuorotelkaa tosiaan sen miehen kanssa että kumpikin saa välillä sitä omaa aikaa kotona. Mies vaikka vierailemaan viikonlopuksi vanhempiensa luokse yhdessä lasten kanssa ja sitten taas toisinpäin.
Itse en hurraa yökyläilylle. En huoli meille ketään yöksi enkä luota lapseni kavereitten perheisiin niin paljon että antaisin heille lapseni yöksi. Olen nipo nukkuma-aikojen suhteen ja lapsena yökyläilyyn tottuneet vaativat samaa teininäkin ja mitähän siitä sitten seuraa...?!?
Ap:n oloon vaikuttaa taatusti myös raskas saattohoitojakso. Tuntuu että nyt ansaitsisi lepoa ja luksusta elämään että taas jaksaisi. Silloin rahankäyttöä kannattaa pohtia niin että ajattelee ensin sitä henkistä hyvinvointia. Ihan hyvin voi ostaa vaatteet kirpparilta ja auton romuttamon ovelta (ja opettaa mies korjaamaan) että saa rahaa elämän pieniin iloihin, lepäämiseen, yksinoloon, puolison kanssa oleluun ja omiin kivoihin harrastuksiin.
Terkuin mamma, jolla on 5 lasta ikähaitarilla 0-15.
Ja siihen päälle sitouduit saattohoitoon, vaikka jo muutenkin uuvutti? Häpeäisit vinkumistasi, et ansoitse lapsiasi.
niin kyllä pitäisi olla pari kertaa vuodessa varaa palkata 3 tunniksi lastenhoitaja että pääsee leffaan tai ravintolaan!