Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Esikoinen täytti 8v ja me olemme miehen kanssa totaalisen uupuneita
18.10.2009 |
lapset ovat siis 8v ja 6v ja meillä on voimat loppu, ollut jo pitkään. Ok, lapset alkaa olla suht helpossa iässä vaikka kyllähän sitä joka iässä on omat "ongelmansa" ja haasteensa, tottakai.
Mutta me kaivattaisiin miehen kanssa todella todella paljon ihan kahden keskistä aikaa, edes parin vrk verran joskus.
Tähän mennessä saldo on se että lapset olleet viimekeväänä 1 kerran yökylässä, olivat 12h poissa kotoa ja me se aika kaksin.
Onhan meillä tietty illat ja yöt, mutta ei se ole sama asia.
Elämä on pelkkää arkea, työtä ja arkea. Edes vkonloput ei tuo taukoa koska onhan kaikki kotityöt silloinkin.
Millaistahan olisi vain olla parikin vuorokautta, niin ettei olisi mikään pakko tehdä yhtään mitään.
Voisi nukkua niin paljon kuin haluaa, rakastella milloin vain jos siltä tuntuu, ei olis mitään kotitöitä eikä lasten parissa puuhastelua.
Kaikki muut tuntuu saavan lapsiaan hoitoon milloin kellekin ja jos eivät saa niin ainakin tekevät lomamatkoja.
Me ei kumpaakaan, ei yksinkertaisesti ole varaa matkustella (asuntolaina on, pätkätöitä teen, miehellä onneksi vakipaikka) eikä ketään joka lapsia hoitaisi. Ei mummoja, kummeja, setiä, tätejä, ystäväperheitä jotka jaksais omien lisäksi muitakin, ei ketään.
Täytyy myöntää etten minä ihan tällaiseksi tätä elämää ajatellut silloin joskus.
Kuinkahan kauan sitä jaksa ilman piristäviä taukoja, lomia tms..
Olen vaan niin väsynyt ja loppu, ihan kuten mieskin, siksi tämä purkaus.
Kommentit (70)
etsikää joku kiva sellainen täti ns. varamummo lapsillenne joka välillä tulisi vaikka teille katsomaan heidän perään.. vastavuoroisesti tarjoatte jotain häntä auttavaa juttua (hoidatte jotain asioita, ostatte herkkukoria tai vaikka maksatte hänelle jotankiN)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehkää kivoja metsäretkiä perheen kanssa viikonloppuisin, ilman kireää aikataulua tai ohjelmaa. Tee lasten kanssa sellaista, mikä itsellesikin on mieluista (minulle esim. palapelit ja lautapelit, ja ulkoilu).
Tuonikäiset menevät yleensä noin klo 9 nukkumaan. Siinä on pari tuntia joka illalle kahdestaan, ei kotitöitä niinä aikoina.
Viikonloppuisin voitte helposti nukkua pidempään vuorotellen, toinen vie lapset ulos tai puuhaa jotain rauhallista.
Ei meilläkään ole koskaan ollut _ketään_. 3 lasta (2 kroonista sairautta potevia). 12 vuoden aikana olemme olleet yhden ainoan yön molemmat eri paikassa yötä kuin lapset. Eikä koskaan ketään muuta hoitajaa, miehen kanssa vuorotellaan tarvittaessa.
Itse ainakin pääsen kerran-kaksi viikossa harrastuksiin, kun mies on lasten kanssa. Silloin tällöin syömään kavereiden kanssa. Onneksi nautin omien lasteni seurasta, itsehän olen ne hankkinut ja sitoutunut siihen, että ovat (toivottavasti) lähelläni (välillä liiaksikin) aikuisiksi asti.
Toisenlaisella asenteella elämäsi olisi hienoa. Lapsesi ovat esim. terveitä?
verkostoikuaa koululaisten kavereiden vanhempien kanssa
Turha tuskitella sitä, että ette ole sitä jo aiemmin tehneet, aloittakaa nyt. Ei ne sosiaaliset verkostot tyhjästä tule, ne pitää itse luoda. Kovin yksinäisiltä tunnutte, kun ei ole ystäviäkään samassa elämäntilanteessa ja joiden lasten kanssa teidän lapsenne viihtyisivät.
Ei millään pahalla, mutta oletteko miettineet olisko joku muukin asia vinksallaan kuin lasten vaativuus? Tuon ikäiset lapset ovat jo niin omatoimisia, että vanhemmat alkavat elpyä vauva- ja taaperovuosien uupumuksesta (meillä 9-, 6- ja 4-vuotiaat).
Voitteko miehesi kanssa antaa toisillenne "vuorovapaata", jos yhteisen vapaa-ajan viettäminen on nyt liian vaikeaa?
Menestystä sosiaalisen verkoston luomiseen ja voimia!
Jätätkö sinä siis 8v ja 6v lapsesi yksin siksi ajaksi kun käytte vaikka leffassa ja/tai syömässä? eli väh 2-4h ajaksi? Se on heitteillejättö by the way.
Ja se ei ole heitteilejättö, mieti vähän mitä puhut. Tuon ikäiset ovat KOULUSSA ja monet aamuisin/iltapäivisin yksin vastaavia aikoja. Yrittäkää hyvät ihmiset päästää irti lapsistanne ja antaa niiden myös oppia olemaan yksin. Kun lapsille on opetettu miten toimia ja itse uskaltavat jäädä niin miksei???
Iltaisin olemaan yksin? Kuinkahan monta tuntia? Taidat tietää itsekin, että toimit väärin, kun noin hermostuit?
verkostoikuaa koululaisten kavereiden vanhempien kanssa Turha tuskitella sitä, että ette ole sitä jo aiemmin tehneet, aloittakaa nyt. Ei ne sosiaaliset verkostot tyhjästä tule, ne pitää itse luoda. Kovin yksinäisiltä tunnutte, kun ei ole ystäviäkään samassa elämäntilanteessa ja joiden lasten kanssa teidän lapsenne viihtyisivät. Ei millään pahalla, mutta oletteko miettineet olisko joku muukin asia vinksallaan kuin lasten vaativuus? Tuon ikäiset lapset ovat jo niin omatoimisia, että vanhemmat alkavat elpyä vauva- ja taaperovuosien uupumuksesta (meillä 9-, 6- ja 4-vuotiaat). Voitteko miehesi kanssa antaa toisillenne "vuorovapaata", jos yhteisen vapaa-ajan viettäminen on nyt liian vaikeaa? Menestystä sosiaalisen verkoston luomiseen ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei, tuli mieleen että oisko Mannerheimin Lastensuojeuliiton lastenhoito apu teille sopiva ratkaisu? tässä linkki : http://www.mll.fi/perheille/lastenhoito/
Kyllä sitä silloin tällöin on ihana päästä kahden kesken levähtämään, hoitamaan sitä parisuhdetta ilman lapsia. Toivottavasti saatte apua!
t. 3 lapsen äippä
Jätätkö sinä siis 8v ja 6v lapsesi yksin siksi ajaksi kun käytte vaikka leffassa ja/tai syömässä? eli väh 2-4h ajaksi? Se on heitteillejättö by the way.
Ja se ei ole heitteilejättö, mieti vähän mitä puhut. Tuon ikäiset ovat KOULUSSA ja monet aamuisin/iltapäivisin yksin vastaavia aikoja. Yrittäkää hyvät ihmiset päästää irti lapsistanne ja antaa niiden myös oppia olemaan yksin. Kun lapsille on opetettu miten toimia ja itse uskaltavat jäädä niin miksei???
Iltaisin olemaan yksin? Kuinkahan monta tuntia? Taidat tietää itsekin, että toimit väärin, kun noin hermostuit?
joulukuussa syntyneet ovat koko ekaluokan syyslukukauden 6-vuotiaina kolulussa? Minusta ei ole MITÄÄN väärää siinä että 6-vuotias on 8-vuotiaan isosisaruksen kanssa pari tuntia keskenään silloin tällöin. Tietenkin jos lapset on huonosti (tai ei ollenkaan) kasvatettuja ja hajottaisivat talon sillä aikaa niin ei varmaan onnistu. Mutta noin normaalitapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 10 ja 7 vuotiaat lapset. Olen nyt keväällä käynyt puolen tunnin lenkillä n 1-2 krt /vko. Se on mielestäni vielä ok
Ekaluokkalainen oli kokeeksi tässä yksi iltapäivä vajaan tunnin yksin, kun kipasin kaverilla. Vaikka oli puhelin ja kaikki, niin kyllä poitsu tuumas että häntä pelotti. Vaikka onkin koululainen, niin ei se tarkoita sitä että voi jättää lapsen yksin. Eihän hän koulussakaan ole yksin. Opettaja ja koulutoverit koulussa ja sen jälkeen iltapäiväkerhoon.
Eikä 10 vuotiaan vastuulle voi vielä nuorempaa lasta pitemmäksi aikaa jättää! Kotona voi käydä vaikka mitä, ei voi jättää lasten vastuulle...
Ehkä parin vuoden päästä heidät voisin jättää kaksin pitemmäksi aikaa... Silloin heillä molemmilla on sen verran järkeä päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Ymmärrän hyvin että kaipaatte miehenne kanssa kahdenkeskistä aikaa ja hengähdystaukoa arjesta. Meillä ollut sama "ongelma" ettei lapsia saa hoitoon esim sukulaisille eikä ole kyllä varaa maksaa hoitajalle. Ja se kyllä syö parisuhdetta kun ei voi tehdä mitään kahden miehen kanssa "arjen ulkopuolella. Olenkin miettinyt mitä suhteestamme on oikeasti jäljellä kun lapset isoja... Älä välitä noista jotka vähättelevät tuntemuksiasi tai arkesi raskautta, kaikki eivät koe samanlaistakaan tilannetta samoin se ei kuitenkaan vähennä sinun tuntemuksiesi aitoutta tai oikeutusta niihin tunteisiin. Kaikki eivät vaan ole empaattisia tai haluavat kirkastaa omaa kruunuaan, jätä heidät omaan arvoonsa. Vanhemmillakin on oikeus väsyä ja on hienoa että olet pystynyt sen itsellesi myöntämään, itselläni meni siihen pitkään ja vaikeaa se oli tunnustaa. Voimia sinulle ja toivottavasti sinulla ( ja minullakin) jossain vaiheessa helpottaa. Sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä masentanut sinut/teidät ja vienyt voimat totaalisesti. En tiedä, mutta voisinko olla oikeilla jäljillä.
Meillä on yksi 7-vuotias lapsi, ja ei todellakaan voi rakastella milloin vaan. Vaikka lapsi juoksee pihalla kavereidensa kanssa, niin ovikello soi jatkuvasti ja milloin tarvitaan mitäkin, ja ruokaa on saatava pöytään viisi kertaa päivässä. Pyykit on pestävä ja jonkinlaista siivoustasoa pidettävä yllä. Työ vie ison osan energiasta, kotityöt osan ja lapsesta huolehtiminen sen oman osansa. Ei siinä ihan hirveästi jää energiaa ja aikaa itselle/parisuhteelle. En itse halua jättää 7-vuotiasta yksin kotiin tunniksikaan jos ei ole ihan pakko... Eineksiäkään ei viitsi jatkuvasti tarjota... 6vuotiasta en jättäisi yksin enkä 8-vuotiaan kanssa kotiin missään tilanteessa!
Pahemminkin voisi asiat olla, ja onhan tämä jo helpompaa verrattuna siihen kun lapsi oli alle kouluikäinen. Mutta sanoisin, ettei työ-perhe-parisuhde-yhtälö ole helppo koskaan. Joku osa-alue on aina rempallaan. On varmasti toki niitäkin superäitejä joilla mikään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap syyttää uupuneensa lastenhoidosta, ja pitää selvänä, että tilanne ratkeaisi, jos saisi lapset pois hoitoon pariksi päiväksi.
Noin isojen lasten ollessa kyseessä on ihan aihellista kysyä, onko ap varma siitä, että täysin uupunut lasten hoitoon. Ongelma voi olla muuallakin.
kellä on oikeus arvostella toisen ihmisen uupumista?? ei kellään. edes täällä av-palstalla.
Tai he voivat mennä kavereille yökylään. Meillä lapset 7 ja 5 ja minusta tämä on todella jo helppoa entiseen verrattuna! Juuri olivat naapurissa siskonpedissä yökylässä.
Kyllähän tuosta aapeen tekstistä käy aivan selvästi ilmi uupumisen syy(t)!! nimittäin se jatkuva arki.
Hänhän kirjoittaa että elämä on pelkkää arkea ja työtä ja lasten kanssa oloa. Että kaipaisi edes joskus pientä breikkiä siitä kaikesta.
Ja varmasti tuo kuolema-asiakin on vienyt veronsa ja monesti sellaiset syövät voimia myös jälkeenpäin.
jotka ottais omien lastensa lisäksi muita hoitoonsa.
Lukekaa tekstit ennnekuin jakelette neuvojanne.
Meilläkin 9v, 6v ja 1v. vilkkaat pojat ja elämä tuntuu olevan sitä yhtä ja samaa arjen härdelliä koko aja ilman taukoja. En missään nimessä uskaltaisi jättää meidänkään kahta isompaa yksin (kuin max 1/2h lenkillä käydessä). Mutta hyviä vinkkejä lasten hoitoon olet jo saanut. Äläkä välitä niistä ikävistä viesteistä, miten ihmiset osaavatkin olla katkeria ja ilkeitä :-(
Tsemppiä ja voimia teille!
Alue: Aihe vapaa
otatte 2 lasta (sen 8v ja mahd pikkusiskon/veljen) teille viikonlopuksi ja vastavuoroisesti sitten saatte omat lapsenne sinne joskus?